kavereista

ei hitsi se tyttö tuli meille taas...

" äiti sano et mä saan olla kahdeksaan.." meidän ilta puuhilla ei väliä?

ekana pyysi mehua ja sit meni sotkemaan muovailuvahaa lasten huoneen mattoon. vierailu kesti tällä kertaa viisitoista minuuttia, en jaksanut viihdyttää häntä joten läksi naapuriin niitä " kiusaamaan" . en kestä!!!

voisiko olla niin, että tytön äiti kuvittelee, että teille sopii että tyttö tulee teille ja ilmoittaa moneen saa olla... Jos et kerran saa suutasi auki ja sovi tytön äidin kanssa pelisääntöjä, niin turha se on täällä voivotella, että taas.... Ihminen se toinen äitikin on, eikä ihmisten välinen kommunikointi toimi muuten kuin niin, että avataan suu ja sanotaan mikä painaa mieltä. Turhan usein suomalaiset rutisevat kyllä joka paikassa muualla paitsi siellä missä pitäisi, eli selän takana ja ties missä sanotaan, mutta kasvotuksin ei.

jotka aina kävivät ovella. Ilmeni että vanhemmat eivät edes tiedä, ja käskin sitten aina heidän soittaa, tai jos olivat tulossa toisen tytön luota huutaa sieltä rappukäytävästä, että ovat tietoisia että tytöt ovat tulossa.

Joskus meille pääsi, ja joskus sitten taas ei.

Aika erikoiseen aikaan tyttö kyllä teillä käy koputtelemassa, mutta miten siihen nyt sitten voi puuttua, en tiedä...

Hei,

olen myös huomannut että tytöt haluaisi kanssa nostella pihalla kupusta 1v 4kk ja vaikka kuinka sanoo niin ei mene jakeluun, ei edes vaikka oma äitikin huomauttaa siitä :-)

Ymmärsin viestistäsi, ettei tytöllä ole sisaruksia. Tosi hienoa, että hän saa käydä usein lastesi kanssa leikkimässä.

Itse kyllä laittaisin takarajaa, miten myöhään voi tulla.

Ja puhua siitä tytön kanssa vähän hänen iästään toki riippuen ja ilman muuta hänen äitinsä kanssa. Kyllähän se on ihan ymmärrettävää, että haluaa varsinkin arki-illat olla oman porukan kanssa.

Meillä on 6v pojalla 6v ja 7v veljeskaverit ja välillä tuntuu että he ovat aina meillä soittamassa ovikelloa. Usein pyytävät poikaa ulos, mutta usein myös kysyvät pojaltamme voiko kysyä pääsevätkö meille. Joskus tuntuu ettei heillä kotona vietetä koskaan perheen kesken aikaa, eikä heillä ole mitään menoja (reissuja, kyläilyjä tai joku kylässä) tai siis on todella harvoin.



Meillä nämä kaverit ovat jo sen ikäisiä että jotain tolkkua on touhuissa. Kylään meille eivät tule josseivat ole saaneet lupaa kotoaan, tarvittaessa minä lähetän pojat kotiinsa kysymään lupaa. Ja meillä poika joutuu aina vielä pyytämään luvan saavatko kaverit tulla meille. Usein annan luvan, joskus kiellän (aina kerron syyn). Ongelmia oli kesällä kun tulivat aamulla jo siihen aikaan aina pimpottamaan ovikelloa kun meillä vielä nukuttiin. Tästä päästiin kun kerroin poikien äidille ettei meillä vielä siihen aikaan välttämättä olla hereillä (pojat eivät vielä tunne kelloa, eli heille turha sanoa). Toinen välillä hieman rasittava asia on se että he tulevat meille heti hakemaan poikaamme ulos kun kotiudumme jostain ja usein pojat juuri tulevat eskarista/koulusta heti meille ennen kuin ehdimme edes sisälle (heitä ei äiti siis kaipaa välipalalle ja juttelemaan koulun/eskarin tapahtumista kotiin ensin- minä kyllä haluan poikamme kotiin ensin). Ruokaa pojat eivät pyydä ja yleensä en pahemmin annakaan, lähinnä mehua ja jotain pientä. Usein olen laittanut pojat kotiin meiltä sanoen että me syömme nyt ja ehdottanut että heilläkin äiti kaipaa varmaan heitä syömään, niin saan vastauksen että heillä syödään vasta illalla- näitä kommentteja en ota niin kovin vakavasti, luultavasti pojilla ajantaju vaan heittää. No joka tapauksessa yleensä pyydän suoraan poikia lähtemään kotiinsa, tämä toimii. Vanhemmat eivät poikia ainakaan tule hakemaan tai soita kotiin.