Noin 5 kiloisia syntymäpainoltaan?

Onko jonkun muun vauvalla ollut sellaista ongelmaa (joka kuulema ylipainoisilla vauvoilla " tavallinen" , kuten lääkäri asian ilmaisi) ettei sydämessä mennyt joku suoni kiinni/sulkeutunut?

sydämestä on kuulunut synnytyksen jälkeen sivuääni ja lisähappea tarvitaan niin kauan kunnes suoni sulkeutunut.

Mikäli jollain kokemusta, olisi myös tästä asiasta mukava kuulla.

itellä pelkona että jos tästä nyt onkin tullut jotain vaurioita vauvalle!

Vaikka kaiken pitäisi olla ok, niin eihän sitä koskaan tiedä.



Ihana kuulla ettei koko loppuikää mennä yläkäyrillä. Itse nimittäin kärsin edelleen ylipainosta ja olen kärsinyt siitä myös ennen raskautta.

Kiloja tuli HUIMAT 41, joista sairaalaan jäi 14kg ja nyt hävinnyt vielä 12kg.

Eli nyt taitaa olla pudotettavana enää aikas normaali määrä ;)



noh, täytyy mennä katsomaan söikö poju koko tuttelipurkin, eli 200ml. tuntuu aika hurjilta nuo määrät mutta muuten huutaa nälkää.



Terkuin 10kaks ja poju 1kk ja 4pvä

poika paino 5525g ja 54cm ja pää 39cm. syntyi normaalisti alakautta,koska painoultrassa arvioitiin vaan 4 kilodeksi.synnytys kesti 3.5tuntia.itse jaksoin hyvin työntää,eikä kivutkaa ollu kamalia,vaikka en ottanu mitään kivunlievitystä.poika vaan ei meinanu mahtua kunnolla ja oli vähän jumissa..kätilöt sai tosissaan kiskoa ja hyppiä mun mahanpäällä.siinä samalla hokivat että kohta mennään saliin,mut onneksi poika lopulta lumpsahti ulos.kädestä meni solisluu ja tuli pieni hermovaurio.hengitys oli ku pikku possu olis vikissy,mutta sai happea ja toipu hyvin.silmät oli turvpoksissa 3 päivää,eli eivät ennen sitä auenneet.poika on nyt 4v ja rimppakinttu..ei isokokoisuudesta jälkeäkään.käteen ei jääny onneksi mitään vauriota.itse toivuin hyvin,enkä edes revenny.esikoinen painoi myös 4800g ja oli jo vissiin pehmentäny jo paikkoja. kätilö sano jälkeenpäin että pojalle olis voinu tulla vamma happivajauksesta.

tässä monella taisi olla noita kauhutarinoita, mutta meillä oli ihan päin vastoin. Synnytys oli tosi helppo ja nopea. Repeämää ei tullut.



Esikoinen painoi 4130g. joten polilla yliaikaiskontrollissa viikko lasketun ajan jälkeen lääkäri sanoi että hyvin mahtuu tulemaan kun on jo kerran ison synnyttänyt. Paino arvio tällöin oli 4200g. Kauheesti heittää noi painoarvioit. Neuvolassa kun lääkäri arvioi että olisko joku 3,5 kiloinen. Että pienenmpi on mitä esikoinen. No niin varmaan. :)



Pojalla mitattiin sokereita se 2 vrk ennen kotiin lähtöä mutta ne oli ok. Tissi maidolla ollessa pelkästään poika söi tunnin välein päivisin. y läläyrillä on mennyt tähän 6kk ikään asti.



Shania82 ja poika 6kk

Syntyessään 5600g, 56 cm, päänympärys 39 cm.

Mulle tehtiin painoarvio päivää ennen laskettua aikaa, koska ei ollut yhtään supistellut ja se oli 4,4-4,5 kg. Lääkäri sanoi että voidaan odotella aivan hyvin vielä viikko koska lantiossa tuntuu tilaa olevan (kävin myös lantiokuvissa).



No eihän se mihinkään edennyt ja ottivat viikon yliaikasena sairaalaaan käynnistykseen. Poika syntyi 41+2. Synnytys eteni nopeasti ensisynnytyäjäksi ja kesti 12 tuntia, josta ponnistusvaihe 1 h. Imukupilla jouduttiin auttamaan, poika jäi vähän hartioista kiinni ja jouduttiin vielä painamaan mahan päältä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyin ja poika saatiin turvallisesti maailmaan. Kun synnytyslääkäri kuuli pojan mitat, se sanoi , että jos olis yhtään osannu aavistaa olisi ehdottomasti leikattu, koska kyseessä ensisynnyttäjä.

Episotomia tehtiin ja repesin II-astetta, onneksi leikkauskohdasta. Haava parani nopeasti ja jo kahden viikon kuluttua istuin normaalisti.

Poika sai lisäruokaa heti sairaalassa ja on tarvinnut vielä tähänkin asti. Verensokereita mitattiin sairaalassa aluksi ja ne oli hyvät aina kun poika sai tarpeeksi ruokaa.



Itselle ei painoa tullut raskauden aikana kuin 2 kg ja nekin oli varmaan turvotusta, kun tuli vasta lopussa. Ylipainoisena jouduin 20+ viikoilla sokerirasitukseen, jossa arvot oli paremmat kuin hyvät. Joten sokerivauvasta ei ollut kyse vaikka kaikki niin luulee kuultuaan pojan mitat.



Poika on kasvanut todella hyvin ja painoi 3kk neuvolassa 8675g ja oli 65,5 cm pitkä, yleensähän 9 kk painaa ton verran. Onhan sillä vähän reilusti painoa pituuteensa nähden ja posket on paksut, mutta kauhiaa sekin olisi jos ei söisi mitään ja pitäis väkisin tuputtaa. Neuvolassa toki ei oo ikään mitään pojan painosta sanottu ja minkä sille edes voisi jos toinen huutaa nälkäänsä.



Poika meidän esikoinen joten ei kokemusta muusta. Äitiysneuvolassa kyllä sanottiin että seuraavan raskauden aikana tehdään painoarvio vähän aikasemmin.

Synnytys oli aika rankka, mutta alateitse tuli. Synnytyksestä toipumiseen meni aikaa, johtui kai myös verenhukasta, koska istukasta jäi pala kiinni ja piti kaapia. Tyttö on kasvanut pituudesta yläkäyrillä, mutta paino tasaantui tosi nopeasti. Yksi vuotiaana painoi 10 200 g. Imetin osittain 4 kk.



Tyttö 2: 4425 g, 52,5 cm, py 34. Syntyi rv 38+0 ONNEKSI!

Synnytys oli melko helppo ja nopea ja toivuin nopeasti. Tyttö on rintalapsi ja tosi iso. 6 kk 11 100 g ja 74 cm. Kiinteitä ei suostu syömään. Painon kehitys saisi pikkuhiljaa hidastua, alkaa nimittäin tuntua hartioissa. Tyttö ei tee elettäkään liikkeelle lähtemisen merkiksi vaan istua kököttää vaan... Ikään nyt 7,5 kk.



Toisen tytön kohdalla kasvua seurattiin tarkemmin, mutta painoarviot heittivät tosi pahasti. Mulla itsellä meni toinen raskaus vauvan suurta kokoa ja synnytystä pelätessä. Mulle luvattiin, että ei annettaisi mennä yhtä paljon yliaikaiseksi kuin ensimmäisen. Tiedä sitten kuin olisi käynyt, jos ei äiskän kulta olisi itse tullut ulos ajoissa :)

ja tällä hetkellä 3,5kk ja painoa n.9400g, eli yli käyrien mennään niin pituudessa, painossa kuin päässäkin, tosin nyt alkaa tasoitttua!

Hei!



Meidän vauvan syntymäpaino oli reilu viis kiloa, pituus 56cm. Raskausaikana painoni laski aluksi, nousi sitten normaalisti ja lopussa nousi n kilo/ viikko. eli ihan liikaa, mutta turvotus varmasti vaikutti myös, ja liikkumisen vähentyminen kun oli niin iso maha. Raskauden aikana tein sokerirasituskokeet kahdesti, koska halusin niin ylipainoni takia, mutta ne olivat normaalit. Ainoa pelkoni raskauden aikana oli, että lapsi olisi todella iso, ja silloin ajattelin ison olevan yli nelikiloinen ;) mutta neuvolan täti arvioi lapsen normaaliksi, ehkä n 4-kiloiseksi.



No. synnytys ei lähtenyt itsestään käyntiin, mistä lie johtuen, ja yli menin jopa 42+5 (joka näin jälkikäteen ajateltuna on ihan sairasta päästää siihen asti). Synnytys oli pitkä ja kivulias, komplikaatioina kuumeen nousu ja infektio epäily (vesi meni jo 2 vrk aikaisemmin, sitä lisättiin synnytyksen aikana )lapsi avotarjonnassa, istukka ei irronnut ja joku iso verisuoni aukesi, ja istukka irrotettiin leikkaussalissa ja samalla vuotokohta neulottiin umpeen, samoin kuin 3. asteen repeämät paikattiin. Yhteensä menetin 3,5 litraa verta.



Onni onnettomuudessa - paikat ommeltiin niin hyvin etten ollut pahastikaan kipeä, ja ei jäänyt jälkivaivoja kuin ihan muutamaksi viikoksi. Ja nämä jutut ei johtuneet siis lapsen koosta, oisin revennyt varmaan vähemmän ellei hänen molemmat nyrkkinsä olisi tulleet yhdessä pään kanssa ( olivat poskia vasten kun tuli maailmaan).



Pääasia kuitenkin, että lapseni voi koko ajan hyvin. Harmi, etten saanut imettää kun melkein heti nukutettiin. Hänen verensokeri tarkastettiin vain pari kertaa, lisäruokaa sai kokonsa takia ensimmäisinä päivinä kunnes minulta alkoi tulla maitoa tarpeeksi. Jäntevä poika, kaikki kehuivat.



Ja mikä 8-kuinen hän nyt onkaan: paino on n 9kg, eli ei nää yli käyrien, pituus 72 cm. Konttaa, nousee pystyyn, kävelee tukea vasten. Hakee sanoja, ymmärtää ja osoittaa jo esineitä. Syö valtavan hyvin, nukkuu myös hyvin, ja on aina liikkeessä hereillään ollessa. Terve, iloinen poika! Niin, ja meidän ainukainen, toistaiseksi ;)



Kaikkea hyvää sulle ja onnea matkaan!

10kaks:

Elikkä onko täällä muita palstalla, jolla lapsi ollut 5000g tienoilla syntyessään?

Olisin kiinnostunut miten alku meni, synnytys tms. sekä siitä mitenkä on lapsi painonsa kanssa kehittynyt.

Onko aina yläkäyrillä vai tasoittuuko paino iän myötä?

Entä onko sinulla muita lapsia?

Miten seuraavissa raskauksissa on toimittu, onko annettu mennä yli, onko seurattu tarkemmin?

Mulla oli raskausajan diabetes ja iso tyttö tuli. Tyttö syntyi sektiolla rv 39+6 kun ei vaan lähtenyt tulemaan 2,5 tunnin ponnistuksen jälkeen. Synnärillä annettiin lisämaitoa aluksi muuten imetys riitti. Tyttö on nyt 6kk ja 8550 g ja 71 cm. Meillä siis esikoinen kyseessä.

ja 54 senttiä pitkä. Syntyi 9 pv yliaikaisena. Synnytys oli kauhea imukuppisynnytys. Menetin kamalasti verta ja minua ommeltiin kasaan n. 1,5 tuntia. Sairaalassa olin vuodepotilaana ja mies sai hoitaa vauvaa. Imetys ei meinannut lähteä sujumaan, koska olin " tavallista kuivempi tyyppi" . Lisäravintoa annettiin reilusti ennen suosituksia. Tuntui, ettei mikään riitä. Synnytyksen jälkeen verensokeria seurattiin vauvalla, mutta se oli ihan normaali. Itse olin ennen raskautta hoikka. Raskausaikana tuli 20 kg painoa. Mitään sokerirasituksia ei tehty.



Kun odotin meidän toista lasta jouduin erikoistarkkailuun, ettei toisesta kasva yhtä isoa. Sokerirasituksissa ei ollut mitään. Vauvan arvioitu syntymäpaino oli synnytystapa-arviossa 3.9kg. Synnytys käynnistettiin viikolla 39. Ja hyvä niin, koska painoa oli kertynyt mukavat 4650g.

Imetys lähti sujumaan paremmin kuin ed. kerralla, mutta lisämaitoa annettiin.



Alussa tuntu, että molempia sai olla syöttämässä ihan koko ajan, mutta kun kiinteisiin ruokiin ollaan päästy, niin on helpottanut.



Tällä hetkellä tyttö on jo 5 v. ja on pitkä ja hoikka. Syntymäkilot on siis karissut jo vuosia sitten :-) Poika on 1,5 vuotias komea miehen alku, eikä sekään mikään pullukka ole. Jostain syystä vauvat vaan kasvaa niin tuhottomasti mun massusessa.

Meidän nyt 3kk-ikäinen poika painoi syntyessään 5190 g, pituutta oli 55 cm, ja päänympärys hurjat 39,5 cm.



Minulla myös todettiin raskausdiabetes heti raskauden alkuvaiheessa ja sitä hoidettiin ruokavaliolla, insuliinia ei edes harkittu missään vaiheessa. Kävin myös säännöllisissä tarkastuksissa äitipolilla, jossa lapsen kasvua seurattiin, varsinkin loppuvaiheessa tiiviisti, sokereiden takia. Myös edellinen raskauteni oli sokeriraskaus.



Vauvan painoarvioita tehtiin polilla ultralla moneen kertaan, mutta tulokset heittelivät kovasti mittaajasta riippuen. Koska olin jo aiemmin synnyttänyt ongelmitta ison vauvan (4160g), lääkärit eivät olleet kovin huolissaan vauvan koosta. Koko ajan pidettiin selviönä, että synnytän alakautta, kuten edellisenkin vauvelin, minulla on kuulemma " hyvä lantio" ja olen " erinomainen synnyttäjä" -...heh, mitä se sitten tarkoittaakaan... Mutta lasketun ajan yli ei raskauden annettaisi mennä, näin minulle kerrottiin hyvissa ajoin.



Laskettuna päivänä kun saavuin polille käynnistykseen, lääkäri saikin " yllättäen" aivan hurjia mittoja ultralla, arvio 5000 g. Samalla viikolla olin päivystyksessä käynyt ja saanut arvioksi vatsan päältä " ei nyt aivan neljääkään kiloa" ... Uskomatonta, miten arviot voivat heitellä... arviot on vaan arvioita...



Näiden viimeisten mittojen takia tutkiva lääkäri oli sitä mieltä että turvallisin vaihtoehto oli sektio, ja karvasta pettymystäni nieleskellen olin toki samaa mieltä. Tuntui vain niin turhauttavalta, kun olin yrittänyt tehdä kovasti töitä diabetekseni eteen ja kun koko ajan lääkärit olivat liputtaneet sen puolesta, että totta kai synnytän alakautta normaalisti, ja siihen olin henkisesti valmistautunut. Sektio tuntui " tappiolta" kun en ollut pystynyt hoitamaan dieettiäni niin että vauva ei kasvanut liikaa.



Suunniteltu sektio oli kuitenkin loppujen lopuksi positiivinen kokemus ja itkin onnesta kun minulle näytettiin vauvaa. ja kun kuulin vauvan mitat, olin kiitollinen, että sektioon lopulta päädyttiin. Surullisinta synnytyksessäni oli kuitenkin se, että en saanut vauvaa vierihoitoon kuin vasta kolmantena päivänä synnytyksestä, sillä hänet vietiin keskolaan, koska sokeriarvot olivat huonot, kuten kuulemma usein sokeriäitien vauvoilla. Lisäksi oli muita ongelmia bilirubiiniarvojen kanssa ja valohoitoa tarvittiin.



Tästä tietenkin seurasi se, että maidon nousi viivästyi ja sen takia ensimmäiset viikot olivat aika raskaita, kun maito ei riittänyt millään ja olisin kuitenkin halunnut kovasti imettää. Kesti ainakin kuukauden päivät ennen kuin pääsin irti osittaisimetyksestä ja korvikkeesta ja nyt ollaan selvitty ihan omalla rintamaidolla. Mutta kovan työn takana se oli.



Poika on nyt terve ja iloinen pikku palleroinen, ja kasvu kulkee neuvolan taulukoiden mukaan ihan omilla käyrillään, yli normien. Kasvu on ollut tasaista ja 3 kk neuvolassa painoa oli 8 kg ja pituutta 67 cm. Samaa rataa ollaan tähän mennessä menty, ja olisikin mielenkiintoista tietää, milloin näistä superkäyristä päästään normaaleille käyrille... Jos jollakin on tästä kokemusta, olisi mukava kuulla

kirjoittelin jo tuonne synnytyspuolen ketjuun, mutta kopsaanpa tämän tänne vauvapuolellekin...



tämä kiinnostaa mua myös..

meiän poju syntyi rv 40+2, ei siis kovasti yliaikaisenakaan, ja painoi tuolloin 4915 g. sokereita mittailtiin tuon suuren koon takia, mutta ne oli kaikki ihan kunnossa joka mittauksella, ei siis ollut ns. sokerilapsi.



poika on meidän ensimmäinen lapsi, syntyi alakautta, eppari leikattiin ja repesin vielä lisäksi. synnytys tuntui rankalta mulla kun ei puudutuksestakaan ollut mitään apua, mutta periaatteessa kaikki meni suht hyvin kuitenkin. synnytyksestä nyt 5 ja puoli viikkoa, ei oo vielä täysin paikat parantuneet...saa nähdä kauanko menee.



mua kans kiinnostaa seurataanko seuraavan mukulan kanssa kasvua tarkemmin, en haluaisi että menee kovasti yliajalle jos yhtä iso olisi tulossa... tämän esikoisen kanssa kävin vielä kokoarviossa 2 pv ennen synnytystä eli rv 40+0 kun pelotti että tulee iso vauva. silloin ultrasivat n. 4000 g, kätilö oli koneelle kirjoittanut arvion 4300 g. aika paljon suurempi sitten oli kuitenkin. mietin vain että kuinka iso olisi ollut jos olisi tullut esim. 2 viikkoa myöhemmin vasta ulos.



raskausaikana sf-mitta meni koko ajan yläkäyrällä, loppuajasta sen yläpuolellakin. synnyttyään on pojan kasvu jatkunut huisaa vauhtia, 1 kk neuvolassa painoa 5910 g. viikon päästä on neuvolalääkäri, saas nähdä paljonko on taas painoa tullut lisää, tulen vaikka sit kertoilemaan.



ai niin 10kaks kyselit toisessa pinossa, niin ihan rintamaidolla pelkästään on meillä kasvettu...



gerda