Harrastatko " marttyyrikohtauksia" ? Harrastiko äitisi?

harrastan, vaikka koitankin siitä eroon päästä. äitini teki sitä usein. ja vaikka niin vannoin etten tuu äitini kaltaiseksi.

Entäs sinä ap? Ettei oltas siskoksia?;)

äitini en tosin muista näin käyttäytyneen.

minä nalkutan ja niin nalkutti äitinikin :)

Ja velikin löysi itselleen vaimoksi oikein supermarttyyrin=)! Kuka haluaa tulla meille jouluks=)?

Tai sittenpäätän että tämän haluan tehdä omalla tavallani ja koska HALUAN tehdä ilman apua niin sitten en voi valittaa jälkikäteen taakasta. Mutta mulla menee niin inhonväristykset selässä kun muistelen äidin marttyyrikohtauksia, joiden aikana piti aina pyytää anteeksi kauheaa käytöstään (josta kuulin silloin ekan kerran) ja kuinka joka ikinen loukkaus kaivettiin viimeisen vuoden ajalta uudelleen anteeksipyydettäväksi. Argh se oli raivostuttavaa!

Apua kyllä saan pyytämättäkin, mutta silti joskus tulee heittäydyttyä marttyyriksi :-/

mitäs nalkku akka sanoo? Naputtaa siitä just, kuinka hänen täytyy tehdä kaikki ja toiset ei mitään. Se on vain tyylikysymys, räyhääkö vai huokaileeko pitkin nurkkia.



Molemmat epäterveitä käytösmalleja. Joko pohjimmiltaan nautitaan siitä, että valta on itsellä (minä kun teen kaiken, olen kaikista korvaamattomin = narsismia) tai sitten ei uskota, että kelpaisi omana itsenään tasa-arvoisessa suhteessa ja muksutkin voisivat kunnioittaa.



Toki on ihan ymmärrettävää, jos silloin tällöin sortuu tällaiseen lapselliseen käytösmalliin, mutta jatkuvana toimintapana...

Pakko kai minussakin on niitä piirteitä olla...