Onko täällä ketään, joka olisis sairastanut aivokalvontulehduksen?

...tiedän useamman, jolla on ollut se lievempi muoto ja he ovat selvinneet ilman kummempia seuraamuksia. Parilla ainakin oli sikotaudin jälkitautina.

meningitis aseptica

m.bacterica

m.meningococcica

m.Mollaret

m.mycotica

m.serosa

m.spinalis

m.tuberculosa

m.virosa...



(meningiitti=aivokalvontulehdus)

ja selvisi ihan hengissä ja muutenkin ok. Vai tälläkö voisi selittää laiskuuden ja saamattomuuden... ;)

Virusperäisen voi jopa sairastaa tietämättään rajun flunssan yhteydessä. Meningokokin aiheuttamat taudit ovat yleensä rajuja ja johtavat usein myös sepsikseen eli yleiseen verenmyrkytykseen. Pahimmissa tapauksissa voi edetä tunneissa niin, että henkilö kuolee.

virusperäisen aivokalvontulehduksen 25 vuotiaana ja suurin oire oli 2 viikkoa jatkunut kova päänsärky ja " selkärangan" jäykkyys. Jatkuvalla levolla ja vahvoilla särkylääkkeillä siitä selvittiin ja kotona sain olla. Onneksi ei ollut silloin vielä lapsia, koska levätä tosiaan täytyi KOKO AJAN.

hänellä oli laatua meningokokki



muistan että pienenä ollessani tarhassa hoitajat pisti kaikki lapset tyyliin riviin ja kaikkien piti laittaa leuka rintaan, jos ei taivu, niin saattaa olla aivokalvontulehdus...

virusperäinen aivokalvon tulehdus. Sairaalassa oli eristyksessä ja ihan hyvin parani. Ei vaan ensin meinannut päästä sairaalaan kun päivystävä lääkäri oli sitä mieltä että kyseessä on krapula -- ja äitini vielä on absolutisti.

Muu perhe sitten rokotettiin.

Hänelle ei silloin näyttänyt jäävän mitään vammoja.



13-vuotiaana hän sai kesken koulupäivän pahan epileptisen kohtauksen ja meni tajuttomaksi. Herättyään muutaman päivän päästä sai huomata että mm. jalat olivat halvaantuneet.



Syyksi paljastui aivokalvontulehduksen jättämät kiinnikkeet, jotka kasvaessa olivat jotenkin venyttäneet kudoksia. Jossain vaiheessa tuli sitten kriittinen raja vastaan ja " jotain repesi" .

Sain ensin pienen flunssan, joka tuntui olevan parissa päivässä ohi. Sitten se vaikuttikin iskevän uudelleen. Sain myös pahoinvointia, ja seuraavana aamuna heräsin järkyttävään päänsärkyyn. Se oli aivan jotain kamalaa... Päätä särki todella pahasti, hajut oksettivat, valo häikäisi enkä päässyt sängystä ylös. Mies vei illemmalla päivystykseen, ja siellä lääkäri sitten väänteli ja käänteli. Niska toimi ihan ok, mutta en saanut päätä polviin vaan selkä oli todella jäykkä. Lähetti sitten keskussairaalaan, jossa otettiin selkäydinnäyte. Lääkäri totesi virusperäisen aivokalvontulehduksen. Jouduin neurologiselle osastolle, jossa pari ekaa päivää meni nukkuessa, kun sain sen verran huumaavaa lääkettä. Aika nopeasti kuitenkin aloin toipumaan, ja viikon kuluttua lähdin jo kotiin (lääkärit eivät millään olisi halunneet laskea, mutta koti-ikävä oli kauhea!). Noin kuukauden verran oli päänsärkyä vielä tuon jälkeen. Mitään jälkitauteja tms. tuosta ei tullut, vaikka tietysti olisi voinutkin. Kuolleisuus aikuisella tuossa virusperäisessä ei ole kuin muutaman prosentin luokkaa, eikä sille voi oikein tehdä muuta kuin antaa särkylääkettä ja seurailla tilannetta.

Veljeni on sairastanut pienenä. Voi siis selvitä hengissä, mutta valitettavasti hänelläkin oli hengenlähtö lähellä. Kun lähtee välittömästi oireiden ilmaannuttua lääkäriin, niin on hyvät mahdollisuudet selvitä.

Ei todellakaan johda aina kuolemaan, mutta hoitamattomana on todella hankala tauti. Miksi kyselet?

Muistaakseni mahdollisuudet selvitä hengissä on 50-50.

Onneksi molemmat saivat nopeasti apua.

sai aivokalvontulehduksen 1-vuotiaana.

nykyään hän on 16-vuotias, kävelee huonosti, puhuu vähäsen ja epäselvästi, ts. vammautui pahasti ja joutui opettelemaan uudelleen kävelemään.

omillaan hän ei koskaan pysty asumaan.

Vierailija:

Muistaakseni mahdollisuudet selvitä hengissä on 50-50.

Ja selvisi