Onko täällä anoppeja?

Lähinnä huvittaa tuo jatkuva määkiminen ja parjaaminen. Eipä tuo miniäkään nyt aina kovin hääppöinen ole. Ja pojan on pyöräyttänyt, joten edessä on sama parjaaminen.

Nuorena sitä on niin itseriittoinen, että on varaa haukkua toisia.

Miniät ovat sentään edes kasvokkain kohteliaita, useimmat anopit eivät pysty edes siihen.

Vastanneen anopin vastuksestakin henki tietty asenne minäänsä kohtaan, voin helposti kuvitella minkä tyyppinen hän on anoppina.

ja miniä tuntuu lähinnä isolta hemmotellulta lapselta jonka pillin mukaan kaiken pitää pyöriä, kun meillä vieraillaan. Ruma kielenkäyttö poikaani kohtaan saa meidän perheen vilkuileman toisiimme, mitään ei olla sanottu, mutta todella ikävää kuunneltavaa. On vielä niin ylpeä omasta perheestään, että joka kerta pitää kertoa mitä kukakin on taas tehnyt, vaikka en heitä sen enempää kuin kerran ole tavannut. Lastemme on vaikea ymmärtää että välillä on miniä heille mukava ja sitten taas todella kylmä ja välinpitämätön, nämä oudot mielialan vaihtelut ovat raskaita koko perheelle, kun viikonloppuna olisi mieluiten rauhassa, ja mukavassa seurassa.

mulla on miniä ja vävy ja molemmat ovat mukavia ja ihania ihmisiä. Ja kunnioitan myös heitä molempia. miniän kanssa soitellaan tai meseillään melkein päivittäin. Enkä aina ole minä joka teen aloitteen. ja vävy auttelee monessakin asiassa. Pojan luona käydään harvemmin, syynä on pitkä välimatka. asuvat toisella paikkakunnalla 300km välimatkaa. Tosin he käyvät täällä tiheämpään kuin minä, syynä oma autottomuus. mutta tytön perhe käy melkein päivittäin, ainakin kerran viikossa. Oma anoppini on kuollut, ennenkuin mieheeni tutustuin, joten parjattu en ole ollut anopin toimesta. Mukavaa joulun aikaa, niin miniöille, vävyille, kuin myös anopeillekin.

Hän jäi kiinni valehtelusta, selän takana pahaa puhumista, kaksinaamiaisuudesta, toisin sanoen haukkui meitä miniöitä toisillemme, arvosteli törkeästi selän takana. Ja aina selän takana.

Kiinni jäätyään kiisti kaikki, piipitti vain että hyväähän hän aina on tarkottanut, just joo.

Ennen tätä " silmien aukeamista" en koskaan sanonut anopistani pahaa sanaa, nyt metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Anopin törkeyden tasolle en kuitenkaan minäkään yllä.

Kysyin toiselta miniältä onko anoppi haukkunut minua hänen kuultensa, jonka jälkeen avauduimme ja kerroimme toisillemme anopin haukkumiset.

Ja niin kuin jo aikaisemmin kirjoitin, anoppini on ollut parjattu anoppi vasta näiden tapahtumiesn jälkeen, sitä ennen en koskaan sanonut anopistani ensimmäistäkään pahaa sanaa, päinvastoin kehuin aina miten iloinen olen kun minulla on niin mukava anoppi. Onneksi nyt tiedän paremmin.