Koirarodun valinta lapsiperheeseen?
Meillä siis 1,5 ja 3v. lapset ja vanha corgi alkaa olla elämänsä ehtoopuolella. Seuraavaa rotua pohdiskellaan jo eli haluaisimme suuremman koiran (keskikokoinen tms.) tulevaisuudessa.
Haluaisin rauhallisen, melko itsenäisen ja varmaluonteisen koiran, joka kuitenkin olisi ystävällinen lapsille ja nk. oman perheen koira. Corgissa alkanut kyllästyttää kun se aina tervehtii hyvin innokkaasti ketä tahansa ventovierasta.
Se saisi mielellään olla lyhyt turkkinen. Pidän reippaista ulkoilulenkeistä, käyn näyttelyissä muutaman kerran vuosittain, harrastaisin koiran kanssa mielellään esim. tokoa ja agilityä tms. lastenhoidon sallimissa rajoissa.
Itse olemme miettineet roduksi mm. lyhytkarvaista collieta (onko vain liian herkkä/arka?), rhodesian koiraa (aika suuri, onkohan omapäinen luonne liian haastava). Toisaalta staffi tai am. staffi oli vakavassa pohdinnassa, toistaiseksi kuitenkin jätetty kun mies haluaa olla varma että koira on lapsiystävällinen ja turvallinen ulkoilutettava.
Asumme metsän laidassa sijaitsevassa rivitalossa, jossa kohtuullinen oma piha.
Olisin kiitollinen ehdotuksista perusteluineen. Tai linkki jollekkin asiaa auttavalle sivulle käy myös.
Kommentit (23)
Keskikokoinen, reipas lenkkikaveri. Lapsirakas, ei kaveeraa kaikkien kanssa. Karvaa ei juurikaan irtoa.
ovat yleensä " helppoja" perhekoiria; eivät liian kovia (vrt.terrierit) eivätkä niin herkkiä ja vilkkaita kuin paimenkoirat (kaipaavat toimintaa!). Esim. englannin springerpanieli on keskikokoinen koira, ja noutajissahan löytyy esim. tolleri (novascotiannoutaja) myös keskikokoa. Molemmat ovat vielä " talvisäänkestäviä" eli eivät tarvitse " takkia" kuten ihan lyhytkarvaiset (bokseri, dobberi tms.) saattavat tarvita.
Ja soveltuvat moneen lajiin (agi, toko, jälki)... jos omistajalla on aikaa :)
Kannattaa tutustua eri rotujen nettisivuihin ja ko. rotujen omistajien nettisivuihin.
Ratkaisevaa rodunvalinnan lisäksi on osata valita sopiva yksilö juuri teidän tarpeisiinne (vilkas/rauhallinen, kova/pehmeä jne.) jossa vastuuntuntoinen kasvattaja osaa olla avuksi. Samassa rodussakin kun löytyy kovin erilaisia koiria luonteensa puolesta. Ja suuri pointti on tietysti kasvatus ja koulutus, sillähän saa niin paljon muokattua koiraa hyvään/huonoon suuntaan!
Bokseri todellakin! Näin ystävällistä ja iloista rotua saa toista hakea. Kokoa ja voimaa toki löytyy joten hösellystilanteissa on mahdollista että kaataa lapsen tms. Itse hankin bokserin nimenomaan siksi että se on ns. varma koira, ei terävä eikä hermoheikko. Tosin, rakastaa kyllä kaikkia vastaantulijoita (omasta mielestäni vain hyvä puoli, oppii toki ettei kaikkien luokse tarvitse mennä). Osaa olla rauhassa niinä päivinä kun ei jaksa harrastaa, mutta kun jaksat, on menossa mukana!
sanutseria suosittelisin myös, bokseria en kellekään jolla ei ole aikaa ihan tolkuttomasti, ja hermoja.. bokserin häntä on kuin piiska mikä sattuu ja se häntä lyö kokoajan! Bokseri taitaa olla myös aika lyhytikäinen vaiko? Liikuntaa tarvii huomattavan paljon jokapäivä, energiaa on niin paljon...
Itsellä on berni nyt. Se on vallan mainio koira, tosin se todella rakastaa niitä vastaantulijoita... rotikatkin käy hyvin lapsi perheeseen, nehän ovat oikein kultaisia kun saavat kunnon peruskoulutuksen, se kannattaa muistaa kaikkien koirien kohdalla niin ei tule vaikeuksia...
Mies haluisi ehdottomasti Bullmastiffin tai Rotttweilerin. Itsekin tykkään molemmista roduista, mutta lasten kanssa haluisin aluksi noutajan. Jos vaikka sille sitten kaveriksi joskus rotikka.
Ollaan nyt päädytty että otetaan joko labradorinnoutaja tai kultainen noutaja. Tällä hetkellä etsimme labbispentua.
KOSKA
Halutaan suht iso koira jonka kanssa voi tehdä paljon erilaista. Myös koira joka todennäköisesti sopeutuu helposti lapsiin.
<http://www.interrogatum.com/cgi-bin/fun/kintro.pl>
jos ei linkity googleta koirarodun valinta. testi antaa hyviä vaihtoehtoja jos vastaat kysymyksiin totuudenmukaisesti. suosittelen myös muille koiranomistajille, antaako oman rodun.
lyhytkarvaisesta colliesta, muutaman tunnen, ja ovat tosi arkoja, eivät päästä vieraita lähelle ja vaikuttavat pelkopurijoilta jos tilanne iskee päälle. mut tämä on vain muutaman yksilön perusteella tehty havainto ja omistajatkin ovat sanoneet että nämä nyt meinaa olla tämmöisiä...
ja sitä voin lämpimästi suositella lapsiperheeseen. Meillä koira oli hankittu jo ennen lasta ja lapsen syntymän hetkellä oli vasta 2,5 vuotias. Nuori uros on tpsin hieman " kohno " mutta niinhän kaikki nuoret koirat ovat :) Koira rakastaa poikaa ja hukuttaisi pojan aina suudelmiin, jos voisi. Koira ei ole mustasukkainen, vaan touhuaa mukana kuten ennenkin, vois sanoa että on jopa hieman rauhoittunut :)
Meillä koira on totutettu siihen, että kaikki on ns. mukavia ihmisiä ja siksi on todella sosiaalinen muita kohtaan, puolustaa kyllä tarvittaessa :)
Tuohon " oma koira" kriteeksi, voisin sanoa, että pennusta asti voi opettamalla vaikuttaa koiran käytökseen vieraita kohtaan. Kun pentu tulee taloon, sen kanssa ulkoillessa kannattaa " kieltää " vieraita ihmisiä olla tulematta ilman teidän lupaa silittämään koiraa. Tällä tarkoitan sitä, että vieraat ihmiset tulevat usein ilman kysymättä silittämään pentua- koska suloinen pentuhan kuuluu kaikkien ihailun kohteeksi. Tämä on yleensä se minkä takia koira tottuu vieraisiin ja meillä meinasi oikeasti muodostua ongelma ohitus-tilanteista :( Näille ihana-koira ihmisille kannattaa tiukasti sanoa EI!, koiraa ei tarvitse tulla silittämään. Ihmisistä joku saattaa loukkaantua, mutta heistä ei kannata välittää, hankkikoot oman koiran :)
Omassa tuttavapiirissä on muutama staffi ( kaikki narttuja, urokset yleensä kovapäisempiä ) ja ne ovat todella ihmisrakkaita. Tosin lapsiperheessä miistä ei kukaan asu, viisaammat kertokoon siitä rodusta ;)
yleensä rotu kuin rotu on sopiva, kunhan pitää huolen hyvästä peruskoulutuksesta ja siitä, että koira on tosiaan se alin laumanjäsen.
Kannattaa käydä tutustumassa useisiin saman rodun edustajiin, koska kaikki koirathan ovat yksilöitä ja yleensä omistaja muokkaa koirastaan omalla käyttäytymisellään sellaisen kuin se on :)
Onnea koiran hankintaan ja hyvät joulut kaikille :)
sekä staffi että amstaffi on ehdottoman lapsiystävällinen rotu. mutta ne vaativat totuttamisen muihin (ystävällisiin) koiriin pennusta lähtien, muuten niistä voi tulla sellaisia etteivät siedä vieraita koiria.
Olen itse ikuinen bokseri fani, en tunne toista lapsiystävällisempää, reippaampaa ja iloisempaa rotua. Pentuna vähän turhan villi ja hupakko, muttei missään nimessä ilkeä, ja kun ensimmäisen vuoden touhottajaa jaksaa, niin sitten rauhoittuu, muttei esim lenkkeilyyn laiskistu koskaan. Lyhytkarvainen kuten toivoit, ja kokokin vastaa. Tämä vain minun mielipide, ja lapsuuden kotini koiriin perustuen. Nyt tilanpuutteen vuoksi meillä on cavalier, joka lapsien kanssa ihana sekin.
Meidän perheessä menossa kolmas rottweiler uros. Nykyinen 1v5kk ja sillä kaverina Ranskanbulldoggi 5kk. Loistavasti tulevat juttuun niin omien kuin vieraidenkin kanssa.
on puoltoista vuotias dogo argentino neiti ja aivan ihana koira lasten kanssa. aikasemmin ollut kaksi lansu/nöffi mixeriä ja opaskoirakoululta lapukka reilu vuoden.
Koirankoulutus taidot ja tiedot alkavat kai olemaan jo hiukan ruosteessa (kun koirat vanhenivat peräperää) tai ainakin syytä mennä ajantasaistamaan tietotaidot kun uusi pentu tulossa. Hyvä että on aikaa miettiä rotuvaihtoehtoja kun tämä ei ole selvä asia ollenkaan.
Hyvää joulunaikaa kaikille ja entistä mukavampaa tulevaa vuotta!! Kiitos vielä ja luen ketjua yhä jos vielä joku keksii ehdotuksia perusteluineen.
Kirjoitit; Melody:
Meillä siis 1,5 ja 3v. lapset ja vanha corgi alkaa olla elämänsä ehtoopuolella. Seuraavaa rotua pohdiskellaan jo eli haluaisimme suuremman koiran (keskikokoinen tms.) tulevaisuudessa.Haluaisin rauhallisen, melko itsenäisen ja varmaluonteisen koiran, joka kuitenkin olisi ystävällinen lapsille ja nk. oman perheen koira. Corgissa alkanut kyllästyttää kun se aina tervehtii hyvin innokkaasti ketä tahansa ventovierasta.
Se saisi mielellään olla lyhyt turkkinen. Pidän reippaista ulkoilulenkeistä, käyn näyttelyissä muutaman kerran vuosittain, harrastaisin koiran kanssa mielellään esim. tokoa ja agilityä tms. lastenhoidon sallimissa rajoissa.
Mielestäni bokseri sopisi teille täydellisesti. Se vastaa kaikkia kuvauksia ja ovat todella lapsirakkaita sekä oman perheen koiria. tutustukaa ihmeessä ja käykää jonkun kasvattajan luona katsomassa! :)
Ensinnäkin täytyy mainita että suomessa on rotuja kuitenkin jotain 300 että eiköhän niistä löydy se itselle sopiva =)
Valitsisin itse koirani kuitenkin ensisijaisesti sen perusteella tuleeko koirasta seurakoira vai haluanko myös harrastaa sen kanssa jotain, itse en tyytyisi johonkin toiseen rotuun vain siksi että yleisesti lapsiperheissä vain sattuu olemaan jotain rotua enemmän. Koira elää perheessä kuitenkin pitkään. Ja kannattaa muistaa että pentu on aina pentu, ensimmäiset 2 vuotta koira kun koira on vilkas ja touhukas ja vahinkoja saattaa sattua, etenkin lasten ja lelujen kanssa.
Nykyään suurin osa koirista on hirvittävän ihmis ja lapsi ystävällisiä, tai ainakin kunnon kasvattajat ovat tehneet sen eteen paljon työtä. Ennemminkin katsoisin tarkkaan millaisista oloista koira on lähtöisin. Kannattaa myös kiinnittää huomiota mihin käyttöön koira on alunperin jalostettu, koska niiden vietit eivät katoa mihinkään, tästä syystä en itse hankkisi collieta tai muuta paimenkoiraa. Joskus kuullut ongelmista koira-lapsiperheistä joissa paimenkoirat ovat käyneet näykkimässä paimentaessaan lapsikatrasta ja vanhemmat sitten hankkiutuneet eroon " agressiivisesta ja purevasta" koirasta.
Peruskoulutus on tietty aina paikallaan, oli rotu ja käyttötarkoitus mikä tahansa.
Itsellä on 2 dobermannia, vilkkaita menopelejä, varsinkin vuoden ikäinen kakara. Ovat todella pitkäpinnaisia, ihmis ja lapsi ystävällisiä koiria. Pienten lasten ja koirien kanssa käyttäytyvät todella nätisti eikä huoleta yhtään pienen vauvani kanssa, ei edes ulkoillessa yksin vaunuilla koirien kanssa, koska vetäminen on ehdottomasti kielletty ja rintarepun kanssa metsälenkitkin onnistuvat entiseen malliin.
myös koirasta yksilönä. Meillä ei todellakaan ole rotukoiraa, vaikka haaveissa onkin rotikkanarttu. Meillä on sekarotuinen piski ja lempeämpää ja ihanampaa koiraa saa hakea. Meidän koiraherra on elämänsä aikana kokenut vaikka mitä, en edes tiedä mitä kaikkea. Edellisellä omistajalla on saanut ainakin pesäpallomailasta ja koiralta puuttuu muutama poskihammas, toden näkösesti irronnut pahoinpitelyssä. Iästäkään en ole varma, koska koira tuli meille kierrosta. Luulisin sen olevan n. 7 vuotta, vaikka välillä hauva kyllä näyttää nuoremmalta. Meillä on myös 2 lasta, joihin koira suhtautuu erittäin hyvin. Katselee lasten touhuja ikansa, kestää puristelut ja kun lopulta ei enää jaksa, menee sängyn alle turvaan.
Rodusta siis lapsirakkaus ei ole kiinni, vaan koirasta itsestään.
Hei,
Meillä on vuoden vanha staffi narttu, aivan ihana ja lapsiystävällinen vöyhöttäjä. Illan tullen kuitenkin painautuu sohvalle mahdollisimman lähelle kylkeen tai päälle, eli osaa olla joskus rauhallisestikkin. staffit myöskin rakastavat olla siellä missä tapahtuu. Lasten kanssa staffi sopii erinomaisesti leikkeihin mukaan korkean kipukynnyksensä johdosta, se ei pienistä puristuksista ole moksiskaan. Rakastaa mitä enenmmän menoa on ympärillä. Pitää pitkistä lenkeistä, lukuunottamatta sadetta silloin mielummin pidättelee kun kastelee vapaaehtoisesti tassujaan. Aamuisin myöskin meillä mulkoillaan jos liian aikaisin lenkille herätetään...se vain on sellainen nautiskelija.
Voin suositella lämpimästi staffia menevään perheeseen.
Samoin ääni staffille; meillä jo 12-vutias seniori mutta maailman ihanin lapsiperheen koira. Yksilökohtaista on varmaan se, kuinka kiinnostuneesti suhtautuu esim. vastaantulijoihin. Meillä nuorempana vaikutti siltä, että koira tuntee puoli kaupunkia kun kaikkia olisi pitänyt saada tervehtiä. Vanhempana oire lieventynyt. Toisiin uroksiin suhtautuu välinpitämättömästi.
Vaikeatahan toi rodun valinta on, mutta mulla olisi ehdotus... Älä ota rhodesiankoira, ne on vaikeita vaikkakin ihania, mutta vaativat todella paljon puuhaa, eikä välttämättä kovinkaan rauhallisia ole... Jos haluat tokoa tai agilityä harrastaa voisi snautseri olla hyvä ajatus. Kääpiösnautseri on pienikokoiseksi koiraksi todella reipas ja jaksaa vaikka mitä, lisäksi sehän on palveluskoira. Keskikokoinen snagu voisi olla lähempänä koossa sitä mitä ajattelit, ja ovat fiksuja tyyppejä. Staffit, varsinkin nartut ovat tosi symppiksiä nekin, en tosin tiedä oikein miten ne pärjää agilityssä? Myös vähän isompi terrieri esim airdalen terrieri tai Manchesterin terrieri voisi olla kiva kaveri, reippaat ja oppivaiset, mutta älyttömän kovapäiset. Borderterrierit ovat agilityssä todella hyviä ja mukavia koiria. Lyhytkarvainen collie on hurmaava, mutta usein vähän pelokas, saattaa olla herkästi paukkuarka, ja kuten joku jo sanoikin, saattaa alkaa paimentamaan lapsia... Tässä muutamia minun mielipiteitäni, ja muista että nämä ovat todellakin vaan minun mielipiteitä, eikä siis totuuksia =)
koiran omistajilta. Rhodesiankoirasta jäikin mietityttämään tuo haasteellinen luonne kasvatettaessa. Koira saisi olla tässä el.tilanteessa suhteellisen helposti oppia omaksuva olento (ei kuitenkaan mikään lepsu), kun nuo lapsetkin jo vaativat oman oveluutensa kasvatettavina ;)
Bokseri alkoi kiinnostamaan kun luin sivuilta tuon luonnekuvauksen!! Kuulosti sellaiselta että innostuin! Jossain kirjassa vaan luki vahvasta taistelutahdosta, olisko rotu kuitenkin muuttunut vuosien varrella hiukan pehmeämmäksi?? Kuinka tuo koulutettavuus, onko vaativa koulutettava. Meillä tosin kyllä koira on perheessä alimpana arvojärjestysasteikolla, koirana mutta kuitenkin perheenjäsenenä. Eli koirakouluun hankkiudutaan kyllä pennun tultua taloon ja harrastetaan jatkossa muutenkin omaksi ja koiran mielen virkistykseksi.
Staffi taas vaikuttaa mukavalta, mutta onko tuo ihmisystävällisyys corgin suuntaista, eli tykätään ja pussaillaan kaikkia ventovieraitakin.
Tosiaan nyt huomaankin tukeneeni corgissani tuota taipumusta pennusta alkaen kun päästin sen vastaantulevien ihailijoiden taputeltavaksi. Jatkossapa osaankin olla tiukempi tuon asian suhteen kun ikääkin on itsellä enemmän. Toisaalta sen vuoksi mielestäni on hyvä tietää etukäteen rotuun liittyvistä ominaisuuksista, että osaisi arvioida mitkä seikat sen oman rodun kohdalla ovat niitä jtka pitää kasvatuksessa huomioida tai painottaa. Täytyy jatkaa myöhemmin. Kiitos kovasti kaikille!!
En nyt jaksa sen kummemmin perustella, mutta tutustukaa ihmeessä rotuun!
Meillä on ollut lapsuuteni kodissa 2 bokseria, tyttö ja poika. Enkä voi muuta kun kehua. Olen päättänyt, että heti kun lapsiluku perheessämme on lähempänä täyttyä (esikoinen tulossa) hankimme mekin omat bokserimme. Rotu nimittäin sopii lapsiperheeseen niin täydellisesti!