Kultainen 60-luku: joulu saapuu!

Hei kaikki kultaiset!



Olen ehtinyt silloin tällöin käydä lukemassa kuulumiset mutta näppäilylle ei ole löytynyt aikaa. Tilikausi päättyy vuodenvaihteessa ja se tekee loppuvuodesta työrintamalla täyden härdellin. Kun siihen yhdistää vielä asiakkaiden joulutapaamiset, glögit, 30+6 raskauden ja joulun (olen kutsunut suvun meille jouluruuille!!!), on aika välillä tiukilla. Mieli on kuitenkin hyvä, olo on hyvä ja aika riittää varmasti kaikkeen kun ei turhaa stressiä ota. Koirien kynnet tosin ovat varsinaiset jääpiikit, se taitaa olla ainoa asia joka on jäänyt hunningolle.



Eilen pudotin vatsallani pinon astioita tiskipöydältä. Vatsa on yllättäen sellaisissa mitoissa ettei sitä oikein tajua. Kaikki ne ylisuuret villatakit jotka olen hankkinut ajatuksella " näillä pärjään loppuun asti" , ovat käyneet lyhyeksi. Ikävää kulkea näillä keleillä napa paljaana.



Imuri odottaa lattialla eilisten lasinsirpaleiden jäljiltä. Olisiko tehokas ja tarttuisi toimeen heti aamusta? Toisaalta, kaupoissa on vähemmän ruuhkaa nyt, iltapäivällä keskisormi kipeytyy sekä liikenteessä että kassajonossa.



Hyvää joulua kaikille teille kultaisille, uusille, nykyisille ja vauvapuolella oleville!



Belinda, 30+6

Nyt se sitten on alkanut! Masukalan liikkeet on niin isoja, että mahanahka muljuu! Se on niin mahtavan näköistä!!! :D



On ollut aika huono olo. Oksetusta ja selkäkipua. Eilen oli lähdettävä toisen kerran naprapaatin käsittelyyn, kun alaselkä ja vasen pakara on olleet tosi jumissa. Näköjään pakaroita tarvitaan muuhunkin kuin istuma-alustoiksi, kun ei jalka tahdo nousta ja kävely on aika onnetonta yhdellä koivella. Tää päivä tuntuu vähän paremmalta. Ei tuo kuopuksen nostelu ja kanneksiminen ainakaan auta kiputilannetta. Jospa ukko pystyis pitämään edes aaton ja pyhät lomaa, että meitä olis kaksi aikuista täällä paikalla.



Värkättiin isojen poikien kanssa äsken Muumitalo piparista... kaavat oli ' omasta päästä' ja siltä se hökkeli näyttääkin! Ihan hieno tuli, mutta on siellä aika vetoista - - - vai sanottaisko että ilmanvaihto näyttää tehokkaalta.



Kyllä ne jäälyhdyt kuitenkin onnistui ihan hyvin. Vähän pieneksi jäi kynttilän kolot, mutta mukavilta näyttää silti. Jossain vaiheessa meinaan kyllä kokeilla sitä maitotölkkiharkko-systeemiä; tähän asti meillä on ollut vain perinteiset ämpärilyhdyt.



Tylsää, jos aattona sulaa kaikki lumet. Eihän sitä nytkään paljoa ole, mutta ihanalta näyttää, kun puut on huurteessa ja auringonvalo hohtaa niistä upeasti.



Meillä alkaa se yskätauti olla voitettu kanta. Tosin keskimmäinen poika röhii vielä aika pahasti; käytän sen joulun jälkeen lääkärissä jos ei ala hellittää.



Hyvää ja turvallista joulumatkaa kaikille teille, jotka lähdette joulunviettoon jonnekin muualle. Ja hyviä vointeja kaikille kultaisille, koittakaa jaksella ja ottaa rennosti. Kyllä se joulu tulee vaikka ei olis kaikki hommat niin tiptop hoidettukaan. Meillä ainakin otetaan tunnelmavalaistustaktiikka, niin pääsen vähemmällä puunauksella. Ja voishan sitä pirkka-niksiä kokeilla, että mäntysuopaa kippoon ja sohvan alle, niin tuoksuu ihan kuin ois kovastikin luututtu... ;)



Terveisin Jymy, pojat ja masukala rv 21+6

Kääks, just kun olin kirjoittanut otsukon tajusin laittaneeni glögin levylle ajat sitten! Onneksi ei käynyt kuinkaan, tuli vain hyvin kiehunutta glögiä.

Tänään ei oikein homma toimi, takkaa sytyttäessä tuli savut sisään...

No, nyt haisee " jouluisesti" savulle ja glögimausteille.



Muutoin olo ihan OK, Jymyn tavoin vain minullakin selkä vaivaa. Käyn yleensä säännöllisesti OMT:ssa, mutta silti se aina iskee. Pitää varmaan myös vaihtaa pehmeämpi patja, jos se auttais.



Mekin saatiin pojan kanssa piparitalo tehtyä, elämäni ensimmäinen, joten olen siitä ihan ylpeä!



Mutta: [color=red]Hyvää Joulua kaikille kultaisille!![/color]



äitimiia rv 16+5

Hyviltä kuulostaa nuo vinkit hämyvalaistuksesta ja mäntysaippuasta sohvan alla. :) Mulla on pahoinvointi sen verran hellittänyt (tai pitänyt taukoa) että sain saunan pestyä sekä imuroitua koko kämpän ja pestyä lattiat. Mies saa sitten huomenna hakata mattoja, jotka ovat vielä lumihangessa raikastumassa. Kinkku ja kuusi ovat sulamassa ja paljon muuta ei sitten tarvitakaan. :) Ensimmäinen erä jäälyhtyjä ehti täälläkin jäätyä umpeen, nyt on toinen erä pihalla, saas nähdä kuinka käy.



Poika (2v5kk) hillui aamuyöllä pitkän aikaa hereillä ja puoli kahdeksan aikaan ilmoitti palovaroitin että paristo loppuu (klassisesti joulunpyhiksi) mutta loppujen lopuksi nukuttiin ihan täysiään puoli kymmeneen! Tämän hoitovapaan enkat! Äitiyslomalla alkuun nukuttiin usein puolille päivin, mutta silloin päästiin yöpuullekin vasta aamuneljältä... Olen jo kauhusta kankeana miettinyt että mitä jos tästä tosiaan tulee vauva ja jos sen unirytmi ja mahavaivat ovat yhtä kauheita kuin esikoisen. Kun enää ei ole sitä puolillepäivinnukkumismahdollisuutta.



Oikein rauhaisaa ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille!



hankalin rv 6+3 tai 10+3 tai jotain aivan muuta, ensi tiistaina selviää

Vaahtis perheineen toivottaa kaikille 60-lukulaisille ihanaa ja rauhallista joulunaikaa!!!

joulun vietossa taitaa olla kultaiset odottajat.



Me palattiin eilen kotiin ja nyt ollaan taas töissä. Tai mies lomailee kotona ja minä osallistun kansantalouden pyörittämiseen... Hiljaista on kyllä töissäkin, mutta ihan kiva rauhassa purkaa sähköpostia ja muutenkin pitäisi pöytää ja papereita siivoilla tässä välipäivinä.



Hankalin, tulehan kertomaan ultrauutiset! Minulla on ultra huomenna, toivottavasti saa mielenrauhan. Pikkuisen on nämä vähäiset oireet huolestuttaneet, yökkäilykin on ollut ihan minimissä. Tosin voihan se johtua siitäkin että on nyt tullut sitten jouluna syötyä kahden tunnin välein - vähintään.



Ihanaa kun täällä etelässäkin on vähän lunta!



t. sonjaemma rv 9+5

Hankalin ja Ninnin uutisia nyt odotellaan...



Joulu meni oikein mukavasti. Pahoinvointikin on vähän jo helpottanut ja enää on vain etova olo, pönttöä ei ole tarvinnut lähestyä viime aikoina. Lapset sai valtavat määrät lahjoja. Joulupukki oli yllättäen mennytkin uuteen kotiimme (joka valmistuu helmikuussa), mutta onneksi naapurit huomasivat sen ja soittivat meille ;o) Sieltähän ne lahjat sitten löytyivät.



Tänään käytiin Jumbossa katselemassa alennusmyyntejä ja hakemassa osa miehen joululahjaksi saamaan espresso-keittimeen. Myyjä kun pakkasi keitintä, niin jätti sitten oleellisen osan siitä kaupan tiskille :o(( " Hieman" kyllä harmitti! Eikä tullut edes mitään anteeksipyyntöä myyjän puolelta! Taidan kyllä laittaa palautetta Stockmannille, korrektia olisi ollut soittaa perään (tiedot olis kyllä löytyneet).



Hieman ehdin jo ihmetellä np-ultran kutsun viipymistä. Tänään sitten tuli kirje pikana Naistenklinikalta ja aika onkin jo ylihuomenna! Toivottavasti nyt sitten saavat niskapoimun mitattua kun viikkoja on oikeasti viikko vähemmän kuin neuvolan mukaan... Tai kai sitten kutsuvat uusintatutkimukseen. Samaan syssyyn tulikin jo aika rakenneultraan ja synnytystapa-arvioon (kesäkuulle!).



Tinka rv 11+3

Joulu meni mukavasti ja rauhallisesti. Makean syöminen vaan alkaa aika nopeasti etomaan, eli " valitettavasti" suklaaboxeissa on aika paljon vielä syötävää jäljellä.



Omasta navasta sen verran että sitä ei juurikaan enää ole :) Olen siis rv 17+3 ja maha on pullahtanut ihan hirmuisesti ulos. Napa levähti jo reilu viikko sitten. Viimeeksi en näillä viikoilla ollut läheskään tämän kokoinen. Ja ylävatsalla on iltaisin vielä aikamoinen lisäturvotus.



Millä viikolla muilla on rakenneultrat? Onko tavallista, että se on rv 20? Kun muistelisin, että viimeksi se oli aikaisemmin? Ehkä olen vaan niin hätähousu... Siinä mielessä ihanaa, kun tämä vaavi on kova potkimaan ja muljumaan niin ainakin tietää, että siellä elellään ja liikuskellaan.



Alennusmyynneissä tuli jo piipahdettua. Ostin kaikenlaisia säilytyslaatikoita - jos ne tsemppaisivat minut vaatehuoneen siivoamiseen ja uudelleenjärjestelyyn.



t äitimiia

tänä aamuna käyty klinikalla ultrassa ja siellähän se 2,5 cm iso sittiäinen liikuskeli ja sydän sykki väpäti-väpäti =))). Iso pää ja pikkuiset kädet ja jalat erottui. Itse ja neuvola oltiin laskuissa rv 9+6 mutta lääkäri merkkasi rv 10+1 ja la 25.7. joten mennään nyt sitten tämän uuden mukaan.



Neuvola laski viikot siirtopäivän mukaan, lääkäri laski sen nyt tuosta punktiosta käsittääkseni. Oma logiikka sanoisi että lasketaan siitä väliltä eli hedelmöityspäivästä, mutta väliäkö tuo päivällä parilla. Paitsi tietysti nyt iloinen yllätys näin alkuvaiheessa että pompattiinkin samantien uusille viikkolukemille.



Alennusmyynneistä on turha katsoa vielä mitään sillä silmällä. Ensinnäkin huonolla tuurilla jäisi kiinni eli joku tuttu näkisi ja sitäpaitsi tässähän ehtii vielä tulla ensi kesän aletkin ennen h-hetkeä ;).



Nyt töihin, sikäli kun nyt saa taas ajatuksensa koottua.

lisää viikkoja ja uusi la kai myös?



Mekin käytiin ensimmäistä kertaa ultrassa viime viikolla, ja 14 mm pitkä olento siellä läpsytteli sydäntään ruudulla... Ihmeellinen kokemus! En tainnut muistaa tänne asiasta laittaakaan kun kommentoin edelleen osin tuonne Plussanneet lapsettomat -puolelle.



Ensimmäinen neuvola-aika on ylihuomenna. Olen vielä toistaiseksi useiden pettymysten koulimana pitänyt itseäni suitsissa tulevaisuuden haaveiden ja suunnitelmien suhteen niin tiukasti, että en ehkä keksi vielä mitään kysyttävää tädiltä :) Mutta kenties tässä vähitellen istahtaa kohdalleen se olo, että ihan oikeasti odotan.



Onko teillä muilla muuten olleet puolisot mukana neuvolakäynneillä?



Juulia, rv 9 tasan

Joulu on takana ja vasta eilinen toi ähkyn. Suku on palloillut ruokapöydässä päivästä toiseen, ei ole tarvinnut tekemisen puutetta mietiskellä. Nyt talo on kuin pommin jäljeltä...ja saa olla uuden vuoden vastaanottajaisiin saakka!



Meille koirat aiheuttavat aina vain paniikkikohtauksia. Jouluaattona yksi koiristani sai vatsalaukunkiertymän. Viisi minuuttia katselin koiran yskiskelyä, sitten soitin eläinsairaalaan että ollaan tulossa. 35 min kuluttua eka yskäisystä koira oli röntgenissä, 45 min leikkaupöydällä. Silti ennuste oli 45/55%. Tuhannen euron lasku lompakossa saimme koitenkin koiran kotiin joulupäivän iltana, 30 cm leikkaushaava vatsassa. :) Nyt jää ne haaveilemani pitkät lenkit ja alennusmyynnit ja makailen vain sängyssä ja pidän pientä koirareppanaa tassusta. Tinka, se taisit olla sinä joka kasvattaa myös, tiedät siis mikä huoli on omien koirien lisäksi lukuisista kasvateista! Taidan alkaa kasvattaa marsuja.



Huomenna on neuvola ...ja punnitus. Mitäköhän lukemia saan joulun löhöilyn jälkeen! Olo on edelleen mitä mainioin ja kiroilen Kelaa joka " pakottaa" aloittamaan äitysloman niin aikaisin. Minulla olisi vajaa 3 viikkoa loman alkuun ja työt vyöryvät niskaan suurena tsunamina. Toisaalta, ei ole liikaa aikaa miettiä omaa napaa ja tuskailla oloa jos se tuskaiseksi menee. Aika kuluu nopeasti ja sitten viimeistään on aika pysähtyä kun käärö on sylissä.



Hyvää työviikkoa kaikille, ensi viikolla olemme jo uudella vuosiluvulla!



Belinda_x 31+5

onnea teillekin ultrauutisista! On se vähän epätodellinen olo silti vaikka sen on omin silmin monitorista nähnyt, varsinkin se sydämen läpsytys.



Uusi la on siis tuo 25.7. kun aiemmin laskeskelin noilla laskureilla 27.5.



Meillä mies oli mukana ensimmäisellä neuvolakäynnillä ja tulee siis mukaan vastaisuudessakin. Hän ei ole ollut mukana näillä kahdella ultrakäynnilla klinikalla, joten hän on nähnyt vain kuvan, ei livenä. Sitten neuvolan ultrassa näkee omin silmin ensimmäisen kerran.



Nyt sitten heittäydytään neuvolan seurantaan ja klinikalla käyn seurantaultrassa vasta viikolla 28 jos kaikki menee tässä välillä hyvin. Tietysti saa kuulema soittaa jos on jotain kysyttävää.

aiemmin la oli tietysti 27.7....

belinda_x olikin samaan aikaan linjoilla. Toivottavasti koiruliini paranee hyvin, teillä oli onnea matkassa ja onneksi tajusit oireet niin apua tuli ajoissa. Itselläkin kun on iso koira ja tuo vatsalaukun kiertymän vaara pitää aina koittaa pitää mielessä. Kun on välillä huoli yhdestäkin kaverista niin mahtaa tosiaan olla moninkertainen huoli jos on vielä omia kasvatteja maailmalla...



Ai niin, töitä piti tehdä eikä netissä roikkua *huokaus*

se säikäyttää ihan kamalasti kun eläinparka menee kurjaan kuntoon - meillä on itsellä vain yksi ainokainen koira, mutta sekin on käyttänyt sydäntä kurkussa muutamaan otteeseen. Pidän peukkuja että rekku selviää ja toipuu entiselleen.



Mitä rotua/-ja muuten kasvatat? Ilmeisesti vähän kookkaampaa plaatua?

Työnteon aloittaminen on jotenkin nihkeää tänään...



Sonjaemma, kiitos kannustuksesta. Sinun kanssasi pyörimmekin palstan mukaan samaan aikaan joulun alla Sellossa. Mietiskelin silloin illalla kun kerroit siellä pyörineesi, olisimmeko osuneet rullaportaissa vastakkain. :) Muutenkin kai perisuomalainen uteliaisuus vaivaa kun niin monesta viestistä tuntuu löytyvän jotain tuttua..." kukakohan tämän nimimerkin takana on, kuulostaa vähän tutulta" . :)))



Ensimmäinen ultra oli mieleenpainuvin tähänastisista kokemuksista. Meille eka ultra oli istukkabiopsian yhteydessä ja pituutta kaverilla oli muistaakseni 1,6 cm. Silti niin pienen ihmisen näköinen huitovine käsineen! Mieheni ei ikävä kyllä päässyt siihen ultraan mukaan, onneksi kuitenkin saimme toisen ultran viikolla 14 jolloin pääsimme molemmat pientä ihmettelemään.



Neuvolassa olen käynyt kaikki käynnit yksin. Mies olisi varmaankin tullut mukaan jos olisin hänet sinne halunnut. Tuntuu kuitenkin, että käynnit ovat olleet enemmän kuulumisten vaihtamista ja naisten juoruilua. :) Pitäisi kai alkaa jo kysellä enemmän loppuraskaudesta ja synnytyksestä!



belinda_x

No niin on joulut juhlittu, ja käytiin tuossa kahdessa mummolassakin. Tänään kotiuduttiin puolenpäivän maissa, ja mies lähti heti töihin. Eli se niistä välipäivien lomista.... Te meistä kultaisista, jotka olette yrittäjiä, tiedätte mistä kiikastaa nää meidän lomailut. Harmittaa taas, kun piti tehdä kaikkea yhdessä, mutta minkäs voit kun on työmaat kesken ja rahaakaan ei tähän huusholliin tule, ellei toinen tee töitä.



Olo on vaihteleva; masukalan (sai multa joululahjaksi nimen ' Pertsa' ;) liikkeet on välillä valtavia, välillä hiljaisempia. Kuopus on ollut taas uudessa nuhataudissa, ja kyläreissut meni itkevää poikaa kanneksiessa. Suklaata on tullut syödyksi, ja näytän aika köntykseltä.



Neuvolakäynneistä: meillä mä olen hoitanut kaikki neuvolakäynnit yksin, kun ekassa raskaudessa oli riittävän hankalaa saada ajat sopimaan mun omiin töihin saati sitten miehen - - - ja sen jälkeen onkin tarvittu lapsenvahtia täällä kotona kun on ollut äitiysneuvola. Oon yrittänyt päästä sinne kuitenkin aina ilman isompia lapsia, että sais ees hetken rauhassa keskittyä raskauteen ilman että on paimennettavia mukana.



Samoin oon käynyt kaikissa ultraäänissä yksin, lukuunottamatta esikoisen rakenneultraa (silloin ei Helsingissä ollut muita ultrauksia edes tarjolla). Miehen olis varmaan ollut mukavaa olla niissä mukana, mutta kun isompia lapsia ei voi viedä... Ja kyllä mullakin on ollut sellainen olo sekä neuvolasta että sairaalan polista, että siinä on kysymys äídin ja sikiön voinnin tsekkauksesta. Aika rutiininomaista verenpaineen yms mittausta siis. Vanhemmuuteen yhteisenä asiana on meillä totuteltu ja kasvettu kotona, kun tunnustellaan liikkeitä ja mietiskellään tulokkaan nimeä jne. Synnytyksissä mies on ollut onneksi mukana, siellä oon oikeasti tarvinnut henkistä tukea.



Yäk että tulee suklaakonvehteja jo korvistakin... taitaa olla parasta siirtyä porkkanoitten rouskutteluun!



Hyvää vointia kaikille ja onnea hienoista ultrakuulumisista yms. :-)



terv. Jymy rv 22+5?? sekä masu-Pertsa

Täällä olikin jo ennestään mukavia ultrakuulumisia! :) Me käytiin miehen kanssa eilen (anoppi lapsenvahtina) ja ruudulla näkyi yksi 1,9-senttinen henkilö ja sydämen syke. Vastasi viikkoja 8+4, millä ei ole mitään tekemistä minkään mun kuukautisten tai testattujen ovulaatioiden kanssa. Hermostuttaa, vaikka lääkäri sanoi että aivan taatusti tällä " aikatauluihin sopimattomuudella" ei ole mitään tekemistä ali- tai ylikehittyneisyyden kanssa. Tää vaan on se sama lääkäri joka 1,5 vuotta sitten vakuutteli ettei kannata hermostua niskaturvotuksesta, vaikka hyvinkin kannatti... trisomia ja keskeytyshän siitä tuli.



No, tämän tiedon varassa eletään, kunnes menen np-ultraan ja/tai istukkabiopsiaan tammikuun puolivälin jälkeen. Sairaalassa meinasivat ensin että " ei me tehdä np-ultria" , mutta kun ruikutin etten neuvolankaan kautta pääse sinne, niin lupasi laittaa mulle sellaisen ajan että tehdään np-ultra ja sitten ehkä biopsia, riippuen miltä np näyttää ja mitä haluan. Neuvolaan aattelin ottaa yhteyttä vasta np/biopsian jälkeen.



Pahoinvointi se vaan jatkuu, onneks on nyt tuo anoppi viihdyttämässä meidän vauhtivilleä niin saan vähän armoa. Tammikuun 5. päivä pitäis aloittaa työt vuoden hoitovapaan jälkeen, mitähän siitäkin tulee. Tän olon kanssa ja vähän muutenkin. Sijaiseni piti jäädä tuolloin äitiyslomalle, mutta makaakin jo sairaalassa; lapsivedet menivät jouluna, joten opastusta töihin ei ole nyt saatavissa.



Viettäkäähän mukavia välipäiviä ja iloisia uudenvuoden juhlia! Kaikille koirille _rauhallista_ uuttavuotta!!!



hankalin rv 8+5

Hei vaan kultaiset! Olipa kiva lukea että olitte jo kaipailleet kuulumisia!

Niinhän siinä kävi että synnyttämään lähtö koitti 21. päivän iltana ja tyttö oli maailmassa 22.12. klo 05.33. Urakka ei mielestäni ollut mahdoton vaikka repesinkin jokseenkin pahasti (onneksi nämä kottareiden sisäkumit on keksitty). Tyttö päätti tulla maailmaan nenä kattoa kohden joten siinä asennossa ponnistusjunnausta kesti 1h 3min, ns. harjoitusponnistelut aloin kyllä jo kolme tuntia aiemmin eikä ne nyt enää mitä harjoituksia mun mielestä ollut :(

Ne strategiset mitat ovat 4110g ja 52,5cm sekä pipo 35cm. Eli ihan emäntämitoissa.

Kotiin vauva pääsi vasta tänään koska perjantaina hänellä todettiin kohonneet tulehdusarvot ja jouduttiin siirtään lastenosastolle antibioottikuurille. Ihan tarkkaa syytä ei löytynyt mutta ilmeisesti tyttö sai synnytyksestä minusta jonkun bakteerin. Minä olin maanantaihin asti sitten synnyttäneiden osastolla ja ramppasin revenneen pyrstöni kanssa imettämässä toisella osastolla. Ei siinä ihan kauheasti tullut levättyä. Maito nousi niin että kun öisin huonekaverin vauva itki nälkäänsä niin meikäläisellä oli paidat märkänä. Meni sitten yötkin lypsyhommiksi.

Täältä kotoa käsin käytiin miehen kanssa näinä parina päivänä hoitamassa vauvaa sairaalassa ja imettämässä aina parit syötöt aamuisin ja iltaisin. Meillähän on suhteellisen lyhyt matka sairaalaan ja eikä moista tarvinnut kuin parina päivänä tehdä joten kyllä sen jaksaa, mutta kyllä sitä siellä ihmetteli miten ne vanhemmat jaksaa joiden lapset on siellä kuukausi tolkulla kasvamassa täysiaikaisiksi. Meidän emäntä oli siellä kyllä oikein mörssärin mitoissa verrattuna moneen muuhun.



Nyt täytyy koettaa sopeuttaa koiria vauvan tuloon joten pienempi onkin ollut aina vapaana olevassa sylissä varmistelmassa paikkaansa. Vauvan itku saa sen tolaltaan, vanhempi hurtta ei juurikaan välitä. Mutta eiköhän tämä tästä asetu pikku hiljaa, nyt en ehdi kirjoittamaan enempää kun alkaa tuo nälkä kurnia likan vatsassa. Ja se totisesti kurnii, vetelee ikäisekseen kolminkertaisia annoksia ja ylitti syntymäpainonsa jo 4 päivän iässä. Taidan olla pian rusina...



terkuin,

Ninni ja emäntä 6pv

Minäkin olen käynyt täällä tasaisesti vakoilemassa, että joko... :) Ja saittehan sitten mukavan joulupaketin! Onnea hirmuisesti koko perheelle emännänalusta ja eiköhän se pienempikin hauva siitä vähitellen sopeudu. Meillä ainakin nykyään on perheen nokkimisjärjestys huomattavan selvä... Ei hauva uskalla edes ruokakupilleen mennä, jos vauva on välissä... ;)



Hurja alku teillä oli, mutta toivotaan, että tästä tasoittuu ja että itsekin paranet nopeasti. Nauttikaapa olostanne ja tulehan vauvapuolellekin kirjoittelemaan kuulumisiasi välillä.



-kirahvi ja Soli-