Koristeeton joulu

Joulu on sydämessä, ei ulkoisissa puitteissa.

En usko, että lapsesi kärsii mistään, mikäli sinä et sinä päivänä kun lapsi ensimmäisen itse tehdyn koristeen kotiin tuo, heitä sitä roskiin ja ilmoita, että meillehän ei tuollaista krääsää tuoda.

Aina ei tarvitse tehdä niinkuin " kuuluisi" tehdä. Pääasia että kaikilla on hyvä olla!

kun lapsi kasvaa, voi ehkä hänestä tuntua kurjalta, kun muilla on joulukuusi. Meilläkään ei ole jouluverhoja eikä liinoja, eikä tule. Tontut ikkunassa ja se kuusi riittää vallan mainiosti. Mutta jokainen taplaa tyylillään.

Mutta miksi noin? Ei sillä " krääsällä" tarvi koko kotia täyttää, mutta toki koristeet tuo juhlan tuntua. Kynttelikkö ikkunalla, joulukuusi, muutama tarkoin valittu koriste ja vaikka ne kynttilät jouluisemmiksi, muuta ei tarvittaisi. Lapselle voisi olla jännää, kun kotona näyttää jouluna erilaiselta.



Kyllä muistan omasta lapsuudesta, että yksi kohokohta joulunodotuksessa oli se, kun saimme koristella kotia! Äiti aina sanoi, mihin huoneeseen mikin koriste tulee (halusi esim. tonttuja vain lastenhuoneeseen), mutta itse saimme asetella ne. Ja voi miten paljon hauskemmalta kaikki tuntuikaan, kun sai istua hämärässä valaistuksessa (vain kyntteliköt ja kynttilät) ja ihastella koristeltua kotia.

Ilman muuta lapsen tekemät koristeet laitetaan esille. Koristeita hän ei vielä ole tehnyt, mutta muut taideteokset ovat kyllä esillä :)

Mutta tulevaisuudessa voisin kuvitella, että esim. joulukuuseen tarkoitetun koristeen voi laittaa vaikka teipin avulla seinälle tms.



t. ap

Punaisella silkkinauhalla vieri viereen lasten tekemiä koristeita ja verhotankoon roikkumaan ja tässä ovat ainoa jouluverhot, jotka meille tulee. Kaunis on.

Hyvä kysymys.

Mieheni ei ole lainkaan jouluihmisiä. Hän inhoaa koko juhlaa, ja onkin poikamiesvuosinaan viettänyt joulunsa joko baarissa tai sitten kotona tietokoneella pelaten.

Minun kotonani oli taas päinvastoin. Äiti alkoi stressaamaan joulusta viimeistään marraskuussa. Marraskuun puolivälissä talo oli täynnä koristeita jne. " Joulua" kesti siis noin puolitoista kuukautta, toki loppuhuipennus oli tietenkin aattona.



Joulukoristeet ja se joulun tuputtaminen (kaupat, televisio, mainokset, lehdet...) kuvottaa jo. Ja hiukan ahdistaakin. Joskus toivon, että koko joulun voisi peruuttaa vaikka siitä pidänkin. Joulun idea on minusta kiva (yhdessäoloa, lahjoja, juhlaruokaa...), mutta sen kanssa ollaan ammuttu yli jo pahasti :(

Olen siis päättänyt pitää perheessämme hiukan " karsittua joulua" . Lahjoja ei ole paljoa, syödään hyvin (meillä ei kaikki ruuatkaan ole niitä perinteisiä) ja " möllötellään" ja touhutaan yhdessä. Joululauluja emme kuuntele juuri lainkaan, inhoamme kun suurin osa lauluista on tungettu täyteen Jeesus-juttua. Soitan pianolla ihan muutamia valittuja, ei-kristillisiä joululauluja (esim. " Tonttu" joka on ehdoton suosikkini).



Lyhyesti siis; ympäristöstä tulee joulua jo silmät ja suut täyteen, joten haluaisimme pitää kodin edes jotenkin " joulu-vapaana" alueena.



ap

Piste.

esiin jouluvastaisuuttaan. Lapsi saa siitä myöhemmin harmin aihetta todennäköisesti. Ja jos yksi perheestä on jouluvastainen, menee toistenkin jouluilo pilalle.

Mielestäni joulu on jo kärsinyt totaalisesn inflaation. Erityiset jouluverhot ikkunoihin ovat jotainm mitä en voi ymmärtää, mutta toki ne sallin muiden kotiin (esim. anoppini). Laumoittain tonttukoristeita, tonttukaitaliinoja pöydille ym. sellaista ei meillä myöskään ole.

Lasten tekemät joulukoristeet tietenkin ovat esillä kunniapaikalla, mutta muuten meilläkin on lähinnä kynttilöitä ja joku kukka.

No, joulukuusi on, lasten takia.

Minusta meillä on jouluna ihana tunnelma.

Anopppi ei yllä ymmärrä, miksi en halua niitä tonttuja ja sähkökynttilöitä. Muovikuusi on hänen viimeisin uutuutensa omassa kodissaan ja olisi halunnut lahjoittaa sellaisen meillekin. Muovikuusi on kaikista käsittämättömin kapine. Jos ei halua oikeaa kuusta, niin miksi pitää olla kuusi?

Minusta tuntuu jännältä, että sinä ap toisaalta kerrot että pidät joulusta ja nautit siitä, mutta toisaalta et voi sietää sitä... Oletkohan ottanut liian vakavasti joulun? Tai siis sen kaupallisen puolen?



Minä itse olen jouluihminen. Tykkään laittaa kodista kauniin jouluisen, tykkään leipoa ja laittaa ruokaa. Mutta siihen kaupallisuuteen en lähde mukaan. Nautimme kaunissa (hillitysti) koristellussa kodissa joulun tunnelmasta ja yhdessäolosta ja ostamme muutaman lahjan toisillemme.



Ei minun tarvitse lähteä mukaan siihen osta-osta-osta-maniaan. Olen aikuinen ihminen ja osaan tehdä itse päätökset. Osaan myös tehdä kompromisseja. En halua kotiini liiallista kiiltoa ja krääsää, mutta perinteiset joulukoristeet (punaiset verhot ja pöytäliina keittiössä, joulutähti pöydällä, kynttiläasetelmia ympäriinsä ja se joulukuusi) ovat tunnelmanluojia. Liika on liikaa, mutta kyllä haluan tarjota lapselleni myös silmänruokaa, vaihtelua arkeen.

Kaikki on kuitenkin sujunut varsin hyvin. En itse erityisemmin hössää joulun kanssa, ja tämä kuulemma helpottaa miehen asennoitumista valtavasti. Hän ei sydämessään vietä joulua, vaan erityismukavaa aikaa perheen kanssa :)

(Mutta taitaa miehellä jotakin joulumieltä hitusen olla kun pari lahjaa on kumminkin aina ilmestynyt esiin ;) ).



ap

Ei tuo varsinainen osta-osta -meininki ahdista. Siitä kun voi sanoutua hyvin irti. Mutta tuo koristelu (koristelemattomuus) on tietyllä tapaa eri asia, koska se näkyy ulospäinkin ja herättää mielipiteitä.

Olen vain täynnä vilkkuvia valoja, tonttukuvia, joululiinoja ja -verhoja. Meillä kotona kun tosiaan vessakin oli joulukoristeltu. En vain jaksa sitä enää. Minua ahdistaa ajatuskin että pitäisi alkaa nyhvertämään " krääsää" ympäriinsä, kun en niistä kerran pidä. Ja kai ne joskus olisi siivottava poiskin.,.

Minä tosiaan pidän joulusta muuten, tai lähinnä sen ideasta. Mutta en oikeastaan ymmärrä mihin niitä koristeita tarvitaan? Meille syntyy ihana tunnelma ilmankin :)



ap

Lapsestasi tulee ehkä äärimmäinen jouluhössöttäjä, kun kotona ei saanut viettää tunnelmallista joulua. Ehkä lapsen kasvaessa ajatuksenne hieman muuttuu. Hyvää Joulua perheellenne!

Joko niitä on hirveästi ja ne on sarjaa tonttuja siellä, vilkkuvia valoja täällä tai sitten niitä ei ole ollenkaan? Eli ihan omaa mustavalkoisuuttasi kiellät lapseltasi vähän erilaisen kodin?



Ei sun tarvi vessaa koristella, mutta olisko se joulukuusi todella niin paha juttu?



Se on hyvä, että teillä on sitä joulutunnelmaa ilman koristeita, mutta veikkanpa että teidänkin taapero olisi ihan täpinöissään jos saisi koristella pienen joulukuusen! Ja sitä lapsen riemua katsoessa miehesikin voisi vähän suopua ;)

Koska " silmien joulukoristekiintiö" tulee täyteen jo muualta. Osin lapsuudesta, mutta osin kaupoista, lehdistä, telkkarista jne. Ja tietysti ystäviltä ja sukulaisilta (vaikka kukaan heistä ei minusta mauttomasti koristele). Ahdistaa ajatuskin, että sitä samaa (ei samanlaista!) koristelua joutuisi katselemaan kotonakin.

Minusta tuntuu, etten saa nyt sanottua tätä asiaa tarpeeksi hyvin.

Ehkä onkin väärin sanoa, että vietämme joulua? Ehkä mieheni onkin oikeassa; emme vietä joulua vaan erikoista aikaa perheen parissa johon kuuluu hitunen lahjojakin.

Jouluun kun tuntuu liittyvän nykyään kaikenlaista ylimääräistä :-/



ap

sellainen on rasittavaa.



Joulukuusi meillä on kuitenkin ollut useana vuonna, vaikka ainokainen on nyt 10 kk. !

Pidän kuusen tuoksusta ja niistä harvoista ja valituista koristeita siinä. Ei mitään kimallehopeaa tms. Vaan muutama lasinen koriste, muutama olinen. Kuusi itsessään on koriste :)



Kynttiköitä on muutama (ei sähköisiä). En pidä tontuista tms. ikkunoissa. Jouluverhot ja muut joulukankaat ovat ehkä pahinta mitä tiedän!



Ovessa on ovikoriste (punainen puuomena).



Saa nähdä, ehkä kun lapsi on isompi innostun hankkimaan sähkötuikut tms., vaikka parvekkeelle.



Ap, tehkää omanlaisenne joulu.