Te joille tehty sektio, kertoisitteko kokemuksistanne!

Sitten tuli oksettava olo, mutta kun se meni ohi, kaikki sujui hyvin, eli hieno vauva tuli.



Toipuminen oli ongelmallista, koska mulle tuli vuoto selkäydinkanavaan tms. eli aina jos ituin tai olin pystyssä, tuli huono olo. Eli ekan viikon jouduin käytännössä makaamaan.



Sen jälkeen meni ihan hyvin, haava parani kunnolla n. 3 viikossa.

Vierailija:

Toipuminen oli ongelmallista, koska mulle tuli vuoto selkäydinkanavaan tms. eli aina jos ituin tai olin pystyssä, tuli huono olo. Eli ekan viikon jouduin käytännössä makaamaan.

ap

Tämä kolmas todennäköisesti leikataan pt:n takia.

ap

Mulla oli eka synnytys normaali, ja sain silloin 3 kertaa ' normaalin' epiduraalipuudutuksen, joista kaksi ensimmäistä eivät vaikuttaneet mitenkään. Sektiossa olinkin tosi hermona, kun pelkäsin, että taas käy niin ettei puudutus tehoa. Mutta minulle vakuutettiin, että se tehoaa eli ilmeisesti on jotenkin erilainen puudutus kuin alatiesynnytyksessä.

Puudutus ei ottanut kipeää,mutta nousi ilmeisesti liian ylös?Tuntui etten saa hengitettyä,annettiin happea(mulla kyllä astma).Puudutuksen lakattua,olin tosi kipeä ja heikkovointinen(hb 70).Lisäverta annettiin 3 päivän kuluttua leikkauksesta ja toipuminen alkoi vasta siitä. Viikko vierähti sairaalassa.Kotona ei alkuun kyllä paljon mitään tehty mutta onhan onneksi miehet keksitty :)

puudutus oli kamala. Samoin maski suun edessä ja muovin haju joka oksetti. Oli avuton olo kun vaan makas ja muut siirteli, onneksi tapahtui tosi nopeasti. Sängystä nousin heti seuraavana aamuna vaikka oli kiireellinen sektio myöhään illalla. Tikit pisti inhottavasti alavatsaa enkä nukkunut kunnolla ekalla viikolla (mulla oli pari tikkiä liian kireällä sanoi sh poistaessa). Mutta mitäs noista kun terve vauva potkii lattialla.

Ensimmäinen tehtiin epiduraalilla, toinen spinaalilla. Epiduraalipuudutus oli ongelmaton, mutta spinaalipuudutus nousi liian ylös ja tuli hengitysvaikeuksia. Lisäksi verenpaine laski kaksi kertaa liian alas ja olin menettää tajuni. Ihme horkka myös tuli puudutusten takia. Kummallakin kerralla haava parani normaalisti, mutta kipeähän se tietysti oli. Kaikkein inhottavinta oli vääntäytyä sängystä ylös, kun haavaan koski. Toinen inhotus oli katetri. Minusta vain oli vastenmielistä, kun ei voinut itse kontrolloida edes pissaamistaan. Sairaalasta pääsin kotiin kolmantena päivänä leikkauksesta ja imetys lähti yhtä hyvin sujumaan kuin normaalisynnytysten jälkeen. Normaalisynnytykset olivat kaiken kaikkiaan paljon helpompi juttu kuin sektiot.

kolmas vaikea alatiesynnytys ja siitä johtuen neljäs lapseni syntyi sektiolla. Kahdessa viimeisessä synnytyksessä olin yksin tunteja heräämössä ja lapsi meni edeltä synnyttäneiden osastolle. Täällä vauvaa ei saa heräämöön. Tämä oli siis ensimmäinen ero mikä tulee mieleeni kun vertaan alatiesynnytyksiini.



Varsinaisesta sektiosta ei ole mitään huonoa sanottavaa. Nopeasti oli ohi. Puudutuksen häviämistä pitikin sitten odotella kauan. Tämä on erittäin yksilöllistä. Sektiosta toivuin nopeammin kuin olen toipunut yhdestäkään alatie synnytyksestä. Särkylääkettäkään en tarvinnut sairaalan jälkeen. Tämäkin on hyvin yksilöllistä...



Maito nousi hieman myöhemmin kuin alatiesynnytyksissä.

ja sektio tehtiin koska lapsi oli iso tyttö painoi 5.385 ja 57cm.

vuotta aikaisemmin sain pojan alatiekautta painoa oli 5.895 ja 58cm.

Minusta se katetri oli vaan hyvä juttu. En olisi heti jaksanut nousta vessaan nämä lienee mielipide-eroja. Leikkaushaavaan ei minulla koskenut juuri ollenkaan. Kipeämpi olin pari vuotta aikaisemmin kun minulta leikattiin umpisuoli. Tosin luulin, että nytkin koskee ja siksi vähän pelkäsin ylös nousemista. Mutta nämä on niitä joita ei oikein voi ennustaa miten menee?

mulle sektio oli suuri armahdus pitkittyneen alatiesynnytysyrityksen jälkeen.



- tuli myös horkka. sain tahdon voimalla tärinän lakkaamaan aina hetkeksi, jotta voitiin korjata jotain tippaa tms. kädessä. tärinään on kait vastalääkettä olemassa, mut mulle sitä ei haluttu kait siitä syystä antaa, et olin sitä ennen saanut kaikenlaista mömmöä, kun synnytystä alakautta oli yritetty vuorokausikaupalla. ei tärinä mua haitannut.

- mulla ei myöskään edeltävät epiduraalit olleet auttaneet ja tuntui et siinä leikkauspöydälläkään en puutunut kovin nopeasti: anestesialekuri: ' sua on vaikea saada puutumaan' , kun sain kysyttäessä vielä liikautettua jalkoja. ja taisivat laittaa jo valmiiksi jonkun täysnukutusruiskeen, mut lopulta olin kuitenkin riittävän puutunut. leikkauksen aika anestesialekuri kyseli, etteihän satu, kun sanoin, että ' tuntuu' , mikä mun kielellä tarkoitaa, että tunnen, että vatsassa tehdään jotain. ei kuitenkaan sattunut. lapsen poisottaminen tuntui ' muljahduksena' , josta varoittivat etukäteen.

- vauva näytettiin mulle, todettiin sukupuoli, lastenlekuri oli myös paikalla. kaikki oli ok, niin kätilö vei muualle pestäväksi. mihin isä sai osallistua.

- mut kärrättiin kursimisen jälkeen takaisin ' omaan' huoneeseen, jossa olivat vauva ja isä.

- maito nousi hyvin, kunnon ' dolly partonit' , vaik normaalisti mun rinnat pienet.

- olin suht kipeä leikkauksen jälkeen. tuntui etten aikoihin pysty hoitamaan vauvaa. vaan niin vaan pystyin jossain vaiheessa. imetykseen täyty puolen vaihtoa varten pyytää aluksi kätilö auttamaan, kun en saanut lasta vaihdettua puolelta toiselle kapeassa sängyssä. loppuvaiheessa tais sekin onnistua ajan kanssa.

- kaikki muukin vei aikaa. et pääsi vessaan, suihkuun, kun liikkuminen niin hidasta. sängystä nousu oli tosi vaikeaa. hoitajat ei ennättäny neuvomaan sängystä nousu tekniikkaa, mut mieheltä leikattu umpisuoli, niin hän neuvo hyvän tekniikan, jonka avulla pääsin ylös. eli et jalat hinataan eka reunalle, ja niitä voi käyttää vastapainona, niin ei tartte käyttää vatsalihaksia niin paljoa.

- söin pääasiassa omassa huoneessa, kun 10 metrin matka päivähuoneeseen olisi ollut tosi hurja saavutus. kerran urheilin sinne asti, mut sitten en uskaltanutkaan lähteä takaisin päin, vaan mut kärrättiin pyörätuolilla. liikkuminen oli mun osalta ehkä siksi vaikeaa, et eka ylösnousu oli aika pitkän ajan päästä leikkauksesta (yli 1 vrk?), jolloin ite olen järkeilly et olisi muodostunu jotain kiinnikkeitä tms.

- pyörryin ekalla suihkukerralla. sanoin hoitajille, et pitäiskö istua hetkeksi aikaa sängyn reunalle, mut meinasivat et mennään vaan. mentiin ja kaksi hoitajaa tuki kummaltakin puolelta. hyvin ottivat vastaan eikä mua sattunut ollenkaan kun pyörryin. heräsin omasta sängystä ja mua oli ilmeisesti pyyhitty jollain puhdistuspyyhkeillä, kun suihku jäi ottamatta.

- aluksi tuntui, et kitsastelivat kipulääkkeiden kanssa. hyvä toki ettei niitä liikaa käytetä. myöhemmin kun olin suht kivulias edelleen, niin hoitajat sai lääkäriltä erikoisluvan lisätä kipulääkitystä. se oli omasta mielestäni hyvä mun tapauksessa: mielialakin parani, kun joka asia ei sattunut niin paljoa.

- vaikka alku oli hankala, niin sen jälkeen tuntui et paraneminen lähti käyntiin huimaa vauhtia ja jonkin viikon jälkeen sai huomata, et jaksan kävellä vaunujen kanssa 200 metrin matkan kotoa postille.



alatiesynnytykseen jäi kammo, sektio mielestäni ok homma (' hallittavissa' ), vaikka senkin jälkeen on vähän kipeä.

olin itse edellämainitussa kunnossa alatiesynnytyksien jälkeen. Sektion jälkeen olin viikon päästä ukona kärryjen kanssa kävelyllä(kesä).

pikemmin päinvastoin. Sanoivat, että nyt kannattaa ottaa kunnolla kun kotona voi sitten käyttää vain apteekin lääkkeitä.

> Aika jännä juttu

> olin itse edellämainitussa kunnossa alatiesynnytyksien jälkeen.

> Sektion jälkeen olin viikon päästä ukona kärryjen kanssa kävelyllä.



joo, ja mun tuttava kotiutui sektiosta kolmen päivän päästä ja hoiti siitä eteenpäin suht itsenäisesti sekä vauvan että edelliset lapset (kolme omaa alle kouluikäistä ja kolme vanhempaa lasta miehen ed.avioliitosta, jotka toki jo itsenäisempiä ja voinevat auttaaakin ruuanlaitossa jne.). silti en voinut kun ihailla.



todistaa samoin kuin sinun tapauksesi, et kaikki ei oo sektion jälkeen kovin kipeitä.

Vauva oli perätilassa ja lapsivettä oli jäljellä enää vähän, joten päädyttiin leikkaukseen. Mulla ei itte sektiosta oo mitään huonoo sanottavaa, puudutteen laittaminen ei sattunu, hiukan huono olo tuli jossain vaiheessa kun verenpaine laski liian alas, mutta se korjaantu efedriinillä.

Leikkaus meni nopeesti ohi, 2-3 tunnin päästä oltiin jo takasi omalla osastolla.

Pahinta olikin sitte se seuraava aamu, kun nostettiin pesulle ja vessaan. Silloin oli kyllä kipupumpulla käyttöö :)



Ei huono kokemus ollenkaan!!

ettet voi tietää miten sinun kohdallasi käy.

Alatiesynnytyksestä minulla ei vielä kokemusta olekaan. Poika leikattiin perätilan vuoksi, leikkaus meni ihan hyvin ja toivuin ihan nopeasti. Onhan se haava alkuun kipeä, tai no sanotaanko että koko vatsa on kipeä eikä vain se haava mutta kyllä sen kanssa pärjää. Minulla ei ollut edes kipupumppua, ei sitä tarjottukaan, ja silti kävin jo saman päivän iltana vessassa itse kävellen (leikkaus oli aamulla). Kaikki meni siis hyvin, maito nousi jne. Vähän yli viikko meni sairaalassa johtuen siitä että minulla oli vähän tulehduksen poikasta ilm. kohdussa (ei mitään sen kummempia oireita, mitä nyt tulehdusarvo oli melkein 200...) ja poika kellastui ja oli sinivalohoidossa. Mitään edellämainittuja tikkien pistelyitä suin muita ei ollut. Karmeimmat kohdat koko viikosta olivat puudutuksen laitto (lääkäri koetti mooooooonta kertaa ja sattui niin p***eesti) ja sitten tikkien poistaminen mikä ei sinällään varsinaisesti sattunut mutta pystyviilto kun oli, oli tikkejä saatu mahtumaan varmaan 30-40 eli aikaa kului...osa ompeleista oli todella syvällä ja tiukalla.



Kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus kuitenkin :))

En sepustele tähän omia kauheuksiani, parasta oli heräämössä lääkkeistä johtuen uskomaton valomeri, enkelihoitajat ja kapea valokäytävä mitä pitkin mies ja vauva tuli mua katsomaan, selitin tätä upeaa heräämöä hoitajillekin , kunnes sanoivat että näkisitpä miltä paikka todellisuudessa näyttää. Minulle tämä pysyy aina ihmeenä, ja elämän upeimpana kokemuksena, enkelit ja kaikki. Loppuen lopuksi toivuin alkuhankaluuksien jälkeen hyvin nopeasti, ja nyt muutamavuosi jälkeenpäin ei sektiokohtaakaan enää näy, ja olen hyvin onnellinen että näin kävi, sillä lapsi oli iso ja pahassa asennossa, ja väkisin revittynä saattaisi olla vammautunut.

Jos taas pohdiskelet uskallatko alatiesynnyttää vai mielummin sektio, niin sitten kannattaa lukea näitä sektio ja alatiesynnytyskokemuksia.

Vierailija:

Jos taas pohdiskelet uskallatko alatiesynnyttää vai mielummin sektio, niin sitten kannattaa lukea näitä sektio ja alatiesynnytyskokemuksia.

Vauva vaan on välillä poikittain (vain sektio mahdollinen) ja välillä pt:ssa (joko sektio tai alatie).

Kiitos vastauksista!

ap