Lue keskustelun säännöt.
Miksi minusta on tullut helposti tiuskiva ja malttinsa menettävä äiti...? =(
19.12.2005 |
Antakaa nyt hyvät ihmiset vinkkejä miten voisin " muuttaa" itseäni.. Meillä on 2 lasta 5v ja 1v. Lapset ovat kotihoidossa ja minä käyn miehen vapaapäivinä silloin tällöin töissä.
Minusta on tullut entinen pitkäpinnainen ja rauhallinen äiti, nykyinen helposti tiuskiva ja tempperamenttinen.. Varsinkin esikoisen ulos pukeutuminen on aina yhtä sotaa meillä, taidan odottaa liikaa vielä pieneltä mutta en vaan voi sille mitään että tulee tiuskittua! Ja poika tietysti vetkuttelee vielä sitäkin enemmän silloin..
Välillä tuntuu että kaikki asiat ärsyttää kotona... esikoista on komennettava kokoajan milloin syömään milloin leikkimään (itsenäiset leikit ovat häneltä kadonneet melkein kokonaan) ja sitten taas rauhoittumaan kun kokoajan olisi hyppimässä ja pomppimassa.
Pienempi ei vielä tajua toilailujaan.. nauraa vaan jos häntä kieltää.
Erityisesti 5 vuotiaan jatkuva jankutus asiasta kun asiasta saa hermoni kiristymään todella.. saattaa mennä joskus melkein koko päivä kun hän jankuttaa vähän väliä jostain samasta asiasta.. huoh!
Mistä te muut kotiäidit (sellaiseksi itseni luokittelen) jaksatte? Miten irtaudutte välillä? Ennen minäkin pääsin välillä ihan yksin kaupungille aivoja lepuuttamaan, mutta nykyisin on otettava lapset mukaan melkein joka kerta... kiitos miehen intensiivisen metsästys- ja hirvikoiraharrastuksen! Tällä hetkellä ei ole töitäkään varmaan ennen helmikuuta ettei sinnekään pääse " lepäämään" ... Innostusta lähteä esim tyttöporukalla johonkin ulos ei oikein ole....
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin pimeääkin, ja lapset varmaan myös väsyneempiä. Isompi lapsi tietysti oikuttelee saadakseen huomiota. Jännä, että se negatiivinenkin huomio kelpaa, kunhan jotain hässäkkää saa aikaiseksi. Tuon ikäinen on kateellinen, kun pienempi puetaan, ja hän joutuu itse pukemaan. Meillä auttoi, kun päätin, että en hermostu yhtään, vaan suorastaan tarjoan apuani isomman pukemisessa. Saatoin sanoa ystävällisesti, että aloita itse, äiti auttaa loput. Monesti istui siinä haalariensa päällä poissaolevan näköisenä kun pienempi oli puettu. En hermostunut, vaan autoin hänelle päälle mukisematta. Nyt aika usein poika pukee itse todella reippaasti! Samaten olen huomannut, että hälle saa välillä lässyttää ja pitää hyvänä kuten pienempääkin, tosin rimpuilee irti (hymyillen). Ja myös hyvä välillä komentaa isomman kuullen pienempää.
Välillä on vaikeita aikoja, ja sen jälkeen taas vähän aikaa kaikki sujuu hyvin. Sinulla on nyt huono vaihe, kyllä se siitä helpottaa! Hyvää Joulua teille!