Miten mää tänne eksyin???
Mulla on ollu tänään ihan kamalan vaikea olla..
Taustaa:
Meillä on esikoinen, elokuussa -04 syntyny poika ja kaks kuukautta sitten syntyi kakkonen, toinen poika.
Miehen kanssa ollaan juteltu että lapset olis kiva tehä putkeen, esikoinen kun syntyi ja saatiin toinen aluille niin innolla juteltiin että kolmas sitten heti.. No, toinen raskaus oli aika väsyttävä ja mua harmitti kamalasti kun en jaksanu leikkiä tai ulkoilla esikoisen kanssa.
-Loppuraskaudesta päätettiin että palaan töihin ja odotellaan pari vuotta.
Sitten kakkonen syntyi ja olen joka viikko alkanut haikailemaan sen kolmannen perään!
Menin muutama päivä sitten asentamaan kierukan ja nyt alkoi sitten kuukautiset.
Kroppa olis valmis raskauteen.
Mää oon niin kamalan surullinen että kuukautiset alkoi jo nyt!
Täysimetän ja ylimääräset maidot menee sairaalaan.
Mies on sanonut että kolmas lapsi olisi kiva toisaalta nyt eikä meidän arki siihen kaatuisi. Ensi kesänä palaan töihin ja luultavasti silloin otetaan kierukka pois..
Kai nää kuukautiset vaan vetää mut hiljaseks kun " vois tulla raskaaks" , tiedä häntä.. Harmittaa.. Pitää varmaan olla vaan ajattelematta asiaa..
Kierukkaa kun laittoi semmonen kiva mies niin naurois sille että toivottavasti en ihan heti ens viikolla sitä tule poistamaan ja hän sanoi asiallisesti että tulet jos haluattekin lapsen. Mua on kamalasti peloteltu ettei gynet tykkää että asennellaan kierukkaa ja otetaan heti pois..
Kai sekin harmittaa kun mää en sitten saa sitä negatiivista palautetta geneltä tai mieheltä vaan " ihan okei, ei haittaa" ..
Tässä mää kahen pikkusen äiti oon ja istun, kuukautiset alkoi ja vauvattaa..
Syyllisyyttä kun on jo pieniä lapsia (pitäisi odottaa että ne kasvaa), syyllisyyttä kun ei mene töihin, syyllisyyttä kun haluaa lisää lapsia, syyllisyyttä ja lisää syyllisyyttä..
Olipas pitkä ja vaikea selkonen kirjotus, toivottavasti joku ymmärsi edes osan..
Mulla lapset ei sentään oo ihan noin pieniä, mutta pieniä silti. (neidit 09/03 ja 02/05) Ja samojen syyllisyysongelmien kanssa oon pähkäilly ihan liiankin kanssa.
Ja sen, että jääkö joku sitten paitsioon tms.
Mutta loppujen lopuks kaikki kai kuitenkin menee hyvin, oon täällä ainakin lukenut monista hienoista kokemuksista useamman pienen kanssa ja kyllä ne tarinat ovat olleet erittäin rohkaisevia.
Mulle vaan iski tällä hetkellä pienoinen rimakauhu.. Me ollaan alotettu yritys syyskuussa ja vähän niinkun sovittu, että jos ei tänä vuonna tärppää niin meille on tarkotettu kaks lasta ja pelkästään siks, kun alkaa olla ikää jo sen verran.
Nyt alkaa olla H-hetket käsillä, ens viikolla täti tulee jos on tullakseen ja nyt pelottaa.. Alotin samat syyllisyys ja muut ajatusten noidankehät uudestaan mistä jo luulin päässeeni irti..
Mutta kovasti onnea sulle matkaan mitä sitten ikinä päätättekin!