Minusta tämä ei vaikuta reilulta?!

Tosin kovasti epäilen ettei siitä ole hyötyä, jos olet jo lapsena ollut se vähemmän suosittu...

mutta milloinka maailma olisi oikeudenmukainen ja tasapuolinen?

Ainoa mahdollisuus on jutella isovanhempien kanssa.

Mitä voin sanoa? Tuntuu vaan kurjalta kun tapaamme niin serkut alkaa kertomaan mitä ovat viikolla tehneet.. Kun mekin olimme kotona, että nämäkin olisivat hyvin mahtuneet remmiin mukaan. Joskus vaan tunnen viha/surun valtaavan aika kokonaisvaltaisesti mielen. Jokainen lapsi ja lapsenlapsi kaiketi haluaa olla se ihana ja haluttu.. : ( -ap

Meillä on vähän sama tilanne, mutta en pane pahakseni. Nuorempi sisareni tarvitsee paljon enemmän apua kuin minä.



Mun vanhemmat vie nuoremman sisareni ainoaa lasta erilaisiin muerioihin ja puistoihin ja ruotsinlaivalle jne. Mun lapsiani eivät vie.



Mutta nuoremman sisareni lapsi on lievästi autistinen. Älykäs kyllä, sen minäkin näen, mutta koulunkäynnistä ei tule mitään kun lapsi on sosiaalisesti ihan pihalla. Kuulemma väkivaltainen ja niin edelleen, vaikka en minä kyllä ole sitä koskaan nähnyt muuta kuin rauhallisena ja vetäytyvänä. Mutta se kuulemma liittyy siihen, kun on samanikäisiä lapsia ympärillä - minä näen lapsen vain aikuisten ja omien lasteni seurassa. Joka tapauksessa sisko on siis aika lopussa, vaikka yritääkin kovasti pitää kulissia yllä. Ymmärrän, että vanhempamme tukevat häntä sen minkä pystyvät.. Minä pärjään kyllä omillanikin ja voi itsekin viedä lapseni sinne mikä heidän on tarpeen kokea. Ja minun lapseni pääsevät mukaan luokkaretkille jne, toisin kuin tämän siskon lapsi, jota ei kuulemma huolita mukaan.

Meillä ei ole tuollaisesta erityisen huomion tarpeesta. Tai jos onkin niin sellaista on omalla nuorimmaisella (on erityislapsi). Olen myös yh ja toki PÄRJÄÄN yksin, mutta onko se lapsille kuitenkaan ihan kiva aina kuulla mitä he mummolassa tekivät jne.-ap