Hermot menee 3-vuotiaan kanssa jatkuvasti.
Hermot menee 3-vuotiaan kanssa jatkuvasti.
3-vuotiaamme on todella vilkas. pitelee kaikkea mitä näkee, levittää lehdet, lelut, vaatteet ym. ympäri asuntoa. Kiellosta saatetaan ottaa onkeensa vasta viidennellä kerralla jos silloinkaan.
Minnekään en kehtaa enää esikoisen kanssa mennä kun on niin mahdoton ja kurin puutteesta ei ole kyse.
Usein hermostun niin että olen viittä vaille valmis " pakkaamaan lapsen laatikkoon ja lähettämään sen vaikka Afrikkaan" . Eli lepoa lapsesta ja viikkokin voisi tehdä terää.
Nuorempaan lapseen en ole hermostunut mutta onkin aivan erilainen tapaus, paljon helpompi tyyppi.
Ajattelin että täytyisi varmaan viedä molemmat pääkoppa lääkäriin sekä äiti että poika.
Tämä on äärettömän raskasta ja öisin en aina saa nukutuksi kun mietin tuota lastani ja sitä kuinka paljon häntä vihaankaan.
En edes muista koska olisin saanut jotain ilon aihetta hänestä.
Kommentit (6)
No, meillä on poika luonteeltaan suht rauhallinen mutta tekee nuo samat temput kotona silti, eli hävityksen kauhistus on kämpässä jos ei itse reagoi ajoissa...
Et eritellyt tarkemmin miten nuo tilanteet etenevät ja miten hoidat ne ja mahdolliset rangaistukset, mutta uskoisin että yksi ratkaisu tuohon tottelemiseen olisi se, että komennat normaalilla äänellä, huutamatta, kaksi kertaa ja jos (kun) ei mene perille niin kolmannella kerralla jäähypenkille istumaan. Ja itse vahtimaan viereen jos ei tahdo jäähypenkillä pysyä, sopiva aika minuutti per ikävuosi. Ei kannata odottaa siis sitä viidettä kertaa ja antaa itsensä kerätä raivoa vaan katkaista tilanne ennen kuin hermo menee. Tätä kun teet ihan johdonmukaisesti aina vaan vaikka alussa se ei tunnu tehoavankaan, niin varmasti viikon päästä huomaat että lapsi on jo rauhallisempi ja uskoo kieltoja paljon paremmin. Jatkossa olet sitten harvemmin loman tarpeessa, kun arki sujuu helpommin. Jaksamista, kokeile tuota, uskon että se auttaa.
kuten itsekin totesit. Ja jos löytyy mukava neuvolapsyka, mutta eikannata välittää, jos hänen kanssaan ei synkkaa. Ymmärrät varmaan istekin, että olet todella väsynyt eikä lapsesi oikeasti voi olla vihattava, vain ärsyttävä. Mutta ne tunteet ovat aitoja. tsemppiä!
Jos siis pidät poikaasi lähinnä kurittomana, rasittavana kiusankappaleena, niin hän on sellainen kuin " haluat" . No, tämä oli vähän kärjistetysti, mutta ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Aloita " kurinpalautus" itsestäsi; ala ajattelemaan lapsestasi positiivisesti! Ruoki hyviä, rakastavia ajatuksia lapsestasi ja teidän suhteestanne! Katso häntä hyväksyvästi silmiin, kuuntele mitä hän sanoo, kosketa häntä hellästi.
Odota ja oleta hänen käyttäytyvän paremmin ja pidä häntä jokatapauksena rakkaana lapsenasi (opettele rakastamaan jos et sitä muuten tunne). Kokeile edes!
ja nyt lapsi 4,5 v ja taas uusi samanlainen kausi menossa. Jostain luin, että jos vanhempien kuva lapsesta on muuttunut negatiiviseksi niin silloin on viimeistään haettava apua. Se herätti minut ja hain apua. Kävin neuvolapsykologilla silloin (kun lapsi 3 v) ja auttoi paljon ehkä puoleksi vuodeksi. Uusi " riiviökausi" alkoi syksyllä ja nyt jälleen käydään (nyt koko perhe) neuvolapsykologilla. Meillä se auttaa! Minulla alkoi olla myös sellainen olo, ettei enää jaksanut rakastaa lasta, vihan tunteen oli päälimmäisenä. Se voi olla niin uskomattoman rankkaa elämää välillä, ettei kukaan joka ei itse ole kokenut usko. Katuu koko " lapsen hankkimista" ja miettii vaan kuinka pääsisi ulos tästä umpikujasta. Ja lapsi vaistoaa sen varmasti, se siinä ikävintä onkin. Mutta aivan ehdottomasti kannattaa hakea apua. Vaikeinta on ottaa puhelin käteen ja tilata se neuvolapsykologi/perheneuvola tms. aika. Kun se on tehty niin on hyvä alku!
Voimia sinulle!
lattialle. Eikä tunnu oikein itse edes huomaavan mitä tekee. Pienempi on kohta vuoden ikäinen ja tekee samaa perässä, joten koti on kyllä välissä oikein kaaos. Välissä en jaksa moneen päivään raivata lasten levittämiä tavaroita paikoilleen, koska ne eivät kielloista huolimatta pysy paikoillaan. Olen yrittänyt vähentää tavaroiden määrää, mitä pystyy levittämään, jotta edes siivoaminen olisi helpompaa.
Meillä 3-v välissä uskoo kieltoja ja yhdessä saamme siivottua tavarat paikoilleen, leikin avulla. Meillä on käytössä jäähytuoli ja sen vaikutus on välissä ihan hyvä, välissä häntä ei saa siihen millään.
Olen ajatellut tämän sotkemisvaiheen menevän pian ohi, joten en ole jaksanut järjestelmällisesti kieltää joka kerta. Varsinkin kun sotkut usein tapahtuvat minun tehdessä ruokaa tmv, ovat osa erilaisia leikkejä. Huomaan isommassa lapsessa selvästi, että kun kiellän jatkuvasti, tulee hänelle voimakas vastustus kieltoja kohtaan eikä sitten usko millään mitään kieltoja. Mutta onneksi hänessä ei ole jatkuvasti rasittavaa uhmaikää päällä, vaan osaa olla myös ihanan aurinkoinen lapsi myös. Olen myös miettinyt, mikä minulle on tärkeintä tällä hetkellä, jatkuvasti siisti koti ei ole se tärkein (vaikka sotkut rasittavat kyllä oikeasti), yritän ottaa välissä löysästi, jotta lapset saavat olla lapsia. Sotkut ehtii siivota jossain välissä ja toivoa, että isompi kasvaisi tämän vaiheen ohi nopeasti.
Varmasti olet todella väsynyt tilanteeseen, mutta eikö olisi korkea aika hakea apua, jos tunnet jo vihaavasi lastasi? Tilanne vaikuttaa aivan varmasti poikaasi, koska hän ei todennäköisesti saa sinulta juuri hellyyttä. Vai mitä?
Pyydä neuvolasta apua, siellä pitäisi olla myös psykologin apua tarjolla. Itselläni ei ole ihan noin pahaksi mennyt, mutta tunnen pari äitiä, jotka ovat saaneet apua nimenomaan tk:n psykologilta. Heidän lapsensa olivat tuolloin myös n. 3-vuotiaita.