Päikkäreille mentäessä samankaltainen unikoulu, kuin yöunille mennessä taaperolla?
Meidän 1v 2kk tytöllä on rytmit ihan päin prinkkalaa kovan flunssan takia. Nyt kun hän on toipunut, ajateltiin aloittaa taas " huudatus" unikoulu.. eli tytön itkiessä omassa sängyssään käymme tietyin väliajoin häntä rauhoittelemassa, ilman syliin ottoa. Olemme todenneet tämän tavan aiemmin hyväksi ja siksi ajattelimme käyttää sitä tälläkin kertaa.
Tyttö ei meinaa nukahtaa entiseen malliin millään päikkäreillekään. Voiko kyseistä unikoulua käyttää myös päivisin? Tuntuu vaan niin pahalta pientä itkettää, mutta ei tunnu enää muukaan tehoavan. Kun tytön laskee omaan sänkyynsä, alkaa heti kova itku, kun hän haluaisi takaisin syliin. Joskus tuntuu epätoivoiselta =/
Mitä mieltä olette, kipeästi kaipaan mielipiteitä =)
-frodo-
Kommentit (7)
kuin edellinenkin kirjoittaja eli varmistu ettei ole korvissa tulehdusta tai muuta vaivaa syynä. Mulla on vaikeeta muutenkin toi huudattamisen ymmärtäminen, vaikka monet unikoulua onkin kehuneet ja apua siitä rytmeihin saaneet. Itse en pysty " turhaan" itkettämään.... Reilu 1-vuotias on vielä niin pieni, että tarvii sitä syliä ja turvaa. Kävisikö pehmitetty versio, asteittain opettaa siihen itsekseen nukahtamiseen taas jos hän aiemmin on sen jo osannut?
puree " pehmeät konstit" . Vuoden ikään nukutin sylissä, kunnes se meni mönkimiseksi ja mahdottomaksi, ja päätettiin siirtyä uuteen tyyliin. Parissa viikossa oppi nukahtamaan miltei itsekseen. Eli tällä hetkellä pidän hetken sängyllä kainalossa pimeässä makkarissa ja sitten nostan omaan sänkyyn. Pysyy tuon ajan hereillä ja pidän sitä sellaisena illan viimeisenä hellyyshetkenä. Yrittää joka ilta tasan kerran nousta omassaan, johon sanon nätisti " alas, maija" , laskeutuu kiltisti nyyhkytyksen (ei itke) kera, johon vastaan " shhh" , joka lopettaa alkavan kitinän. Tämän jälkeen voin poistua huoneesta, vaikka tyttö jää sinne heiluttelemaan jalkojaan vielä hereillä. Meillä tähän 3-5 minuutin rituaaliin päästiin tosiaan nopeasti kertaakaan huudattamatta. Aluksi köllin sängyllä pidempään ja sitten nostin omaan sänkyyn. Ensimmäisinä iltoina jouduin istumaan pimeässä huoneessa tunninkin välillä kippaamalla takaisin makuulle ja hokemalla tuota " sshhh" . Sitten oppi, ettei saa nousta (tai tottelee heti tuota hiljaa sanottua " alas" ) ja oppi myös rauhoittumaan itsekseen.
Toki lapset on erilaisia ja tiedän, että toisten kanssa asiat vaatii taistelua.
Ap:lle: Jos opettaisitte ensin iltanukkumisen ja sitten vasta päivän.
Tuo suhistelu kuulosti tehokkaalta, pitäisikö kokeilla... Meidän 1v 1kk touhukas tyttö nukahtaa itkemättä myös omaan sänkyyn, mutta vieressä on istuttava. Ollaan kuitenkin tyytyväisiä nykytilaan, kun isäkin kelpaa eikä tarvi sylissä enää roikotella. Pikkuhiljaa ollaan siirretty tuolia kauemmas sängyn vierestä ja istuskellaan vaan hiljaa osallistumatta ohjelmaan (välillä seisoo, juttelee, jumppaa ja järjestelee peittoa, lakanoita jne. pitkäänkin). Lopulta menee maate ja kieriskelee odottaen unentuloa. Tässä vaiheessa saattaa vähän itkeä, jolloin pieni silitys auttaa ja yleensä nukahtaa nopeasti. Ehkäpä pääsemme jossain vaiheessa poistumaan huoneesta ennen nukahtamista. Nyt nousee kauhea huuto välittömästi, joten emme ole siihen pakottaneet.
Korviin ei ole flunssa mennyt. Olemme tarvinneet tuota unikoulua, sillä muu keino (paitsi sylissä nukuttaminen) ei ole öisin auttanut. Tyttömme on aina ollut hyvin temperamenttinen ja vahva oma tahto löytyy. En halua totuttaa nukahtamaan syliin. Tyttö tulee vanhempien viereen usein aamuyöllä herättyään, yleensä 3-5 aikaan ja nukkuu välissämme makoisasti pitkään aamulla. Nukahtaisi kyllä nukkumaanmennessä viereemme samantien, mutta mielestämme on tärkeää, että osaa asettua omaan sänkyynsä. Unikoulu on tepsinyt parin päivän jälkeen iltanukahtamiseen tosi hyvin.
Asiaa pohdiskelin eilen ja olen kyllä samaa mieltä, etten päivisin halua huudattaa lasta. Hän tarvitsee läheisyyttä ja huudatus tuntuu muutenkin tosi pahalta. Olen vaan ajatellut sitä, että miten tyttö reagoi siihen, että päikkäreille mennessä saa olla sylissä/vanhempi on lähellä, kun yöllä taasen odotetaan nukahtavan itse.
Jos löytyy lisää mielipiteitä, otan niitä mielelläni vastaan.
Meillä on aina pidetty rytmeistä kiinni, joka selvästi tuo turvaa tytön elämään. Iltaisin toimimme tuttujen rituaalien mukaan; iltapesut, yöpuvun vaihto, iltapala, hampaiden harjaus, tyttö sylissä keinutellaan hetki huoneessa valot sammutettuna, asetetaan hänet sänkyyn ja paijaillaan hetki. Vanhemman liikahtaessa vähänkin tytön sängyn vierellä, alkaa usein huuto ja tyttö nousee seisomaan. Annamme itkeä kerrallaan max 5min. Menemme paikalle, kerromme että on yö, eikä ole mitään hätää. Halaamme tyttöä tovin, sängyn laidan yli " roikkuen" tytön seistessä, jonka jälkeen asetamme hänet pitkäkseen. Yleensä kaksi kertaa tarvitsee tämä toistaa ja tyttö nukahtaa hyvin. Viime yönä tosin samaisten iltarutiinien jälkeen tyttö nukahti nätisti, eikä reagoinut millään vanhemman poistumiseen huoneesta.
Jotta jaksaisin pyörittää arkea kotona ja tammikuussa alkavan työelämän lomassa, haluan nukkua sydänyön rauhassa. Mielestäni on kuitenkin ihana tunne ottaa lapsi aamuyöllä väliimme ja olla häntä lähellä. En viitsi käydä häntä nukuttamaan keskellä yötä uudestaan sänkyynsä hänen herätessä, vaan mukavuuden haluisena otan tytön viereemme jatkamaan unia. Lisään vielä, että tyttö on nukkunut muuten yleensä tosi hyvin, mutta kun oppi liikkumaan, nukahtamisiin tuli ongelmia. Lukuisat yöheräilyt vaivasivat jossain vaiheessa, mutta niistä on päästy eroon. Puolivuotiaana siirsimme hänet omaan huoneeseensa omaan sänkyyn nukkumaan.
yölläkään. Meillä 1v9kk toisinaan itkee päiväunille mennessään, mitään varsinaista hätää ei ole, vaan osoittaa sillä vain harmitustaan, kun pitää nukkumaana mennä. Itku ei kestä 10 min. pdempään ja on sen laatuista, että tiedän ettei hätää ole. Esikoisella muistan olleen samankaltainen kausi, joka meni ohi osittain senkin takia, että en liian herkästi mennyt hänen luonaan käymään.
Päivärytmi meilläkin selkeä ja nukkumaanmenotapa aina samanlainen: luku-/sylihetki ja sitten sänkyyn (poika itse osoittaa kädellään, että haluaa jo sänkyynsä).
Kannattaisi ainakin kokeilla unikoulua muutaman päivänä. Ihan hyvin voi venyttää käynnin vähintään 5 minuuttiin, jos omat hermot kestävät ;-)) Kipuitku lienee kuitenkin aikatavalla erilaista kuin esim. harmitusitku, joten tarkkaa korvaa ja pitkää pinnaa! ;-)
Tsemppiä!
P.S. Kirjastosta voi kysellä kirjaa " Vauvan uni" , jossa esitellään erityyppisiä unikouluja " huudatuksesta" " pois hivuttautumiseen" .
Hei!
Kannattaa ensin varmistaa, ettei flunssan jäljiltä ole korvatulehdusta. Silloinhan ei maaten laiteta.
Minä olen kokeillut ensin särkylääkettä ja varmistanut, ettei taustalla ole kipua. Yleensä meillä onkin ollut kipu. Yleensä puhkeavista hampaista, jotka aiheuttaa myös korviin tuntuvaa kipua.
Enpä ehkä huudattaisi, sillä kaikki loppuu aikanaan. Turvallisuutta ja rakkautta.