Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jos menettaisitte lapsenne ja miehenne, kauanko uskoisitte surevanne siina maarin etta uuden suhteen aloittaminen olisi mahdoton

Vierailija
16.12.2005 |

ajatus?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
16.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

aivan naurettavaa alkaa tälläisiä asioita vatvomaan nyt täällä!!

Vierailija
2/9 |
16.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni vain hyvä jos nainen on löytänyt jotain uutta elämäänsä. Kyllähän se vaikuttaa aika nopealta toiminnalta jos jo keväällä oli uusi mies. Mutta olisiko sitten parempi että nainen jäisi neljän seinän sisälle suremaan? Onhan se hyvä että on edes joku jolle kenties voi surustaan puhua yms. kuin jäädä ihan yksin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
16.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

emme ottaisi toisen kuoleman jälkeen uutta puolisoa ;)

Vierailija
4/9 |
16.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

mie en ole yksin viihtyvää sorttia, joten luulen että etsisin jonkinnäköisen kummppanin aika pian? rakkaudesta en sitten tiedä. en tosiaan tiedä. eiköhän kaikki ole erilaisia tässäkin suhteessa?

Vierailija
5/9 |
16.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

suru miehestä kestää koko elämän, ja elää mukana lasten kautta. uuden suhteen olen kuitenkin jo aloittanut, elämässä on hyvä mennä eteenpäin ja alkaa nähdä valoa ihan lastenkin vuoksi.

Vierailija
6/9 |
16.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos mulla lapset kuolisivat, en selviäisi itse järjissäni siitä, että todennäköisesti olisin loppuelämäni hullujenhuoneella, muuten varmasti tekisin itselleni jotain. Jos mies kuolisi, suru kestäisi taatusti pitkään, mutta voisin kuvitella että aika kultaisi muistot joskus parin vuoden sisällä. Uutta suhdetta en koskaan aloittaisi silti, siltä pohjalta että jonkun kanssa vielä asuisin ja elettäisi perheenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
16.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihmiset ovat erilaisia ja kukaan ei voi etukäteen tietää, miten tilanteessa toimisi. Ja mitä väliä sitä kenenkään on tietääkään tai vielä vähemmän arvostella kenenkään toisen ratkaisua.

Vierailija
8/9 |
16.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puolisostahan joutuu yleensä nainen luopumaan ensin jossakin välissä, kun naiset elävät pitempään kuin miehet. Uudesta puolisosta sanoisin tässä tilanteessa, että en pysty sanomaan ei koskaan. Äitini ei ole " ottanut" uutta miestä, vaikka on ollut leskenä jo 20 vuotta. Tavallaan ymmärrän häntä, ehkä se elämän suuri rakkaus tulee eteen vain kerran.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
16.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuskin kukaan voi tosta noin vain heittää jotain aikaa ku ei oo kokemusta! tyyliin abaut vuosi siinä menis!!!!!!!!!! siis ääliö keksi parempaa ja hanki elämä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!