Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Millaisia oireita teille on tulut surutyön aikana,siis fyysisiä tarkoitan?

Vierailija
16.12.2005 |

mulla on pahoinvointi aika usein seurana ja parhaillaankin oksettaa. Jaloissa tuntuu kipua välillä ja ikävä ja suru tuntuu pistona sydänalassa.

Nyt tää oksetus tuli varmaan siitä kun katselin äidin tuhkaa mitä otin uurnasta vähän itselleni, kokeilin sormella sitä ja katselin sen muutaman millin kokoisia sattumia. Se on sellasta harmaanvalkoista hiekkaa, ihan kuin kissanhiekkaa eikä ollenkaan sileää niinkuin vaikka hiekkarannan hiekka, seassa harmaanvalkoisia sattumia mitä lie luun ja hampaiden palasia. Päässä pyörii että tässäkö nyt on minun äitini, n.5kg verran hänestä jäi tällaista karheaa tuhkaa jäljelle.

En saa tätä asiaa mahtumaan kupoliini lainkaan.

Pian pitää lähteä uurnanlaskuun,laitan äidille samalla kynttilän sinne palamaan.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
16.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kait se riippuu siitä kuka on kuollut ja miksi ja millainen oli kuolemaa edeltävä aika ja kaikki mahdollinenhan siihen vaikuttaa miten kukin reagoi asiaan.

ap

Vierailija
2/4 |
16.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

... ja ainakin minulla se ilmenee sellaisena painavana möykkynä vatsassa. Olo on raskas, pää painaa ja on sellainen kamala tunne sisällä. Kuin olisi jotain ylimääräistä mahassa. Ruoka ei maistu ja on etova olo.

Sitten kun se tunne alkaa hävitä, tulee raivo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
16.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun isä menehty 4kk sitten, enkä tahdo ajatella sitä miltä hän siellä maan sisällä mahtaa näyttää, vaan sitä että hän on nyt enkelinä pilvien päällä ja hänellä on hyvä olla, vaikka minuun satuukin ja on kova ikävä.



Mulla suru tuntuu suurena möykkynä rinnassa, silloin kun se iskee se tulee kuin myrskyn lailla, humauttaen ja lamauttaen.. Suru ei ole läsnä kokoaikaa yhtä vahvana, jotkut tilanteet saavat surun kasvamaan ja silloin tuntuu että koko sydän pakahtuu...



Menetin myös esikoisemme kaksi kuukautta isän kuoleman jälkeen, odotin helmikuuta niin kovin... Suru tuntuu jääneen meille asumaan, ikävä ja ahdistus iskee päälle joskus tosi lujaa mutta aika-ajoin on myös ihan hyvä olla..



Tiedän että elämä voittaa, ja että tytölläni ja isälläni on nyt hyvä olla ja että tapaamme vielä kerran taivaassa..



Voimia sinulle!!

Vierailija
4/4 |
16.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Myös tuo pisto rintaan/painontunne rinnassa on tuttua. Näin oman lapsen kuoleman jälkeen...



Voimia siunaukseen.