Jos kertoisit vanhemmillesi kokeneesi hyväksikäyttöä lapsena, kuinka he suhtautuisivat?
Kommentit (6)
ja sanoisi naurettavaksi.
Emme tosin ole tekemissä keskenämme, osin tuon äidin asenneongelman vuoksi.
kertoisi, koska ne eivät loppujenlopuksi tajauaisi minun kärsimyksiä kuin hetken aikaa ja sitten oltaisiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Olemme vanhempieni kanssa niin erinlaisia ihmisiä että.. välit eivät ole todellakaan läheiset, viileän asialliset vain.
Jos olet hyväksikäytön uhri ja et ole saanut vielä apua, ota ihmeessä yhteys mielenterveystoimistoon rohkeasti, s ieltä saat apua ja tukea, kuuntelevaa ja ymmärtävää olkapäätä.
Ja pakon edessä vihdoin jouduin vanhemmilleni ja sisaruksilleni asian kertomaan viime heinäkuussa. Silloin paljastui, että siskoni on kokenut samaa, mutta lievempänä kuin minä. Tekijä on isäni isä.
Asiasta ei paljon puhuta, no heinä-elokuun jälkeen ei ollenkaan siis. Isäni oli jo tuolloin sitä mieltä, että tekijään pitäisi suhtautua kuten " keneen tahansa mielenterveysongelmaiseen" , eli tukea ja ymmärtää....luulisin että hän tarkoitti. Isä ja vaimonsa ovat tavanneet normaalisti isovanhempiani koko syksyn. Varmaan viettävät joulunkin yhdessä.
Tämä on niin pitkä ja laaja juttu, että en mitenkään jaksa kaikkea kirjoittaa. En ole mennyt terapiaan, en haluaisi puhua vieraille elämästäni nenätysten (kun en tutuillekaan puhu!).Tekisi mieleni katkaista välit isääni.
Voisitteko itse jatkaa normaalia isä-tytär suhdetta, jos isäsi olisi hyväksikäyttänyt lastasi? Tai miniä-appiukkosuhdetta?
Jos minun vanhempani tekisivät jotain noin pahaa omalle lapselleni, niin katkaisisin kaikki välit HETI. Oli taustalla sitten mielenterveysongelmaa tai ei, niin en koe että minun (uhrin äidin) tehtävänä olisi ymmärtää ja tukea tekijää. Ei, minun tehtävänäni olisi tukea ja ymmärtää uhria, omaa lastani. Todella syvä osanottoni sinulle. Itse sinun tilanteessasi en olisi isäni kanssa missään tekemisissä. Ja hakeutuisin heti paikalla ammattiauttajalle! Pakko sinun on jollekin puhua, ei tuollaisesta vaikenemalla selviä
eivät uskoisi kuitenkaan. en ole kyllä kertonut kellekään muullekaan...
minkäs sille enää voi -asenteella. Ovat sellaista perusjuntturaa suomalaista tyyppiä, joka odottaa, että kaikki maailman paska tippuu joka tapauksessa juuri heidän tai läheistensä päälle. Kaikella kunnioituksella vanehmpiani kohtaan.