Sykerö!!!

Moi!



Muistatko vielä minua? Olen monia kertoja miettinyt sinua ja sitä, mitä sinulle kuuluu. Nyt kun näin aloituksesi, päätin kirjoittaa. Olen todella pahoillani, ettei hoidoista ole teille ollut vielä apua. Toivoin ja toivon edelleen, että edes osa siitä onnesta ja siunauksesta, joka meitä on kohdannut, tulisi myös sinulle/teille. Vaikka oma lapsettomuuteni on takanapäin, muistan vieläkin sen tuskan ja kaipuun mitä aiemmin tunsin.

Meillehän syntyi vuosi sitten kauan odotettu poika. Hän sai alkunsa lukemattomien hoitojen jälkeen ensimmäisestä luomukierrosta. Ja sillä samalla hetkellä aloin tuntea huonoa omatuntoa siitä, että juuri minua onnisti. Pääsin kuitenkin tunteen yli ja opin nauttimaan raskaudesta ja lapsesta. Nyt tämä onni on osunut kohdallemme uudelleen, maailman suurin luomuihmeemme pitäis nähdä päivänvalo 15.4. Olen monesti miettinyt, että mitä olen tehnyt tämän ansaitakseni. Aivan samaa asiaa mietin, päivastaiselta puolelta kylläki, pari vuotta sitten.



Kirjoittele aina tänne välillä. Olisi niin mukava kuulla sinusta. Nyt minun täytyy kiirehtiä töiden pariin, mutta palailen kirjoittamaan tänne taas myöhemmin.



Veini