Auttakaa aloittelijaa...

Käsittääkseni tilanne menee näin, on ehkä vanhaakin tietoa, joten muut täsmentäköön:

Molemmissa maissa on lähinnä tällä hetkellä leikki-ikäisiä tulevat lapset.

Aikaisemmin Kolumbiasta tuli myös vauvoja, mutta nyt on yksityiset lastenkodit sellaisessa vaiheessa, että eivät ota uusia papereita sisään, ainoastaan ICBF eli valtiollinen kohde ottaa hakemuksia. Odotusaika lie papereiden lähdettyä ulkomaille tällä hetkellä noin vuodesta kahteen?

Tilanne tietenkin voi olla aivan toinen siinä vaiheessa, kun te olette papereitanne lähettämässä ulkomaille.



En usko, että huumeongelma on mitenkään suuri kolumbialaisten adoptiolasten vanhempien kohdalla, suurin ongelma on vain köyhyys perheiden kohdalla, joiden lapset adoptioon ovat lähteneet.



Intiassa on lapsilla jokin diagnoosi, jotka tulevat adoptoitaviksi ja oikeudenkäynnin odottelu on pidempi prosessi eli lapsiesitys tulee, mutta sen jälkeen odotellaan vielä todella pitkä tovi ennen kuin lasta pääsee hakemaan. On siis hieman erilainen tapa prosessin hoito Intian ja Kolumbian kohdalla. Intiassa pääsee lyhyemmällä hakumatkalla.



Paras näistä asioista on keskustella palvelunantajien kanssa.

Interpedia(Kolumbia ja Intia) ja Helsingin kaupunki(Kolumbia) on näiden kohteitten palvelunantajat. Heillä on ajankohtaisin tieto.

Kannattaa soittaa, sähköpostiin vastailevat huonommin.



Itse neuvonta-aika vie todella paljon aikaa, saatatte joutua jonottamaan adoptioneuvontaan kuukausia ja itse neuvonta vie puolesta vuodesta vuoteen, luvan saanti tällä hetkellä lie noin kolmen kuukauden jonotusajalla, ruuhkaa lautakunnassa ja ulkomaille kerättäviin papereihin tuhrautuu kuukausi, joten karkeasti siihen, että pääsette lähettämään papereita ulkomaille menee tuollainen puolitoista vuotta-kaksi vuotta, riippuu neuvonnan kestosta?



Kotona olevan lapsen pitäisi olla ilmeisesti vuoden neuvonnan alkaessa ja muistaakseni jostain luin, että olisi ehkä kaksikin vuotta ikärajana Pelastakaa lapset ry:llä, voin olla kyllä väärässä tässä kohtaa.



Neuvonnan järjestää teille joko teidän sosiaalivirastonne tai Pelastakaa lapset ry, jos sosiaalivirastonne ostaa palvelun heiltä.

Käyntejä noin 4-6 kertaa ja vähintään väleissä on kuukausi, jotkut sossut pitävät pidempiä käyntivälejä. Yksi kotikäynti, joskus ehkä useampikin, miten sopii sosiaalivirkailijalle. Jos teillä on kerran kaksi lasta, voisi ehkä olla järkevämpää, että sossu käy teillä kotona, jos ei ole kamalat matkat tulla, lapset on aika vilkkaita pienessä huoneessa virastossa. Tämän sovitte virkailijan kanssa, miten hän haluaa.

Me kävimme virastossa kylläkin kahden lapsen kanssa ja ihan hyvin meni.

mutta aloittelijalle kuitenkin: http://www.ampiaisakka.com/adoptio_alkuaskeleet.htm



:)

Tuosta kenestä on adoptiovanhemmaksi, on on hyvä kirjoitus IP:n sivuilla http://www.interpedia.fi/suomi/pohdittavaa.html. Sen lisäksi riittää, että tulee omillaan toimeen (= ei elä toimeentulotuella), on sopivan ikäinen (=alaikäraja on 25 v,joten te olette ajoissa liikkeellä), parissuhde & muut olosuhteet ovat vakaat, kotiin ja sydämeen mahtuu adoptiolapsi ja on terve (=ei vakavaa sairautta, ja jos onkin, niin sellainen, josta saa erikoislääkäriltä puoltavan lauseen sopivuudesta vanhemmaksi).



Maavalinnoista sitten. Intiasta tulee mun mielestä yli vauvaikäisiä. Vauvaikäisiä tai noin vuoden ikäisiä voi tulla nykyään Etelä-Afrikasta, Etiopiasta ja Kiinasta, ehkä myös Filippiineiltä? Kolumbiastakin on tullut, mutta tilanne on ollut nyt aika tukossa.



Mutta teinä en hirveän tarkkaan löisi maavalintaa lukkoon, koska tilanteet saattavat muuttua niin, että joku maa ei olekaan enää valittavissa tai jonot ovat valtavat siinä vaiheessa, kun oikeasti valitsette maata. Esim. meidän valmennuskurssilla olleista yli puolet on vaihtanut maata sen jälkeen, kun se aiemmin ajateltu maa onkin toiminut huonosti tai on tullut jotain uusia säännöksiä jne. Kannattaa ainakin useampaa kuin yhtä maata samanvertaisena vaihtoehtona.



Lapsista saa tarkat lääkärintiedot. Tietääkseni ovat luotettavia. Jotain uutta voi kuitenkin ilmetä sen jälkeen, kuten biologisilla lapsilla.



IP:n kautta ei voi valita sukupuolta, PeLan ja Hkin kaupungin voi. Tosin maavalinnallakin voi pitkälti arvata sulupuolta, joistakin tulee reilusti enemmän poikia ja joistakin tyttöjä.

Nonnakonna mainitsi, että joistakin maista tulee enemmän joko tyttöjä tai poikia. Kiinasta tulee paljon tyttölapsia, mutta mistä maista tulee esim. paljon poikia? Olisi mielenkiintoista tietää kun en ole tätä sukupuoliasiaa aiemmin miettinyt.

Tilastotietoa viime vuonna (ja aiempinakin vuosina) Suomeen adoptoitujen lapsien synnyinmaasta ja sukupuolesta löytyy paitsi palvelunantajien myös Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen Suomen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunnan toimintakertomuksesta (löytyy netistä STM:n sivuilta). V. 2004 on Suomeen tullut kansainvälisen adoption kautta 289 lasta, joista 146 on ollut tyttöjä ja 143 poikia (aika tasainen kokonaissukupuolijakauma siis...). Kun tiedetään, että Kiinasta on tullut 133 lasta joista vain muutama on ollut poika, voidaan tehdä johtopäätös että kaikista muista kohdemaista on tullut joko yhtä paljon poikia kuin tyttöjä tai enemmän poikia. Palvelunantajien sivuilta löytynee ihan tarkkojakin lukumääriä kohdemaittain, mutta esim. äskettäisessä PeLan tilaisuudessa käydessäni kuulin että mm. Thaimaasta tulee/tuli viime vuonna enemmän poikia.

Aikaisemmin tyttöjä on tullut enemmän, koska hakijoilla on ollut tyttötoiveita, joten se on vähän vääristänyt tilastoja. Kuitenkin ilman sukupuolitoivetta lapset ovat lähes poikkeuksetta poikia. Tyttöjä voi saada tyttötoiveella, mutta odotus on helposti yli puoli vuotta pitempi kuin poikien odotusaika.



Minäkin olen kuullut, että Thaimaassa olisi tarjolla enemmän poikia, kuten myös Venäjällä.