G: hyvät puolet alatiesynnytyksessä.

KANNATTAA OTTAA KAIKKI MAHDOLLISET KIPULÄÄKITYKSET!!! Synnytys tuntuu, mutta on siedettävää. Itseäni pelottaisi enemmän sektio. Paikat parani melko hyvin ja nopeasti. Nyt synnytyksestä on 3kk ja ei mitään muuta muistoa synnytyksestä ole kuin ihana pieni tyttö. Ei kipuja, ei mitään.

mutta musta on ihan ymmärrettävää, että ensisynnyttäjät haluaa kuulla vaihteeksi myös hyviä puolia synnytyksessä. Veripaskarepeämistarinoita kuulee varmasti ihan tarpeeksi. Tietynlaista marttyyriutta sekin on, että kertoilee selviämistarinoita tuskan takamailta. Sitäpaitsi, monet todella kokevat synnyttämisen vaivan arvoisena elämyksenä.

Nykyihminen aika harvoin tässä maailmassa kokee vastaavia ääri" elämyksiä" . Synnytyksessä moni nainen kokee elämänsä kovimman kivun, mutta ainakin minä siitä huolimatta myös elämäni kovimman...mitä sanaa siitä käyttäisi...elämisen tunteen?? Sen jälkeen oli hieno olo, että pystyin siihen. Enkä tällä mitenkään mollaa niitä, jotka ei pysty.

Jos synnytys on hieno, positiivinen kokemus, kuten minulla oli, sitä on ihanaa muistella jälkeenpäin, katsella kuvia ja kerrata tapahtumia. En voi verrata sektioon, kun en ole sitä kokenut.

Synnytin luomuna ja kyllähän se tietysti sattui, muttei se mitenkään sietämätöntä ollut. Kivut loppuivat kuin seinään, kun lapsi oli ulkona ja kävelin omin jaloin suihkuun. Kahdentoista tunnin urakan jälkeen olin adrenaliiniä, endorfiiniä ja ties mitä hormoneja täynnä ja valmis vaikka juoksemaan maratonin siihen päälle. Maitoa alkoi heti tulemaan.



Perä oli pari päivää vähän arka, mutta ahkera suihkuttelu ja varovainen istuminen korjasivat asian. Minulla ei ole ainakaan mitään pahaa sanottavaa alatiesynnytyksestä.