G: hyvät puolet alatiesynnytyksessä.

...Aivan mahtava kokemus!!!

Suosittelen =)



Ps. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla, ja se että hän kaiken huolen ja pelonkin jälkeen syntyi terveenä ja hyvinvoivana oli todella suuri helpotus. Kuopuksen syntymään ei liittynyt mitään pelottavaa tai ikävällä tavalla dramaattista; kaikki meni luonnollisesti ja rauhallisesti.

*Jännitys: milloin synnytys käynnistyy, joko tänä yönä, oliko tuo nippaus supistus, osaanko lähteä ajoissa sairaalaan jne. Minusta tuo oli ihanaa aikaa, ikinä ei illalla nukkumaan mennessä tiennyt, että saako koko yön nukkua rauhassa vai alkaako se nyt...



*Luonnollisuus: Ihanaa huomata, että minun kehoni osaa tehdä sen minkä pitääkin! Supistukset avaa paikkoja, ponnistamisen tarve tulee ja saan ponnistettua sen lapsen ulos!



*Maidon nousu nopeaa, liittyy toki tuohon luonnollisuuteen



*Nopea toipuminen: Vaikka eppari tehtiinkin, niin se parani ihan oikeaoppisesti. Mitään jälkiseuraamuksia ei tullut (siis pidätysongelmia tms.)



*Kokonaisvaltainen, ihana kokemus. Tokihan se synnytys sattui. Etenkin kun se eteni niin nopeaa, ettei kivunlievitystä ehditty antaa. Mutta se kipu oli ihanaa! En yhtään supistusta antaisi pois, en sitä kipeintäkään. Enkä koe olevani mikään martyyri, joka kiillottaa kruunuaan koettuaan kivuliaan synnytyksen. Ei, ei sinne päinkään. Minulla ei ole mitään kivunlievitystä vastaan, mutta synnytyksen jälkeen tajusin, että minä en sitä tarvinnut! Pärjäsin hyvin ilmankin. Se kipu on jotain ihan erilaista kuin tavallinen kipu, sillä on tarkoitus! Siitä saa palkinnon! Ja minulla siis synnytys oli nopea, en todellakaan olisi siis vuorokautta niissa kivuissa halunnut olla, 3,5 tuntia oli ihan tarpeeksi ;)

alatiesynnytyksestä voi selvitä myös ilman repeämiä, eli kannata pelätä. Oma mielipiteeni on, että kun ei liikaa jännitä etukäteen, kaikki menee paremmin. Siihen minkälainen synnytys on, kun ei voi vaikuttaa, pelkää sitä sitten tai ei. Mutta hyvät puolet siis, palautuminen nopeampaa, ihana tunne kun lapsi vihdoin syntyy, voi sitä väsymystä ja onnea!

kävin yksin, omin jaloin suihkussa vielä synnytyssalissa ollessamme ja sen jälkeen istuin synnytyssängylle juomaan kahvia ja syömään voileipiä. Hormonipölly varmisti sen, että olin monta päivää todella virkeä ja hyväntuulinen, lukuisista valvotuista öistä huolimatta.



Jälkikäteen oli olo kuin Mount Everestin valloittajalla. Hämmästelin itsestäni löytyviä voimia ja kykyjä. En ole varmaan koskaan tuntenut oloani niin hyväksi kropassani kuin pian synnytyksen jälkeen.

alatiesynnytyksen jälkeen. Sektion jälkeen kesti päivän kauemmin. Muilta osin kokemani alatiesynnytykset ei kelpaa tähän ketjuun.

Vierailija:

Oma mielipiteeni on, että kun ei liikaa jännitä etukäteen, kaikki menee paremmin. Siihen minkälainen synnytys on, kun ei voi vaikuttaa, pelkää sitä sitten tai ei.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että ei kannata liikaa jännittää etukäteen tai tehdä mitään käsikirjoitusta valmiiksi. On paljon sellaisia tekijöitä, joihin ei todellakaan voi itse vaikuttaa. Minua kuitenkin ärsyttää ainainen kehotus olla suunnittelematta etukäteen mitään. Paljoon nimittäin voi myös vaikuttaa. Esim. valitsemalla sellaisen sairaalan - mikäli siihen on mahdollisuuksia, suurimmassa osassa Suomea ei ole - jonka toimintaperiaatteet tuntuvat hyviltä. Ottamalla selvää eri ponnistusasennoista ja niiden eduista ja riskeistä. Öljyämällä välilihaa pari kk ennen synnytystä - vähentää monien mukaan huomattavasti repeämien riskiä, tieteellistä näyttöä ei ole mutta eipä siitä haittaakaan voi olla. Ja niin edelleen. Jos ei ole ottanut mistään selvää etukäteen, synnytys etenee kätilön prosedyyrin mukaan, eikä se ole aina paras tapa synnyttää.

Vierailija:

Minua kuitenkin ärsyttää ainainen kehotus olla suunnittelematta etukäteen mitään. Paljoon nimittäin voi myös vaikuttaa.

Minusta kannattaa ehdottomasti miettiä etukäteen millä tavalla tahtoo synnyttää. Muuten tosiaan synnytys saattaa luisia enemmän kätilön synnytykseksi, kuin omaksi. Totta kai voi olla, ettei mikään mene käsikirjoituksen mukaan, mutta myös tämä on asia, johon voi varautua ja asennoitua jo valmiiksi.

Kun ottaa selvää asioista ja suunnittelee valmiiksi toimintatavat eri tilanteisiin, ei tule niin paljon yllätyksia ja osaa varautua negatiivisiinkin juttuihin, eikä myöskään ehkä mene lukkoon ja paniikkiin niin helposti. Synnytys vaatii itsevarmuutta ja reipasta seikkailumieltä. Sisukasta maratoonarihenkeä.

saa oman vauvan syliin tietäen että on hänet itse synnyttänyt luonnollista tietä. Siinä ei varmasti käy mikään repeäminen mielessäkään. Itse en ilman terveydellistä vaaraa suostuisi leikkaukseen, eihän siinä ole mitään järkeä.

yhdyntä sattui mutta alatiesynnytyksen jälkeen on ollut " helpompaa" . paikat pikkiriikkisen väljentyi niin ei tarvitse kipristellä kivusta joka rakastelukerralla.

ja se on aika looginen kokonaisuus. Siksi kaikki hormonitoiminnat yms tukevat nopeaa parantumista.



Imetyksen aloittaminen on helpompaa kuin sektioiduilla.



Synnyttäminen ei ole kaikilla edes kovin kivuliasta. Useimmilla niistäkin, joilla se on, kipu on luonnollista ja jollain lailla " helppoa" .

t: ap, pelkäävä ensikertalainen, rv40

Vaikea verrata kun ei ole sektiota tehty, mutta tunne on kyllä mahtava kun kuule vauvan äänen sen kaiken työn ja odottamisen jälkeen.

Siinä tuntee jotenkin olevansa elämän syvimpien kysymysten äärellä siellä synnytyssalissa :)



Luulen että sektiossa tunne on erilainen, vaikken tietenkään väheksy mitenkään sektiolla synnyttäneitä. Tärkeintä on että vauva saadaan turvallisesti ulos.

Alatiesynnytyksen ja sektion jälkeen toipuminen erilaista, toiset oireet jatkuvat alatiesynnytyksen jälkeen pitkään kuten pissan pidätysongelmat. Siinä ajassa sektiohaava on jo täysin kunnossa. Imetys onnistuu heti alatiesynnytyksen jälkeen, mikä oli loistojuttu. Minä pelkäsin alatiesynnytystä kui höpelö, mutta eihän se ollutkaan kamalaa. Meillä on hyvät kivunlievitykset, ei siis hätää!

3 olen saanut läpikäydä, ja MIKÄÄN maailmassa ei ole upeampaa. (tosin sektiota en ole kokenut, en siis " mollaa" heitä)

mutta...ei jää arpea ja maha pienenee nopeammin.

Sitä paitsi kroppa rupee muuttumaan jo raskausvaiheessa, siis värkkikin, että ei se sektio auta pillupolitiikkaan. Se minkä se laajenee, niin yleensä se myös kutistuu. Mä en silti koe synnytystä yhtään upeena kokemuksena. Lapsen syntymän kylläkin, noin yleisellä tasolla.

vaan ihmetellä, minun päästä puuttuu nyt ruuvi jolla ymmärretään miten joku EI koe sitä " elämää suurempana" elämyksenä. Paitsi tietysti jos vauva kuolisi tai muuta ihan hirveää, mutta minä jotenkin olen luullut että se on kaikille naisille suurinta tunnetta mitä elämä voi tarjota

Alatiesynnytyksestä toipuu paljon nopeammin kuin sektiosta. Sektion jälkeen on miljoona kertaa kipeämpi. Jos valita saisin kolmannen kanssa, niin ilman muuta alatiesynnytykseen. Se on paljon HELPOMPAA kuin sektio. Mutta ikävä kyllä sektioonkin voi joutua perustelluin syin. Nostan hattua kaikille alatiesynnyttäneille, mutta ennen kaikkea sektioäideille. Sitä kivun määrää ja kestoa(syntymän jälkeen) ei voi sanoin kuvailla! Alatiesynnytyksessä se kipu on tässä ja nyt ja pian ohi!

synnytyksen. Ymmärräthän? Synnyttäminen musta oli ihan hirveetä, mutta lapsen syntymä siinä tilanteessa mieletön juttu.

No, joku ruuvi multa puuttuu sitten kun en kokenut sitä muuna kuin helvetillisenä kidutuksena, jonka rukoilee päättyvän mahdollisimman pian.

Suoraan sanottuna olisin ottanut sektion alta aika yksikön.

Harmi vain kun naiset ovat niitä synnyttäjiä. Miehet tuskin sietäisivät tai alistuisivat tuskaan ja kipuun kun on olemassa kehittynyttä lääketiedettäkin.

Naislla ihme halu tulla martyyreiksi, tuomita muita naisia(etenkin äitejä)kun eivät halua kärsiä tuskaa ja itse pönkittää omia uhraumiskokemuksiaan.

Ai niin joo, oli väärä ketju...

T: Ikinä en enää synnytä!