Tiedän erään matematiikan vanhemman lehtorin, joka nelikymppisenä asuu vielä äitinsä kanssa kerrostalokaksiossa

Olen itse matemaatikko ja matematiikan laitoksella opiskellessani siellä törmäsi muutamiin - miten tuon nyt sanoisi...- hyvin persoonallisiin tapauksiin

Mun äitini voitelee isälleni kun me ei enää olla kotona.

Kontrollifriikki se on.

Mä en sitten viitsi edes pienille lapsilleni voidella...

Katsos kun maailmassa on monenlaista ihmistä. Monet voivat olla mahtavia omissa ammateissaan, viisaita ja älykkäitä ihmisiä, mutta silti eivät pärjää käytännön jutuista itse ja tarvitsevat apua tavallisessa elämässään. 30-40 vuotta sitten harvalle lätkäistiin tuosta vain jokin diagnoosikaan, vaikka olisivatkin lapsesta saakka olleet tällaisia. Mikäs siinä, jos kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, jos saavat tarvitsemansa avun vanhemmiltaan.