Valmentaako yliopisto mielestäsi tarpeeksi gradun kirjoittamiseen? Niin moni jää jumiin sen kanssa...
Kommentit (15)
kursseista lähtien harjoitustyöt tukivat lopputyön kirjoitusta. Itse en ole tavannut ketään, jolta olisi jäänyt lopputyö jotenkin jumiin.
Jos opintoihin ei kuulu paljoa kirjoittamista vaan suurin osa opinnoista suoritetaan kirjatentteinä, voi gradun kirjoittaminen olla todella hankalaa. Hämmästyttävän monet yliopisto-opiskelijat eivät osaa oikeasti kirjoittaa sujuvaa tekstiä. Menetelmäkurssit valmistavat mielestäni gradun tekemiseen ihan kiitettävästi. Itse ainakin mietin kys. kursseilla miten aion oman tutkimukseni tehdä. Paljon riippuu myös graduohjaajasta ja hänen asenteestaan työn ohjaukseen.
Täytyy muistaa, että gradu on kuitenkin vain tavallaan tutkimustyön harjoitus. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä tutkijoiksi ja riittääkin kun he väsäävät kokoon jonkinlaiset gradun, johon kuitenkin itse ovat tyytyväisiä.
En tainnut vastata kysymykseen, mutta tässä oli mietteitäni.
tiedän monia joiden gradu jäi jumiin, tai ainakin viivästyi tämän takia. lisäksi, harjoitustyöt eivät olleet riittäviä valmentamaan ison kirjallisen itsenäiseen työstämiseen.
itse vaihdoin lopulta tiedekuntaa, laitosta ja pääainetta, jonka jälkeen viimein valmistuin. tällä toisella laitoksella ohjauksen taso oli aivan toista!
nyt tiedän että proffa laitoksella on vaihtunut, ehkäpä ja toivottavasti tilanne on siellä parantunut.
omatoimisuuteen ja itsenäiseen työskentelyyn. Gradu ei sinänsä ole mikään kovinkaan ihmeellinen juttu, sellaisen saa läpi aika heppoisella tutkimuksella. Hyvää arvosanaa varten pitää sitten jo vähän enemmän nähdä vaivaa. Uskoisin, että joka aineessa on jonkun verran tutkimustyöhön liittyviä kursseja, joiden tarkoituksena on antaa ne tarvittavat eväät itsenäisen työn jatkamiseen.
Useimmiten ne, jotka ovat jääneet gradunsa kanssa jumiin, ovat sellaisia, joilla on korkea kunnianhimo ja samalla vähän vääristynyt käsitys gradun vaatimuksista. Ei uskalleta kirjoittaa omia ajatuksia aiheesta, vaan tukeudutaan liikaan lähteisiin, jolloin työ ei tuo juurikaan uusia oivalluksia esille. Pelätään, että tulee huono arvosana, eikä uskalleta jättää gradua. Todellisuudessa jokaikistä gradua voisi hioa ja parantaa vaikka miten, jossain vaiheessa täytyy vaan päättää, että nyt se on valmis.
tai korkeintaan yhden lisurin. Tällainen " tutkija" ei ole minusta kovin pätevä ohjaamaan ja kuten olen huomannut lähipiirissä, tällaiset ohjaajat vaativat opiskelijaa tekemään työnsä tietyn sapluunan mukaan, sen, miten ovat itse gradunsa tai lisurinsa tehneet. Heillä kun ei ole oikeastaan osaamista mistään muusta. Mutta siihen mielipiteeseen yhdyn, että ohjaus on " parempaa" , tai ainakin tiiviimpää, opiskelijan ei tarvitse paljon omia aivojaan käyttää, kun ohjeet tulevat niin tarkasti. Tässä kohtaa onkin juuri suuri ero yliopistosta ja amk:sta valmistuvan välillä.
haukuttiin lyttyyn, mutta nyt valmistuttuani alan asiantuntijat (akateemiset) ovat sitä kilvan kehuneet ja työ ollaan myös julkaisemassa lähiaikoina. En tiedä, miksi ei kelvannut omalle koululleni.
Monessa paikaa paras mahdollinen arvosana on oikeasti e tai jopa m, sillä l:ää ei tipu kenellekään, ihan periaatteesta.
Terveisin AMK-opiskelija, joka on alkanut pakertaa omaa lopputyötään. Kun ohjaajalla ei oikein ole taitoa ohjata, se tuntuu aika aneemiselta.
ei yliopiston tarvitse opiskelijaa hyysätä. Kirjastot ovat täynnä opinnäytteitä. Kun niitä alkaa lukemaan ja lukemaan huomaa pian, mikä tekee gradusta hyvän ja mikä huonon. Minusta se on itsestä kiinni, siitä, että saa itseään niskasta kiinni.
Vasta siinä vaiheessa, kun kirjoittamisessa tulee ongelmia, tarvitaan ohjausta.
Vierailija:
haukuttiin lyttyyn, mutta nyt valmistuttuani alan asiantuntijat (akateemiset) ovat sitä kilvan kehuneet ja työ ollaan myös julkaisemassa lähiaikoina. En tiedä, miksi ei kelvannut omalle koululleni.
Jos olet tehnyt työsi eri menetelmällä kuin ohjaajasi omansa, voi hyvin olla, että hän ei ymmärrä koko menetelmää ja haluaisi työn tehtävän eri tavalla. Esim. täysin kvantitöihin suuntautunut voi hyvinkin haukkua kaikki kvalityöt, koska ei ymmärrä niiden erilaista tarkoitusta. Ja usein kuulee sitä, että mitään omaa ei saisi sanoa, vaan kaikki pitäisi olla jostain lähteestä lähes suoraan. Tämä kertoo siitä, että ohjaaja ei osaa eikä ymmärrä, eikä uskalla siksi hyväksyä täysin asiallista ja perusteltuakin pohdintaa, mitä yliopistossa vaaditaan.
Vierailija:
ei yliopiston tarvitse opiskelijaa hyysätä. Kirjastot ovat täynnä opinnäytteitä. Kun niitä alkaa lukemaan ja lukemaan huomaa pian, mikä tekee gradusta hyvän ja mikä huonon. Minusta se on itsestä kiinni, siitä, että saa itseään niskasta kiinni.Vasta siinä vaiheessa, kun kirjoittamisessa tulee ongelmia, tarvitaan ohjausta.
on eri asia arvostella toisen tuotosta kuin tehdä itse. Lisäksi vasta valmistuva opiskelija on vielä aika raakile. Omalle työlleen voi tulla sokeaksi ja tarvita apua etenemisen kanssa. Tietysti hyvän G:n ja huonon G:n välillä on eroja (ja jotkut aiheet ovat vähemmän onnistuneita kuin toiset), mutta miten ne pätevät juuri omaan työhön, on toinen juttu. Tietysti jos pelaa varman päälle, voi sinun metodisi toimiakin.
Toki arviointia tarvitaan pitkin matkaa, siis ohjausta. Omalle tekstille tosiaan tulee sokeaksi. Mutta minä käsitinkin ap:n kysymyksen, että VALMENTAAKO yliopisto tarpeeksi. Minusta valmennus on etukäteen tapahtuvaa toimintaa.
Mutta silti, jos yksilöllä on jotain pääkopassa, hän kykenee mallioppimaaan analysoimalla toisten suorituksia. Hän oppii siitä tutkimuksen rakenteen ja sen, millä tavalla gradu kannattaa koota ja rakentaa.
kun pitää ihan ITSE tehdä töitä. voi että!
Ennen gradun tekoa olin tehnyt noin 10 tutkielmaa/esitelmää, joiden sivumäärä oli vähintään 10 ja joiden rakenne oli hyvin samanlainen gradun kanssa. Ainoa mitä gradussa vaaditaan vielä lisää, on tulosten tulkinnan syvyys, ja lähdemateriaalia pitää käyttää moninkertaisesti enemmän.
on usein parempi ohjaus opinnäytetöiden osalta. Ehkä gradun tekijät jäävät liian yksin työnsä kanssa.