lukuvinkki: uusimmassa annassa hyvä juttu aiheesta "Miksi nainen jättää hyvän miehen?"

Aihe on nimittäin varsin tuttu ja juttua vielä lukematta voisin sanoa, että itse olen päässyt ymmärtämään jo sellaisen asian, että se kunnollisista kunnollisin mies voi olla parisuhteessa ihan empatiakyvytön ja tunnetasolla hylätä, torpedoida, naureskellen ohittaa vaimon kaikki tunteet ja tarpeet. Luulen myös, että tästä syystä niin monet syövät masennus-yms-lääkkeitä- pitääkseen tunnevammaisen avioliiton perheen vuoksi kasassa. Jos haluaa voida hyvin, on saatava vastakaikua elämälleen, iloilleen ja suruilleen. Jos ei sitä tule, on joko lähdettävä tai puudutettava oma elämänsä tasaiseksi mömmöksi- masentuminen on siihen hyvä keino. Ja perhe-elämä kukoistaa kun vaimolla ei oo omia tarpeita enää.

En usko että jutun aihe on tarkoitettu tällaisille kulissienpitäjille.

Aihe on nimittäin varsin tuttu ja juttua vielä lukematta voisin sanoa, että itse olen päässyt ymmärtämään jo sellaisen asian, että se kunnollisista kunnollisin mies voi olla parisuhteessa ihan empatiakyvytön ja tunnetasolla hylätä, torpedoida, naureskellen ohittaa vaimon kaikki tunteet ja tarpeet.

ns. "hyvän" miehen kerta toisensa jälkeen, siis ERI miehen.

(eli miehiltä odotetaan entistä enemmän keskusteluvalmiutta, osallistumista kotitöihin, päätösten jakamista vaimon kanssa jne, naiset taas ovat tosissaan päässeet itsenäistymisen makuun, tekevät ns. miesten töitä, haluavat vahvasti että kaikki kotona on päätettävä yhdessä jne) niin voi tulla tilanne, että mies epävarmana siitä mitä häneltä odotetaan antaakin kaiken periksi ("kyllä rakas" joka asiaan), jossa kohtaa nainen alitajuisesti menettääkin kunnioituksen miestä kohtaan, jolta kuitenkin olisi odottanut miehistä vahvuutta.



äh, en osaa selittää kunnolla. lukekaa juttu. arvaan että feministisimmät naiset älähtää, mutta minä tunnistin itseni ja mieheni jutusta täysin.

täydellinen kokee tulleensä jätetyksi?

t. jutun lukenut

väitän että mieheni on hyvä: kuuntelee minua, keskustelee päätöksistä, hoitaa lapsia, osallistuu perhe-elämään ihan täysillä, on luotettava kuin kallio, pistää aina perheensä etusijalle, antaa mulle vapauksia niin paljon kuin tarvitsen, rakastaa ihan varmasti minua ja myös osoittaa sen - silti harkitsen vakavasti hänen jättämistään. olen miettinyt pitkään että miksi, ja tuo juttu toi mulle siihen aivan uuden näkökulman.



ilmeisesti olen sittenkin poikkeava yksilö naisten joukossa?

Jotkut vaan haluaa leikkiä hoivatyyppiä ja ripustautuu ja haaveilee retkuista, että saisivat jännitystä elämään.

Ikuisia pikkutyttöjä, jotka ei ole koskaan tyytyväisiä. Kilttiä miestä on vaikea haukkua tyttökavereille, mutta retkusta saa paljon säälipisteitä

väitän että mieheni on hyvä: kuuntelee minua, keskustelee päätöksistä, hoitaa lapsia, osallistuu perhe-elämään ihan täysillä, on luotettava kuin kallio, pistää aina perheensä etusijalle, antaa mulle vapauksia niin paljon kuin tarvitsen, rakastaa ihan varmasti minua ja myös osoittaa sen - silti harkitsen vakavasti hänen jättämistään. olen miettinyt pitkään että miksi, ja tuo juttu toi mulle siihen aivan uuden näkökulman.

ilmeisesti olen sittenkin poikkeava yksilö naisten joukossa?

Jos käsitin oikein niin mietit itsekin miksi jättäisit hänet?! Eli sinulla ei siis ole mitään syytä, olet vain tylsistynyt ja tahtoisit ehkä jännitystä elämään? Itse vaikeassa suhteessa elävänä en todellakaan pysty ymmärtämään, mutta toisaalta onhan se kiva että hyviä miehiä vapautuu toiselle kierrokselle niin me alkoholistien ja narsistien tulevat ex-vaimotkin voimme vielä saada kiltin miehen.

riittääkö rakkauden loppuminen omalta puoleltani jättämisen syyksi?



ilmeisesti tämän ketjun vastaajien mielestä ei.



joka tapauksessa tuossa jutussa tätä ilmiötä analysoitiin tavalla johon en ole vielä muualla törmännyt. ja minulle se siis avasi omaa tilannettani uudella tavalla.



ja kyllä, minä mainostan tätä juttua tässä ketjussa ihan täysillä juuri tästä syystä. jospa jossain muuallakin on joku muu tyhmä samassa tilanteessa?

avioliittokurssi voi olla hyvä ajatus - en haluaisi rikkoa perhettä itsekkäistä syistä, joksi lasken omat mietteeni.



tsemppiä muille samassa tilanteessa ihmetteleville!

Miksi naiset rakastuu renttuihin?

Jotkut vaan haluaa leikkiä hoivatyyppiä ja ripustautuu ja haaveilee retkuista, että saisivat jännitystä elämään.

Ikuisia pikkutyttöjä, jotka ei ole koskaan tyytyväisiä. Kilttiä miestä on vaikea haukkua tyttökavereille, mutta retkusta saa paljon säälipisteitä

todella lapsellista analyysia, jossa ei ole psykologisen silmän häivähdystäkään.

voit katsoa miestäsi ylöspäin ja tietää että hän pitää sinun hennosta varresta huolta, hän kertoo mitä tehdä ja ajatella, ja sinä voit keskittyä palvelemaan kuningastasi.

Jätin edellisen mieheni juuri tuosta syystä. Kyllä oli mahtava artikkeli. Luin sitä ihan huuli pyöreänä!Nyt otin sitten itselleni ihan toisenlaisen, itsevarman ja hiukan itsekkäänkin machomiehen. Ja tunnen itseni maailman naisellisemmaksi naiseksi!

Imen itseeni kaiken, mistä hän kirjotitaa. Ei pelkästään haastateltava teki jutun mielenkiintoiseksi. Mutta juttu herätti minut ajattelemaan, että ehkä mieheni onkin täydellinen juuri sen vuoksi, että hän sellainen kuin on? Joskus ärsyttää, että hän ei ole sen huomaavaisempi kuin on. En pidä häntä machona, mutta häntä ei voi pallotella eikä ohjailla. Häntä EI voi kuvailla sanalla "kiltti", vaikka ei hän hyväntahtoinen onkin.Ehkä se tosiaankin on niin, että siinä vaiheessa, kun voisin alkaa vetää häntä hihnassa ja pallottelemaan mieleni mukaan - että siinä vaiheessa mielenkiinto loppuisi ? Juuri Dunderfeltin erittelemistä syistä. Olemme siis olleet yhdessä 18 vuotta, enkä ole koskaan edes ajatellut, että hänet pitäisi vaihtaa. Vaikka ei hän täydellinen olekaan.

No mun mies on kunnollinen, vastuullinen ja osallistuva. Osaa keskustella, huomioi, seksi on hyvää ja sitä on usein. Ei tarvitse tapella kotitöistä.Silti hän on eronnut mies, vaimo halusi eron. Liitosta puuttui täysin kunnioitus ja mies pelkäsi toisinaan väkivaltaiseksi yltyvää vaimoaan.Mä en ole mitenkään erityisen kiltti, mutta osaan keskustella ongelmista. Edellisessä avioliitossa vaimo ei suostunut keskustelemaan niistä, koska hän koki kaikki kommentit oman egonsa runtelemiseksi ja loukkaaviksi. Sitä paitsi muutenkin keskusteleminen oli ihan perseestä.

Hyvästä miehestä. Eli miehestä joka oli täysin kunnollinen, vastuullinen ja erittäin osallistuva mies ja isä. Erittäin hyvä keskustelemaan ja osallistumaan ja auttamaan, asetti aina perheen etusijalle... Mutta rakkaus, läheisyys ja kipinä puuttui kokonaan, ja kunnioitus minun puoleltani. Valitettavaa.Nyt joku saa hänestä loistomiehen, joku kiltimpi nain en, joka osaa arvostaa hänen erittäin hyviä piirteitään.Minulle siis rakkauden puuttuminen oli syy, jota edesauttoivat epäåkunnioittavat ja huonohkot välit huolimatta siitä, että hän oli (on) hyvä.

Miksi naiset rakastuu renttuihin?Jotkut vaan haluaa leikkiä hoivatyyppiä ja ripustautuu ja haaveilee retkuista, että saisivat jännitystä elämään.Ikuisia pikkutyttöjä, jotka ei ole koskaan tyytyväisiä. Kilttiä miestä on vaikea haukkua tyttökavereille, mutta retkusta saa paljon säälipisteitä

todella lapsellista analyysia, jossa ei ole psykologisen silmän häivähdystäkään.

ja ylipäätään uhrina oleminen on heidän elämänsä kantava teema. Ehkä he matkivat äitiään?"Maybe I´m just like my mother, she´s never satisfied" (biisista "When Doves Cry")

suhde on jumissa tai rakastuminen on laantunut, se ei tarkoita, että ero olisi edessä! Työstäkää liittoanne hyvät ihmiset!Minulla on myös täydellinen mies, joka osaa olla tottelematta minua, on välillä älyttömän ärsyttävä eikä työnjako aina toimi, MUTTA häntä olen luvannut rakastaa. Olemme käyneet useilla avioliittokursseilla ja ne ihan oikeasti auttavat ymmärtämään, miksi toinen käyttäytyy siten kuin käyttäytyy. Tiedätkö, mikä on rakkaasi rakkauden kieli? Oletko kertonut hänelle, mikä on on sinun ymmärtämäsi tapa vastaanottaa rakkautta? Vietättekö aikaa kahden kesken? Vieläkö harrastatte jotain yhdessä?

Jätin edellisen mieheni juuri tuosta syystä. Kyllä oli mahtava artikkeli. Luin sitä ihan huuli pyöreänä!Nyt otin sitten itselleni ihan toisenlaisen, itsevarman ja hiukan itsekkäänkin machomiehen. Ja tunnen itseni maailman naisellisemmaksi naiseksi!