Voiko lapsen musikaalisuuden pilata?

No et pysty pilaamaan. Laula pois ja nauti ei-kriittisestä kuulijakunnasta :-)

Ei ole oikeasti kovin musikaalinen se lapsi, joka ei muka äitinsä takia opi laulamaan/soittamaan. Ei voi pilata kukaan muu toisen musikaalisuutta!

i hauskaa!

Laula ihmeessä!!! Mäkin määyn kuin lammas, mutta lapset nauttii. Ja se on tärkeintä.

miestä laulamasta, kun sen nuottikorva on olematon :) pelkäsin, että lapsi ottaa siitä mallia. itse laulan oikein ja nyt olen huomannut, että mun kanssa laulaessa lapsi laulaa oikein, mut isän kanssa hakee säveltä aikalailla.

Minä olen ikävä kyllä perinyt äitini laulutaidon (ja rakkauden musiikkiin...). :/ Mutta toisaalta, mies on viime aikoina sanonut, että nykyään lauluni kuulostaa ihan kivalta. Johtuu varmaan siitä, että laulan tosi paljon meidän pikkuvekaralle. Harjoitus siis tekee, no jos ei ihan mestaria, niin ainakin siedettävän hoilaajan! :)

Jatkamme siis hyvillä mielin laulelua :). Ainakin kun ollaan kaksin kotona. Tosin harvemmin mun tarttee lauleskella miehen kuullen. Mies myös laulaa lapselle ja toki on levyjäkin joiden mukana laulelen lapselle :).

sitten.

mieheni on muusikko ja musiikintutkija, minä niin huono laulamaan, että koulussa opettaja suositteli liikuttamaan huulia jouluesityksessä kun muut lapset laulavat. Silti mieheni mielestä on ihanaa kun laulan lapselle lämmöllä eikä pelkää, että pilaan hänen mahdollisen musikaalisuutensa. Kuulemma päinvastoin, on jopa parempi, että äiti laulaa nuotin vierestä rakkaudella ja lämmöllä kuin kuunnella puhdasta musiikkia levyltä. Juuri rakastava lauluääni kehittää lapsen musiikintajua enemmän kuin virheetön suoritus yksinään.



Oikeasti tästä on jopa tehty väitöskirja!

Vai ajatteletteko, että pyörätuolissa istuva vanhempi opettaa lapsen kävelemään väärin kun ei itse voi näyttää mallia.

sinulle ja oppi on mennyt perille. Mieheni äidille on tehty ihan samoin piirrustustaidon suhteen.

Vierailija:

Minä olen ikävä kyllä perinyt äitini laulutaidon (ja rakkauden musiikkiin...). :/ Mutta toisaalta, mies on viime aikoina sanonut, että nykyään lauluni kuulostaa ihan kivalta. Johtuu varmaan siitä, että laulan tosi paljon meidän pikkuvekaralle. Harjoitus siis tekee, no jos ei ihan mestaria, niin ainakin siedettävän hoilaajan! :)

Siis kyse on lahjakkuudesta, jota voi kehittää. Jos lapsesi on oikeasti

musikaalinen, sinun ammuvainaanuottisi ei sitä pilaa.

Esim. minun äidilläni ei ole mikään huippu-sävelkorva. Itse olen kuitenkin

nyt muusikko joten äidin ja isän innostus musiikkin on tarttunut.

Sävelkorvani on ollut aina hyvä ja kehittynyt vaan entisestään

musiikkiopinnoissa

Äitini ei kyllä osannut myöskään laulaa, mutta lauloi kyllä minulle ja rohkaisi minua laulamaan jne. Koulussa olikin sitten toinen ajatusmaailma. Myös mua kuten jotain toistakin täällä on kehotettu ihan vaan liikuttelemaan huulia. Ja muistanpa myös kommentin " kaikki laulaa, xxx:n ei tarvitse..." .