Mikä on adhd?

AD/HD, eli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, on kliininen diagnoosi, joka on määritelty amerikkalaisen psykiatriyhdistyksen psykiatrisia tauteja kuvaavassa tautiluokituksessa (DSM-IV). AD/HD tarkoittaa, että henkilöllä on tarkkaavaisuushäiriö, ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. Oireet voivat esiintyä yhdessä tai erikseen siten, että henkilöllä on joko pääasiallisesti tarkkaavaisuushäiriö tai pääasiallisesti impulsiivisuutta ja ylivilkkautta. (Lähde: Katarina Michelsson, AD/HD ja siihen liittyvät liitännäisoireet, 2002)



Henkilöllä voi olla:



sekä tarkkaavaisuushäiriö että ylivilkkautta ja impulsiivisuutta ( AD/HD-C )

pääasiallisesti tarkkaavaisuushäiriö ( AD/HD-I )

pääasiallisesti ylivilkkautta ja impulsiivisuutta ( AD/HD-HI )

Tarkkaavaisuushäiriö:



A. Joko (1) tai (2)



(1) Vähintään kuusi seuraavista tarkkaamattomuuden oireista on jatkunut vähintään 6 kuukauden ajan kehitystasoon nähden epäsopivina:



jättää usein huomiotta yksityiskohtia tai tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muussa toiminnassa.

usein toistuvia vaikeuksia keskittyä tehtäviin tai leikkeihin

usein ei näytä kuuntelevan suoraan puhuteltaessa.

jättää usein seuraamatta ohjeita eikä saa koulu- tai työtehtäviään suoritetuksi (ei johdu vastustuksesta tai siitä ettei ymmärrä ohjeita)

usein toistuvia vaikeuksia tehtävien ja toimien järjestämisessä.

välttelee usein, inhoaa tai on haluton suorittamaan tehtäviä, jotka vaativat pitkäkestoista henkistä ponnistelua (kuten koulu- ja kotitehtävät)

kadottaa usein tehtävissä tai toimissa tarvittavia esineitä (esim. leluja, kyniä, kirjoja, työkaluja)

häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä

unohtaa usein asioita päivittäisissä toiminnoissa.

(2) Vähintään kuusi seuraavista yliaktiivisuuden/impulsiivisuuden oireista on jatkunut vähintään 6 kuukauden ajan kehitystasoon nähden epäsopivina:



Yliaktiivisuus:



liikuttelee usein hermostuneesti käsiään ja jalkojaan tai kiemurtelee istuessaan.

poistuu usein paikaltaan luokassa tai muissa tilanteissa, joissa edellytetään paikallaan oloa.

juoksentelee tai kiipeilee usein ylettömästi sopimattomissa tilanteissa (nuorilla tai aikuisilla voi rajoittua levottomuuden tunteisiin).

usein toistuvia vaikeuksia leikkiä tai harrastaa mitään rauhallisesti.

on usein " jatkuvasti menossa" tai " käy kuin kone" .

puhuu usein ylettömästi.

Impulsiivisuus:



vastailee usein kysymyksiin ennen kuin ne on esitetty.

usein toistuvia vaikeuksia odottaa vuoroaan.

keskeyttää usein toiset tai on tunkeileva toisia kohtaan (tuppautuu toisten seuraan)

B. Jotkin haittaa aiheuttaneet yliaktiivisuuden/impulsiivisuuden oireet tai tarkkaamattomuuden oireet ovat esiintyneet ennen seitsemän vuoden ikää.



C. Jotakin oireista johtuvaa haittaa ilmenee kahdella tai useammalla elämän alueella (esim. koulussa tai kotona)



D. Selviä todisteita kliinisesti merkittävistä häiriöistä sosiaalisessa, koulutuksellisessa tai ammatillisessa toiminnassa.



E. Oireet eivät ilmene ainoastaan laaja-alaisena kehityshäiriönä, skitsofreniana tai muun psykoottisen häiriön aikana eivätkä ole ennemmin tulkittavissa muuhun mielenterveyden häiriöön (mieliala-, ahdistuneisuus-, dissosiaatio- tai persoonallisuushäiriö) kuuluviksi.



Koodit tyypin mukaan:



Tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö, yhdistynyt tyyppi: jos sekä kriteeri A1 että A2 ovat täyttyneet viimeisen 6 kuukauden aikana.

Tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö, pääasiallisesti tarkkaamattomuustyyppi: jos kriteeri A1 on täyttynyt, mutta kriteeri A2 ei ole täyttynyt viimeisen 6 kuukauden aikana.

Tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö, pääasiallisesti yliaktiivinen/impulsiivinen tyyppi: jos kriteeri A2 on täyttynyt mutta kriteeri A1 ei ole täyttynyt viimeisen 6 kuukauden aikana.

Lähde: Katarina Michelsson, AD/HD ja siihen liittyvät liitännäisoireet, 2002



DIAGNOOSIT

(ICD-10 TAUTILUOKITUKSEN MUKAAN)

MBD ei enää esiinny WHO:n kansainvälisessä tautiluokituksessa (ICD-10), mikä on myös Suomessa virallinen tautiluokitus. Nykyään diagnoosi annetaan yksittäisten oireiden perusteella. Ensisijainen ongelma nimetään päädiagnoosiksi. Jos lapsella on muita huomattavia ongelmia, kirjataan ne sivudiagnooseiksi. Monet diagnoosit perustuvat lapsen oireisiin eikä aina pystytä siis selvittämään, mikä oireet on aiheuttanut. Kansainvälisessä tautiluokituksessa ADHD:tä vastaa termi hyperkineettiset häiriöt.



F 90 Hyperkineettiset häiriöt

F 80 Puheen ja kielen kehityksen häiriöt

F 81 Oppimiskyvyn häiriöt

F 82 Motoriikan kehityshäiriöt

F 83 Monimuotoiset kehityshäiriöt

F 84 Laaja-alaiset kehityshäiriöt

F 91 Käytöshäiriöt

F 95 Nykimishäiriöt

F 70 Lievä älyllinen kehitysvammaisuus

Muita oireita AD/HD-lapsilla

- n. 70 %:lla esiintyy muita oireita ja ongelmia



motorinen kehityshäiriö 30-60%

oppimiseen liittyvät vaikeudet 90 %

erityisiä oppimisvaikeuksia 30 %

puheen ja kielen kehityksen häiriö 30-35 %

pakkoliikkeitä ja -ajatuksia 25 %

kypsymätön tunne-elämä yli 50 %

huonot sosiaaliset taidot yli 50 %

uhmakkuushäiriöt 40-60 %

käytöshäiriöt 25 %

masennus 10 %

huolestuneisuus 25-40%

univaikeuksia 30 %

yökastelua 20 %



Lähde: Michelsson, K., Saresma U., Valkama K., Virtanen P. 2000. MBD ja ADHD diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen. PS-Kustannus.



Hoito ja kuntoutus

Kaikki ihmiset, joilla on ADHD tai ADD, ovat erilaisia. Jokaisella on omat vahvat puolensa ja kykyjä, joita voi vahvistaa. ADHD:n hoidossa käytetään myös lääkkeitä mm. psykostimulantteja, mutta Suomessa lääkehoitoa ei pidetä ensisijaisena hoitomuotona. Lääkehoito ei paranna ADHD:n oireita, mutta lääkkeen vaikutusajan kestäessä henkilön tarkkaavaisuus paranee ja sen myötä opiskeluun ja koulunkäyntiin on helpompi keskittyä. Erittäin tärkeä osa ADHD-lapsen hoitoa on perheen tukeminen.



Sopeutumisvalmennuskursseilla ja yhdistysten vanhempainkerhoista vanhemmat saavat tietoa ja tukea sekä vahvuutta ADHD-lapsen vaikeaan kasvatustyöhön. Kun lapsen ongelmien aiheuttajaksi epäillään ADHD:tä, on kaikilla lapsen kanssa työtä tekevillä tärkeä asema. Mm. päiväkodin henkilökunta voi kertoa jostain sinänsä mitättömästä oireesta, joka saattaa vahvistaakin oikean diagnoosin. Kuitenkin erityisesti silloin, kun lapsen diagnoosi on epävarma, on hyvä kääntyä lastenlääkärin, lastenneurologin, neuropsykologin tai lapsenpsykiatrin puoleen.



ADD / ADHD aikuisiällä

Aikuisten diagnosoinnissa käytetään usein termiä ADD, ¿attention deficit disorder¿, joka tarkoittaa tarkkaavaisuushäiriötä, joka on usein aikuisilla selvemmin havaittavissa kuin ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Monet ADD- ja ADHD-aikuiset kärsivät myös yksinäisyydestä ja masennuksesta. Jotta mahdollinen kuntoutus tai muu hoito pääsisi alkamaan, kannattaa hakeutua neurologin tai psykiatrin vastaanotolle. Myös terveyskeskuslääkäri voi ohjata erikoislääkärin hoitoon. ADD- ja ADHD-aikuisille voidaan tarjota asuinpaikkakunnasta riippuen mm. neuropsykologista kuntoutusta, psykoterapiaa ja tarvittaessa myös lääkehoitoa. KELAn tai työvoimatoimiston kustannuksella voi päästä kuntoutustutkimukseen, jonka avulla oikea ammatti ja työpaikka voivat löytyä. Myös aikuisille järjestetään sopeutumisvalmennus-kursseja. Onnistuneen hoidon lähtökohtana on aina oikea diagnoosi.