VIIKONLOPPUA KULTAINEN 60-LUKU

täällä ollaan, iloisena ja kiitollisena kun nykerö(t) on edelleen sinnitellyt(-eet) kyydissä.



Etomista on ollut joinain päivinä vähän reilumminkin, mutta pönttöä en ole sentäs vielä " päässyt" halailemaan.



Meillähän kun on kyse huurunenistä eli pakastetuista alkioista, niin edelleen riittää Lugesteron- ja Zumenon-lääketukea 8. viikolle saakka ja niin muodoin vuorokaudenaikojen muistissa pitämistä. Ensi viikolla voin jo hieman vähentää annostusta, lupasi lääkäri.



Koetan huiskia mielestä pois niin pahimmat pelot kuin ylimitoitetuimmat toiveetkin. Jouluna ehkä (ekan ultratsekkauksen jälkeen) uskalletaan kertoa lähimmille asiasta.



Olen koettanut elellä kuin aina muulloinkin. Koiraharrastuksessa olen kyllä tavallista jähmeämpi kun en tohdi rymistää metsätreeneissä näreikköjen läpi tavanomaiseen ärhäkkään tahtiin :) Ja tietysti tulee vähän vahdattua syömisiä. Intohimoni teenjuontikin piti panna jonkinmoisiin aisoihin.



Paljon onnenkantamoista teille kaikille muillekin! On hauskaa lukea kuinka teillä sujuu (vaikkei joka päivä tänne aina ehdikään).



terv. Juulia (rv 6+3)

Tänään vaihtui taas uusi viikko eli 16. on jo menossa. Harmi vaan, että pitkästä aikaa taas oksuttaa oikein kunnolla. Poika on isin kanssa ulkona touhuamassa ja mun pitäisi saada ruoka aikaiseksi... öyh.



Joulu tulee jollain tavalla, mutta minä en tänä vuonna sitä paljoa pysty avustamaan. Ja saa ollakin näin. En yksinkertaisesti jaksa kovin paljon touhuta.



Minulla on aika vahva tuntemus siitä, että tämä kakkonen olisi eri sukupuolta kuin eka - siis tyttö- olo on niin erilainen. En tiedä voiko siihen luottaa, mutta tämä on kuitenkin tuntemukseni. Ei ainoastaan tämä pahoinvointi vaan muutkin asiat on niin toisin. Ekassa raskaudessa tukka oli koko ajan rasvainen ja nyt ei tartte moneen päivään pestä ja näyttää silti hyvältä!



nyt pitää mennä...

hyvää viikonloppua!

Huh huh, siivoushommissa huhkittu ja kesken on vielä. Pitää vaan välillä huilata, ja veikkaanpa että Mr Tihulainen herää kohta uniltaan, ja sitten siivous vaihtuu sotkemiseksi... ;-) Tekis mieli lopettaa koko homma samoin kuin pyykinpesu kokonaan, kun niistä ei tuu ikinä valmista vaan kun luulee saaneensa hommat hoidetuksi, niin toisesta päästä jo brakaa...



Pakko kai keksiä itselleen huolenaiheita raskausrintamalta. Nyt kun ei supista, niin mietin onko masukala hengissä. Kun nimittäin nyt on liikkeitä tuntunut aika heikosti verrattuna esim. parin päivän takaiseen. Koitan vaan tolkuttaa itselleni että poikasen jalat on (mun) selkärankaan päin, ja siksi ei tunnu. Pihkura että ärsyttää tämmöinen taipumus olla koko ajan jostain huolissaan... :(



Senkin menin tekemään, että ilmoittauduin opiskelemaan yhtä (täydennyskoulutus)tutkintoa, ja sen eka lähiopetusjakso on ens viikon alussa. Ideana oli alun perin, että yritän vähän parantaa kilpailukykyäni työmarkkinoilla (yök!), kun en millään haluais olla nykyisessä työssä iän kaiken. No sitten tuli tää ylläriraskaus, ja laskeskelin että mulle tulee 4 vuotta yhtämittaa vanhempainvapailla. Ja mietin, että kolmen isomman lapsen ja yhden vastasyntyneen kanssa ei tosiaan opiskella yhtään mitään. No sitten tuli kiire lähteä hoitamaan homma alta pois - - sopivasti tähän joulunalusaikaan ja ens vuoden alkuun, kun ei nyt oo energiataso mikään erikoisen mahtava. Toisaalta tiedän jo kokemuksesta, että maalis-huhtikuussa en pysty istumaan kovin pitkää aikaa kerrallaan, joten silloin on turha enää kuvitella opiskelevansa mitään. Eli kai tässä täytyy vaan tarttua härkää sarvista ja hoitaa homma kotiin??



Äitimiia mietti olisko nyt poika tulossa kun on niin erilainen olo. Voipi olla, mutta mulla on kokemus kolmesta keskenään kaikin puolin tosi erilaisesta raskaudesta, ja joka kerran sieltä on putkahtanut poika.... Tää nykyinen meno muistuttaa eniten kakkosen odotusta.



Onks muilla puolivälin taapertajilla turvotusta?? Mulla alkoi jo kymppiviikon jälkeen tuntua, vaikka ekassa ja tokassa raskaudessa ei turvottanut yhtään ja kolmannessakin vasta ihan loppuvaiheessa. En oikein osannut muuta kuin yrittää vähentää suolankäyttöä entisestään. Luovuin kokonaan aamumyslin sekaan heittämästäni kourallisesta bran flakesia, ja syön vain vähäsuolaista leipää. Ja kumma kyllä, vaikka nuo muutokset on määrältään pieniä (en oo mikään leipäahmatti muutenkaan), niin on olo helpottanut! :) Normaalitilassa mulle ei tuu ikinä turvotusta - paitsi ehkä jos oon vetänyt perhekoon aurajuusto-oliivi-metwurstipizzan iltapalaksi...



Poikien huoneen remontti edelleen kesken, ja yläkerta käytännössä pois käytöstä. Taittelemista odottavaa pyykkiä on koko olohuone täynnä... Ja remonttipöly leviää sukanpohjissa joka paikkaan...



Terveisiä kaikille kultaisille ja hyvää vointia! Tsemppiä erityisesti kaikille alkuviikkojen odottajille!

t. Jymy 20+1

Nyt on hääpäivää (12.) vietetty ja kyllä oli ihanaa :-) Mulla on kyllä maailman ihanin mies. Iltapäivällä käytiin joululahjaostoksilla kaksistaan, sitten mentiin teatteriravintolaan syömään ja lopuksi Storyvillen Jazz-clubille. Nukkumaan hotelli Marskiin kyllä mentiin jo klo 24 aikaan. Aamulla heräiltiin rauhassa ja käytiin aamiaisella. Lapset olivat pärjänneet hienosti mummin luona, pieninkin, joka oli ekaa kertaa äidista erossa!



Aivan kerrassaan upea oli tuo Pääskyn joululahjavinkki! Meillä vain menisi niin lähelle totuutta....



Jymylle vielä MLL:n hoitajista. Meillä ne ei ole koskaan olleet yötä hoitamassa lapsia, vaan aina on sitten n. klo 01 viimeistään viety ne kotiin. Ja meillä tosiaan on jompi kumpi aina ajokunnossa kun asutaan niin maalla ja kaukana kaikesta, että taksi maksaisi omaisuuden. Sen sijaan meidän MLL:n lastenhoitaja oli kerran hoitamassa meidän 9-viikkoisia koiranpentuja (olen kasvattaja) ja silloin oli kaksi yötä meillä kun me oltiin lasten kanssa risteilyllä. Tosin tuo hoitaja (19v tyttö) halusi poikaystävänsä mukaan ja meillehän se sopi. Koirien ja hoitajien kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa! Ja joskus on hoitaja käynyt etukäteen tutustumassa lapsiin ja koiriin. Meillä kyllä koirat voi laittaa hoidon ajaksi omaan huoneeseenkin.



Minä kuulun kanssa näihin kaikesta huolta keksiviin... Heti kun ei yhtään yökötä, alkaa epäilyttämään, että onko kaikki hyvin. Ja sitten kun yököttää, niin toivois, ettei yököttäis... *huoh*



Tinka rv 9+1

vaikka pino taisikin olla viikonlopulle =)



Tänään käyty ultrassa ja pieni papu sekä syke näkyi =)). Lääkärin mukaan näyttää hyvältä, mutta tietysti toppuutteli vielä asiaa julistamasta kun on kuitenin 10% km mahdollisuus tässä vaiheessa (rv 7+4?). Kahden viikon päästä uusi ultra ja silloin aletaan jo olemaan turvallisemmilla vesillä jos kaikki OK. Toisesta siirretystä alkoista ei näkynyt merkkiäkään joten ei ollut alkanut ilmeisesti edes kehittymään. Tajuttoman onnellisia ollaan tietysti tästä yhdestä jos sekin saadaan! Ja onhan yksöisraskaus aina kuitenkin turvallisempi.



Hyvä aloittaa viikko näillä uutisilla ja ensimmäinen kuva viemisinä kotiin miehelle piilotettuna tuonne kalenterin väliin...voi taas salaa hymistellä täällä töissä salaisuudelle =), tekisi mieli kurkkia kuvaa salaa mutta avokonttorissa turhan riskaabelia hommaa.

Ihania uutisia, Sonjaemma! Paljon onnea! Kuten sanoit, yksöisraskaus on aina turvallisempi. Mulla oli edellinen raskaus kaksoisraskaus, mutta toinen kuoli viikolla 9 ja sitten pelättiin, miten käy toisen sikiön. Hurjista verenvuodoista huolimatta toinen sitten sitkeästi pysyi kiinni ja syntyi ajallaan terveenä :o)



Täällä ei mitään ihmeellistä. Just käytiin kärrylenkillä kuopuksen ja koirien kanssa. Ihana ilma! Keskiviikkona olis sitten eka neuvola ja sitten saan lähetteen np-ultraan, muihin sikiötutkimuksiin en aio mennä jos np-ultra on ok.



Tinka rv 9+2

Hienoja uutisia Sonjaemma! sekä Juulia! Seuraan erityisellä mielenkiinnolla teidän kulkuanne, itsellä kun on ainakin Sonjaemman kanssa ihan samat lähtökohdat olleet, eli tuoresiirrosta 2 alkiota joista yksi tuolla vatsassa puljailee edelleen. Saisi kyllä jo tulla, huomenna kun olisi tuo laskettu aikakin. Vaikka eiköhän ne vauvat ole aika harvassa jotka ihan laskettuna päivänä syntyvät. Huominen on sitä paitsi neuvolan laskettu aika, klinikan la on vasta torstaina - eli siis tosi kaukana ;)

Torstaina on taas neuvola ja viimeksi täti sanoi että hän laittaa sitten lähetteen menemään sairaalaan, mutta eivät kuulemma ota sinne kuin vasta rv41+5 joka mun tapauksessa menis täsmälleen jouluaattoon! No way! Kyllä nyt täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön että vauva syntyisi ennen joulua, haaveilen edelleen itsekkäästi siitä lanttulooran syömisestä ilman tätä kurjaa närästystä. Vaikka niinhän siinä sit tietty kävis että vauva saisi siitä maidon kautta vatsanpuruja- huh huh, pitääköhän siitäkin tässä jo huolestua.... ettei murheet vaan loppuis kesken.

Huomenna olen menossa ystävien kanssa syömään ja ilmeisen hottia sapuskaa. Josko paapero vatsassa kimpaantuisi ja ottaisi vauhtia mun kylkiluista. Toivossa on hyvä elää.

Mies jo suunnittelee varovaisesti seuraavaa raskautta :o ja minä koetan toppuutella että kunhan tämä ensimmäinenkin saataisiin kunnialla pihalle. Meillä on niitä huuruneniä pakkasessa kaikkiaan 13kpl . Onko teistä moni onnistunut samasta satsista tulemaan useamman kerran raskaaksi?



Tällaisia mietteitä siis täällä näin -toivottavasti- loppumetreillä!

Tsemppiä kaikille!



Terkuin,

Ninni rv39+6

teilla ollaankin jo ihan loppusuoralla! Meillä ei saatu yhtään pakkaseen joten jos (kun) toinen halutaan niin koko piikitysrumba aloitettava alusta. Mutta odotellaan nyt että tämä ensimmäinen menisi kunnialla loppuun asti. Seuraava kysymys varmaan olisi ennemminkin tuonne lapsettomien puolella, mutta mitenkähän muuten jos on ivf-llä saatu (selittämättömille) plussa, niin pääseekö seuraavassa suoraan ivf-ään vai yritetäänkö ensin taas inssejä? Ehkä näin " vanhat" " pääsee" suoraan ivfään?



No turha sitä vielä miettiä.



Tänään ollut ajatukset ihan muualla. Vasta tuossa myöhemmin iskostui tajuntaan että tosiaankin siellä minun sisällä sykki sydän! Ja kuvaa olen vilkaissut salaa välillä =).

kuulostaa ihanalta - saada jo vilkuilla kuvaa pikkuisesta!

Ja ninnillähän on jännittävät paikat edessä. Vauva saattaa ilmoittaa tulostaan minä päivänä vaan.



Ensi keskiviikkona mekin nähdään, mitä siellä masussa oikeastaan on. En tiedä kumpi olisi hienompi uutinen, kaksi vai yksi. Niin kuin on jo puhetta ollut, kahden odottelu voi jännittää vielä yhtä enemmän kun siinä kuulemma on erilaisia riskejä. (En itse asiassa vielä tarkkaan tiedä millaisia, enkä halua stressata asiaa etukäteen, vaan etsin tietoa sitten jos siellä todella parivaljakko näkyy.)



Meillä kuuskytluvun tuotteilla näköjään venyy ja paukkuu tämä viikonloppu viikon puolellekin, vaan onko tuo nyt niin tarkkaa, pääasia että saadaan kuulla miten menee :)

Olipa hyviä uutisia Sonjaemma! Se on niin ihanaa nähdä se eka kuva!



Ja Ninnille (toivottavasti menee nikit oikein, mä olen niin onneton muistamaan näitä) toivotaan pikaista jakautumista.



Tämä kultainen saa huomenna mittariin 37 vuotta, ja olen kyllä vähän eri elämäntilanteessa kuin mitä joskus parikymppisenä arvelin. Mulla oli aina mielikuva suurperheen äidiksi tulemisesta, mutta ei tässä taida enää ehtiä millään kun nyt kakkosta vasta ootellaan. Enkä taitais enää jaksaakaan...?



Sattumalta mentiin tänään pojan kanssa kirjastoon kun siellä alkoi koululaisten Lucia-esitys. Se oli älyttömän kaunis, ihan tuli tippa linssiin niistä pikku enkeleistä. En ole kyllä ennen mistään lucioista näin herkistynyt, että taitaa olla vähän hormoneillakin osuutta asiaan.



Jymy: Se mun aavistus tulevasta tytöstä on myös aika paljon ihan sitä, että toivoisin saavani myös tytön. Jos tämä jää vaikka viimeiseksi kuitenkin... Mun miehellä on pelkkiä veljiä ja jos olen ihan rehellinen niin minun mielestä anopilta puuttuu sellaista mitä minun äidilläni, jolla on pelkkiä tyttöjä, on. Mutta jos sitten toinenkin on poika olen yhtä onnellinen, eli ei se sitä tarkoita. Ja toisaalta veljeksillä taas olisi seuraa enemmän toisistaan...



äitimiia rv 15+2