Lue keskustelun säännöt.
Onko ns. helppoja vauvoja oikeasti olemassa?
09.12.2005 |
Täällä usein todetaan, että vauvat ovat erilaisia jo syntymästään saakka, toiset helpompia ja toiset " vaikeampia" . Mitä sitten tuo vaikeus ikinä tarkoittaakaan. Mutta onko näitä " syö ja nukkuu" vauvoja oikeasti edes olemassa? Ja jos on, niin ovatko he useimmiten toisia tai kolmansia lapsia, jolloin vanhemmilla on jo kokemusta vauvan hoidosta?
Esikoisen syntymä on ainakin jollakin asteella kriisi ja iso muutos. Ovatko esikoiset sitten tämän vuoksi useimmiten vaikeampia vauvoja? Olen miettinyt, että oliko esikoisemme vaikea vai olimmeko vain sitten niin hölmöjä, ettemme osanneet hoitaa häntä oikein? Vauva raukka parkui joka ilta 2-3 tuntia suoraa huutoa ja söi koko ajan.
Kommentit (37)
Söi 1-2 kertaa yössä, yösyötöt jäi 5 kk:n iässä. Söi päivällä 3-4 tunnin välein. Päivärytmi oli säännöllinen jo pariviikkoisena. Oli kaikinpuolin hyväntuulinen ja tyytyväinen hoidettava. Uhmaikä onkin sitten ollut melkoista taistelua;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mahakipuja ollut. Ehkä viimeisin on teettänyt vähän enemmän työtä mutta silti on helpolla päässyt. Ja ei ole ollut mitään allergioita ja korvakierteitä.
Eikä kuopuskaan nyt mikään " vaikea" ole ollut (nyt hän on jo 11 kk ikäinen, eli taapero kohta hänkin).
Esikoinen oli (oikeasti) kuin kävely puistossa HELPPO. Söi ja nukkui, en muista, että olisi koskaan vauvavuotensa aikana itkenyt pitkäkestoisesti tai sellaisesta syystä jota en olisi löytänyt. Nukuttaminen tapahtui vauvana siten, että vietiin vain sänkyyn, ja sinne hän jäi - nukahti itsekseen kokolailla heti. Ei tietoakaan univelasta tai muusta hankaluudesta.
Kuopuskin alkoi nukkumaan 6 vko ikäisenä täydet yöunet (ja päiväunia kerralla putkeen 4-5 h), on ollut helppo - mutta itkuisempi ja " vakavamielisempi" vauva kuin esikoinen aikoinaan oli.
Taaperona esikoinen ei enää olekaan niin helppo ;0), luonnetta tuli 1-v. syntymäpäivän tienoilla roppakaupalla lisää =0)!
Mutta kyllä niitä helppoja vauvojakin todellakin löytyy - eräs ystäväni aina sanoo minulle sen johtuvan minun rauhallisuudestani, itse annan kunniaa myöskin miehelleni, joka on osannut jakaa tätä vanhemmuutta esimerkillisesti. Me olemme onnellinen perhe, ja luulen, että se heijastuu myöskin vauvoille. Ajatelkaa nyt kuinka avuttomia pienet vastasyntyneet ovat - ne tarvitsevat äitiä lähellensä ja ovat riippuvaisia tämän huomiokyvystä, siitä, että äiti aina tietää mikä heillä on hätänä ja onnistuu lievittämään tukalaa oloa. Uskoisin, että jos tämä asia olisi kunnossa useimmissa vauvaperheissä, koliikki ym. selittämätön itkuisuus vähenisi huomattavasti.
Pikkuisina he söivät, nukkuivat ja seurustelivat. Yhtään yötä en ole näiden 9v. aikana valvonut itkevien lasten tähden - en edes heidän ollessaan sairaita.
Tyytyväisiä ovat isompanakin.
tää toinen hieman työläämpi, mutta en viitsi kyllä kertoa yökausien valvomisia voivottelevien äitien kuullen, kuinka helpolla meillä heihin verrattuan päästäänkään...
ja kyllä mäkin väliin väsy, lähinnä siihen, etten KOSKAAN saa olla itsekseni enkä pääse esim. kaupungille ja näytän ihan kamalalta (juuri näin lapsetonta opiskelukaveriani joka HEHKUI ja oli tosi TYYLIKÄS)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin helppo tulkita. Yllättävää kyllä, huutokohtauksen sattuessa ei kelvannut tissi eikä pullo, ainoastaan jonkin lainen hytkytys saattoi tepsiä. Ja me miehen kanssa tanssimme ympäri asuntoa...
Minä en siis äitinä suinkaan aina tiennyt, mikä oli hätänä. Ehkä koko vauvaa ei olisi minulle pitänyt tullakaan.
Vierailija:
Ajatelkaa nyt kuinka avuttomia pienet vastasyntyneet ovat - ne tarvitsevat äitiä lähellensä ja ovat riippuvaisia tämän huomiokyvystä, siitä, että äiti aina tietää mikä heillä on hätänä ja onnistuu lievittämään tukalaa oloa. Uskoisin, että jos tämä asia olisi kunnossa useimmissa vauvaperheissä, koliikki ym. selittämätön itkuisuus vähenisi huomattavasti.
söi ja nukkui, ei huutanut turhaan ja nukkuin 8-10 tunnin yöunia heti laitoksella.
Nyt on reipas tyttö, joka keksii itse itselleen leikkejä, ei turhasta kitise. Nukkuu 8-12 tunnin yöunia (kerran mummolassa jopa 16 tunnin yöunet)
Nyt ollaan yrittämässä toista, toivottavasti tulee yhtä rauhallinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin oli kaksi ymmärrettävää vauvaa ja kolmas, joka parkui ja minä itkin, miksi en ymmärrä tätä vauvaa. Ja enkä vieläkään tiedä, miksi huusi, mutta vähän vartuttuaan huuto lakkasi. Onneksi ei ollut esikoinen tuollainen, silloin olisin kai vaipunut epätoivoon. Älä sinäkään koliikkivauvan äiti syyllistä itseäsi, olet parhaasi tehnyt!
Vierailija:
Ajatelkaa nyt kuinka avuttomia pienet vastasyntyneet ovat - ne tarvitsevat äitiä lähellensä ja ovat riippuvaisia tämän huomiokyvystä, siitä, että äiti aina tietää mikä heillä on hätänä ja onnistuu lievittämään tukalaa oloa. Uskoisin, että jos tämä asia olisi kunnossa useimmissa vauvaperheissä, koliikki ym. selittämätön itkuisuus vähenisi huomattavasti.
Luin viestini uudestaan - enkä kyllätarkoittanut sitä sanoa tuolla tavoin miltä se kuulosti! Jälkeenpäin luettuna kuulosti ihan kamalalta, ei se siis yksin mikään minun oma " ansioni" ole, että meillä oli helpohkot vauvat - vaan se oli varmasti monen eri tekijän summa.
Mutta pääsääntöisesti uskoisin, että monta " koliikkia" voitaisiin välttää sillä, jos vauvan ja äidin kommunikaatio toimisi paremmin - ts. tuore äiti saisi vanhemmuuteensa oikeanlaisia neuvoja.
t. (Muistaakseni) 18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö on nyt 6kk ja on ollu kun enkeli. Nukkuu yöt hyvin ja herää vasta kymmenen jälkeen aamusin. En oo päivääkään ollu väsyny tytön syntymän jälkeen. Synnytyskin oli helppo ja nopea (ei tarvinu mitään tikkauksiakaan). En ollut ennen koskaan pidelly vauvaa saatika vaihtanu vaippaa! Mut kaiken oppi helposti kun oli niin tyytyväinen vauva. Elämä on ihanaa :)
Vierailija:
Minullakin oli kaksi ymmärrettävää vauvaa ja kolmas, joka parkui ja minä itkin, miksi en ymmärrä tätä vauvaa. Ja enkä vieläkään tiedä, miksi huusi, mutta vähän vartuttuaan huuto lakkasi. Onneksi ei ollut esikoinen tuollainen, silloin olisin kai vaipunut epätoivoon. Älä sinäkään koliikkivauvan äiti syyllistä itseäsi, olet parhaasi tehnyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt neiti on kohta 6-vuotias ja paljon vaativampi tapaus kuin vauvana itkuisempi ja valvottava pikkuveljensä. Ei se vauvaikä näköjään kuitenkaan kaikkea ennusta...
Tämä toinen on vielä rauhallisempi tapaus. Kyllä ne joskus ovat huutaneet muttei mitään sellaista huutoa mitä ei olisi voinut tyydyttää.
Ensimmäinen ei edes itkenyt hampaita tämä toinen on saanut Panadolia kun selvästi sattui kun hammas oli tulossa. Yhtään yötä en ole vauvan takia valvonut (kummankaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Nyt neiti on kohta 6-vuotias ja paljon vaativampi tapaus kuin vauvana itkuisempi ja valvottava pikkuveljensä. Ei se vauvaikä näköjään kuitenkaan kaikkea ennusta...
Sama juttu meillä esikoien reilu 5v ja todella vaativa tapaus nykyään! Olen välillä miettinyt että olisinko mielummin ottanut vaativamman vauvan ja helpomman 4-5 vuotiaan!
Tai jotka eivät valvota tai huuda pää punaisena. Tai jotka eivät syö tuntia putkeen, nuku tuntia ja taas syö ja karju. Uskomatonta. Meidän vauveli lopetti yösyönnit vasta vuoden ikäisenä, siitä muutama kuukausi niin rupesi nukkumaan yöt läpeensä.
Ensimmäinen oli koliikkinsa jälkeen kai keskinormaali :)
Toinen oli itkuisuutensa suhteen helppo. Söi kyllä kahden tunnin vlein yöllä ja päivällä pari kuukautta, mutt aensimmäiseen 11 kuukauteen ei itkenyt koskaan yli 5 sekuntia pitempää. Sitten alkoi kitistä ja joskus vähän itkeekin. Omituinen lapsi.
neljän tunnin kuluttua heräsi rauhallisesti ja tyytyväisenä. On kyllä myöhemminkin ollut hyvin joustava, rauhallinen tapaus, eikä ääntä ole korotettu puolin jos toisinkaan. Tätä nykyä jo iso koululainen..
Mielestäni jo vauvasta näkee tosi selvästi luonteenpiirteitä, kun tälleen taaksepäin ajattelee.
Ja itselläni kyllä kokemusta runsaasti vauvoista aikaisemminkin, mutta en sen varsinaisesti usko asiaan juuri vaikuttavan, vaan lähinnä lapsen persoonan.