Onko muita, jotka eivät ennen lapsia voineet kuvitellakaan jäävänsä kotiäidiksi, mutta niin vain sitten kävi
Jäädä siis hoitovapaalle. Itse olin työkeskeinen ihminen, mutta niin sitten vain kävi, etten halunnutkaan mennä ä-lomalta töihin. Ja kohta olenkin kahden pienen lapsen kanssa kotona! Ja onnellinen!! :D
Kommentit (5)
Asiaan on tosin vaikuttanut irtisanomiseni odottaessani toista, joten enpä ole sitten töitä etsinytkään vaan nauttinut lapsistani :)
-pian kolmen äiti-
tein sen virheen, että 1,5 vuoden kuluttua lapsen syntymästä palasin töihin ja tehtäviä ei enää ollutkaan. Nyt olen uudessa paikassa ja mieli halajaa kotiin. Lapsi aloitti sairastelut päivähoidossa ja työssä käynti on rankkaa. Nyt yritän raskautua ja jos niin onnellisesti käy, en ole vähään aikaan palaamassa töihin! Töitä ehtii tehdä myöhemminkin, koska ei me kuitenkaan ajoissa päästä eläkkeelle.
Kun saisi vielä miehen suostumaan kolmanteen pienellä ikäerolla, niin saisi jatkaa sitä työtä, mistä eniten pitää.
En ikimaailmassa nuorena olisi voinut kuvitella jääväni kotiäidiksi moniksi vuosiksi. Mutta niin siinä vaan kävi. Lämmöllä muistelen niitä vuosia, vaikka ei sekään aina helppoa ollut. Olin aika yksinäinen kun täältä ei löytynyt juuri ketään samanhenkistä hörhöä. En ollut mikään marttyyriäiti, jolla olisi ollut tarkka arjen aikataulu ja tiukat rutiinit saati mitään kummempaa opinto- tai virikesuunnitelmaa lasten kehittämiseksi. Elettiin heidän kanssa vähän fiiliksellä ja rennosti löntystellen nuo ensimmäiset vuodet. Elämä oli ihanan rauhallista ja asiat sai tehdä omaan tahtiin. Toista se on nyt työelämään palattuani. Tuli persiin alla ja niskat juntturassa saa yrittää pysyä muide määrittelemien aikataulujen tahdissa. Lapsia näkee useina päivinä ensimmäisen kerran vasta illalla.
onhan täällä. esikoistani odottaessani sanoin pomolleni että
kyllä tästä vuoden päästä töihin palataan, minä en ole
niitä kotiäitityyppejä.
No ajatukset muuttu samantien kun sain poikani syliini.
neljäs vuosi lähtenyt kotiäitinä ja tyttökin tässä tuli.
että kyllä ne työt odottaa mutta lapset ovat pieniä
niin pienen hetken.
Tänään kun ulkoilimme paukkupakkasessa puistossaja pojan
posket helotti ja nauru raikas ja pienimmäinen jokelteli
vaunuissaan, tuntui että miten voi olla näin onnellinen
lapsistaan.
mukavia päiviä. :)