Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko muita, jotka eivät ennen lapsia voineet kuvitellakaan jäävänsä kotiäidiksi, mutta niin vain sitten kävi

Vierailija
08.12.2005 |

Jäädä siis hoitovapaalle. Itse olin työkeskeinen ihminen, mutta niin sitten vain kävi, etten halunnutkaan mennä ä-lomalta töihin. Ja kohta olenkin kahden pienen lapsen kanssa kotona! Ja onnellinen!! :D

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
08.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

onhan täällä. esikoistani odottaessani sanoin pomolleni että

kyllä tästä vuoden päästä töihin palataan, minä en ole

niitä kotiäitityyppejä.

No ajatukset muuttu samantien kun sain poikani syliini.

neljäs vuosi lähtenyt kotiäitinä ja tyttökin tässä tuli.

että kyllä ne työt odottaa mutta lapset ovat pieniä

niin pienen hetken.

Tänään kun ulkoilimme paukkupakkasessa puistossaja pojan

posket helotti ja nauru raikas ja pienimmäinen jokelteli

vaunuissaan, tuntui että miten voi olla näin onnellinen

lapsistaan.

mukavia päiviä. :)

Vierailija
2/5 |
08.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asiaan on tosin vaikuttanut irtisanomiseni odottaessani toista, joten enpä ole sitten töitä etsinytkään vaan nauttinut lapsistani :)



-pian kolmen äiti-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
08.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

tein sen virheen, että 1,5 vuoden kuluttua lapsen syntymästä palasin töihin ja tehtäviä ei enää ollutkaan. Nyt olen uudessa paikassa ja mieli halajaa kotiin. Lapsi aloitti sairastelut päivähoidossa ja työssä käynti on rankkaa. Nyt yritän raskautua ja jos niin onnellisesti käy, en ole vähään aikaan palaamassa töihin! Töitä ehtii tehdä myöhemminkin, koska ei me kuitenkaan ajoissa päästä eläkkeelle.

Vierailija
4/5 |
08.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun saisi vielä miehen suostumaan kolmanteen pienellä ikäerolla, niin saisi jatkaa sitä työtä, mistä eniten pitää.

Vierailija
5/5 |
08.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ikimaailmassa nuorena olisi voinut kuvitella jääväni kotiäidiksi moniksi vuosiksi. Mutta niin siinä vaan kävi. Lämmöllä muistelen niitä vuosia, vaikka ei sekään aina helppoa ollut. Olin aika yksinäinen kun täältä ei löytynyt juuri ketään samanhenkistä hörhöä. En ollut mikään marttyyriäiti, jolla olisi ollut tarkka arjen aikataulu ja tiukat rutiinit saati mitään kummempaa opinto- tai virikesuunnitelmaa lasten kehittämiseksi. Elettiin heidän kanssa vähän fiiliksellä ja rennosti löntystellen nuo ensimmäiset vuodet. Elämä oli ihanan rauhallista ja asiat sai tehdä omaan tahtiin. Toista se on nyt työelämään palattuani. Tuli persiin alla ja niskat juntturassa saa yrittää pysyä muide määrittelemien aikataulujen tahdissa. Lapsia näkee useina päivinä ensimmäisen kerran vasta illalla.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän kahdeksan