Kysymys teille jotka ETTE siivoa joka päivä.

jos tykkäävät sotkussa elää. Meidän perheessä kaikki pitävät siisteydestä ja ovat oppineet laittamaan tavarat paikoilleen, ettei tarvitse jatkuvasti erityisiä talkoita pitää.

ovat olleet meillä toimiva yhdistelmä. Eli tiskit koneeseen heti kun tiskiä syntyy. Vaatteet joko takaisin kaappiin tai sitten likapyykkiin. Leikin jälkeen lelut kerätään lelukoppaan. En miellä näitä asioita siivoamiseksi, vaan normaaliksi järjestyksenpidoksi. Kerran viikossa sitten imuroidaan, pyyhitään lattiat ja tasot ja pestään vessat. Aina tarvittaessa heilun keittössä rikkakihvelin kanssa, koska taaperon ruoista noin puolet päätyy lattialle.



Sen kyllä huomasin tuossa kesällä kun muutettiin tilavampaan asuntoon, että järjestyksenpito helpottui dramaattisesti. Entisessä ahtaassa asunnossa ei ollut ikinä siistin näköistä, koska siellä oli suhteessa aivan liikaa tavaraa.

Imuroin siis päivittäin koska lattialle kertyy muruja, hiekkaa ja muuta töhnää. Pölyt eivät ole se suurin murhe..



Sekä keittiön lattia on pyyhittävä aina päivän päätteeksi tai muuten on syöttötuolin lähellä tahmaiset oltavat..



Mitenkään himosiivoajaksi en tunnustaudu, mutta varmasti olen tarkempi kuin moni muu, sitä en kiellä. Yleisilme on mielestäni kaiken perusta ja jos siinä mättää niin on aivan sama onko imuroitu vai ei.. Eli lelut, tavarat, muu roina ja kaikki sellainen mitä on ylimääräistä pitäisi olla paikallaan tai kokonaan piilossa.. Tässä ehkä se suurin ero mieheni kanssa on.



Eli pipoa vaan löysemmälle, pitänee yrittää..;)



ap

Imuroin kerran viikossa koska lapsen astma ei salli enempää imurointia. Lattiat pyyhitään kostealla tarpeen mukaan 1-2 kertaa viikossa, pyykkiä pesen kahtena päivänä viikossa. Pölyäkään ei kerry päivässä. Roskikset vien päivittäin.

ap

Jätinpä kuitenkin imuroimatta ja luutuamatta. Ei näytä mieskään tykkäävän siitä että jää sukat kiinni keittiön lattiaan.



Kun sitä tuskaili itsekseen, sanoin, että jättää sukat vaan siihen kiinni ja hakee uudet ;)



On vaikeaa, mutta sinnikkäästi vaan näyttelen, ettei minua häiritse tämä likakaaos.

tekemistä kuin jatkuva paikkojen puunaaminen. Eihän sitä lapsiperheessä muuta ehtisikään kun siivota jos pitäisi olla koko ajan siistiä. Sotkuiset kodit ovat sitä paitsi paljon kodikkaampia kuin steriilit.

Kun näkee vuoren tiskejä jossa osassa on ruoat vielä lautasella, jugurttipurkit lusikalla varustettuna ja puurot jämähtäneinä kattilaan.. Siinä iskee epätoivo!



ap

ja mun siskolla sama 10 vuotta myöhemmin. Me saatiin ikävät allergiat käsiin, eikä ne ole siitä parantuneet, lotrattiin liikaa vesien ja pesuaineiden kanssa, ja kokoajan piti olla niin siistiä, oli itsellä parempi olo. Eli pidä huolta sun käsistä, miten sitten teetkin kotitöitä.

meillä tulee pölyä jos viikko ollaan imuroimatta.

Ruokailun aikana tietysti joskus lapsilta tippuu lattialle, mutta ne siivotaan heti pois. Ei siinä mitään isoa siivoamista tarvii järjestää. Pitäähän pöytäkin pyyhkiä ruokailun jälkeen.

ja ihan hyvin pärjätään näin. Toki loppiviikosta alkaa pölypalloy pyörimään nurkissa, mutta so what! Ajan voi käyttää moneen muuhunkin (mielenkiintoisempaan) juttuun!

lasketaan vettä, että se ei jämähtäisi sinne. turha yrittää relata niin että tekee asioita itselleen vaikeammaksi. kun jugurttipurkki on tyhjä, sen osaa lapsikin laittaa ite roskiin ja lusikan astianpesukoneeseen!

välillä on vain pakko kiristellä hampaita ja sulkea silmät...



Meillä on kolme lasta, minä ja mies kokopäivähommissa ja mies vielä usein reissussa. Lasten kanssa kuitenkin täytyy/ haluaa tehdä kaikennäköistä (mikä lisää sitä sekaisuutta). Me leivotaan usein (ja jauhoja on sitten joka paikassa), askarrellaan (saksilla silpun tekeminen on niiiin ihanaa...), piirretään (kynät ja puolivalmiit teokset siellä täällä), muovaillaan (muovailuvaha litistyy mukavasti jalan alla) ja tietty kokataan (pikkuapureiden jäljiltä keittiö muistuttaa jotain Hiroshimaa).



Kerran viikossa on aikaa siivota, silloin mies ja lapse ulos ja äiti huhkii MONTA tuntia ja nauttii loppuillan puhtaasta kodista, kunnes sama alkaa taas uudestaan...