Lue keskustelun säännöt.
Tuttujen ja sukulaisten apu synnytyksen jälkeen
08.12.2005 |
Pikkukakkonen syntyy lähiaikoina ja jo etukäteen taas mietityttää avuliaat tutut ja erityisesti sukulaiset. On siis todella hienoa, että haluavat auttaa, mutta viime kerralla väsyin siihen, että se auttaminen oli lopulta aika itsekästä. Siis eivät ottaneet ollenkaan huomioon sitä, minkälaista apua miehen kanssa toivoimme, vaan oikeastaan halusivat vaan itselleen elämyksiä pienen vauvan " kustannuksella" .
Siis " apu" oli esim. sitä, että nälkäistä vauvaa hyssyteltiin väkisin sylissä, vaikka olisin halunnut imettää ja hoettiin vain, että " lepää sinä nyt, kyllä minä tämän vauvan hoidan" . Vaikka mulle oli 100 kertaa stressaavampaa istua " rauhassa" nojatuolissa kuunnellen rinnalle haluavan vauvan itkua kuin että olisin vastannut vauvan tarpeisiin. Ja sitten näiden vierailujen jälkeen oli kaksin verroin vaivaa saada vauva tyytyväiseksi ja rauhalliseksi.
Kommentit (6)
Voin kuvitella tilanteen, eihän tuollainen ole mukavaa. Mutta onhan silti mukavaa, että niitä sukulaisia on lähettyvillä auttamassa - joskushan sitä voi oikeastikin tarvita. Ei muutakuin sanot " itsekkäästi" , että ruokit nyt vauvasi ja sen jälkeen sopii vieraan hyssytellä :-)
Nimim. kaikki sukulaiset 400-500 km:n päässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta periaatteessa olen samoilla linjoilla: sinä määräät miehesi kanssa rajat teillä, turha niellä kaikkea kiltisti kun kerran apu ei ole oikeaa apua. Nyrkkiä pöytään vaan.
Kyllä minullekin yritettiin tuputtaa ei-toivottua apua ja neuvoja, mutta yksinkertaisesti otin ohjat käsiini kun kerran omasta lapsesta oli kyse. Lapsi pois hyssyttelijän sylistä ja vaikka makkarin puolelle rauhassa imettämään. Eivät ne elämysmatkailijat kuitenkaan siitä lapsesta jatkossa huolehdi, sinä tiedät mitä lapsi tarvitsee ja sinun pitää se myös lapselle uskaltaa antaa.
Meillä kans isovanhemmat sanoivat tulevansa " auttamaan" toisen lapsen syntymän jälkeen, mutta lopulta minä keitin vieraille kahvia ja viihdytin isoveljeä, joka jäi vauvan varjoon.
Sellainen kääntyy lähes aina itseä vastaan, ja tässä tapauksessa myös lasta vastaan. Silloin pitäisi jo uskaltaa kakistaa ulos mitä itsellä on sanottavaa, eikä vain totella kun muut hääräävät ja käskevät. Itse olin samanlainen ennen lapsen syntymää, mutta pieni avuton vauva kyllä herätti minutkin pistämään vastaan kaiken maailman avuliaille aatuille.
Voi valivali sentään...
Elä päästä niitä kotiisi jos noin rassaa!!