Jos uskonto oppiaineena on tunnustuksetonta, mihin tarvitaa elämänkatsomustietoa?
Kommentit (37)
Olen siis itse käynyt kouluni paaaaljon aikaisemmin ja silloin se oli hyvinkin tunnustuksellista. Mietin vain, että kuinka paljon tuo 2003 linja on neutralisoinut opetusta.
se tunnuksetonta, mutta kuitenkin opetus pohjaa kristinuskoon, Raamattuun ja Jeesukseen. Toki tutustutaan myös maailman uskontoihin ja paljon käsitellään asioita oikean ja väärän näkökulmasta sekä pohditaan moraalisia kysymyksiä.
Elämänkatsomustieto on älykkäille ja ihmisille, jotka osaavat ajatella itse. Uskonto on lopuille, jotka ei kyseenalaista 2000-vuotta vanhaa perimätietoa.
Olen siis itse käynyt kouluni paaaaljon aikaisemmin ja silloin se oli hyvinkin tunnustuksellista. Mietin vain, että kuinka paljon tuo 2003 linja on neutralisoinut opetusta.
Ainakin opetussuunnitelma on täysin neutraali uskontojen totuusväitteiden suhteen. Kyse on uskonnon esittelyä tyyliin: "kristinuskon jumalakäsityksen mukaan Jumala on kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki."
...jos se kerran on jo nyt tunnustuksetonta, miksi saman tien kaikki ei opiskelisi elämänkatsomustietoa. Eihän siihen ole kuin pieni askel tuosta.
harjoittelussa neljännellä luokalla ja täytyy kyllä myöntää, että aika aivopesumeiningillö uskonnossa mennään. Uskonnollisia tapahtumia ja henkilöitä pitää opetella pikkutarkasti ja tapahtumat kerrotaan, kuten historialliset faktat ja kappaleissa jopa osataan kertoa mitä ko. henkilöt tarkalleen ajattelivat. En ole uskonnon opetusta vastaan, onhan se suuri osa myös kulttuuriamme, mutta mitenkään neutraalia se ei tunnu ainakaan nelosella olevan!
Elämänkatsomustieto on älykkäille ja ihmisille, jotka osaavat ajatella itse.
Se tekee ihmisestä automaattisesti älykkään, että hänen vanhempansa eivät ole liittäneet häntä mihinkään uskontokuntaan? Kuinkahan älykäs sinä mahdat olla?
...jos se kerran on jo nyt tunnustuksetonta, miksi saman tien kaikki ei opiskelisi elämänkatsomustietoa. Eihän siihen ole kuin pieni askel tuosta.
tähän suuntaan ollaankin menossa. Opetussunnitelman uudistustyö on juuri tekeillä ja tämä uskonto-asia on ollut siellä esillä. Luultavasti uskonto oppi-aineena saa kenkää muiden tärkeämpien tieltä.
Se tekee ihmisestä automaattisesti älykkään, että hänen vanhempansa eivät ole liittäneet häntä mihinkään uskontokuntaan? Kuinkahan älykäs sinä mahdat olla?
No kyl mä vähän säälivästi katon niitä vanhempiakin.
Edelleen uskonnollisuus on se oletuspolku ja me uskonnottomat joudumme nimen omaan "poistamaan" itsemme vallitsevasta trendistä eli lapset erotellaan muista yms. Onneksi omalla pojallani on niin iso ego, ettei häntä paljon haitannut, että joutui aika selkeästikin alleviivattuna eri ryhmään muiden luokkalaisten kanssa. Serkkunsa, joka on huomattavasti ujompi ja herkempi oli saanut tästä pahan mielen, koska hänestä tuntui pahalta joutua olemaan erilainen. Ymmärrän häntä täysin, koska olin itse pikkutyttönä samanlainen.
tähän suuntaan ollaankin menossa. Opetussunnitelman uudistustyö on juuri tekeillä ja tämä uskonto-asia on ollut siellä esillä. Luultavasti uskonto oppi-aineena saa kenkää muiden tärkeämpien tieltä.
tähän suuntaan ollaankin menossa. Opetussunnitelman uudistustyö on juuri tekeillä ja tämä uskonto-asia on ollut siellä esillä. Luultavasti uskonto oppi-aineena saa kenkää muiden tärkeämpien tieltä.
Uskontoa ei tulla ainakaan poistamaan oppiaineista niin kauan ku kristillisdemokraatit on halituksessa.
Uskontoa ei tulla ainakaan poistamaan oppiaineista niin kauan ku kristillisdemokraatit on halituksessa.
Uskonnonopetus nauttii monien muidenkin hallituspuolueiden, joten ei sen jatkuminen ole KD:sta kiinni. Toisin kuin ruotsinopetus, uskonnonopetus ei ole yhden puolueen juttu...
Uskonnoista voi kertoa myös ei-tunnustuksellsesti. Uskonto on enemmän uskontojen esittelyä ja et laajemmin elämänkatsomusten esittelyä. Elämänkatsomuksia kun toki on uskonnosta erilläänkin.
...jos se kerran on jo nyt tunnustuksetonta, miksi saman tien kaikki ei opiskelisi elämänkatsomustietoa. Eihän siihen ole kuin pieni askel tuosta.
tähän suuntaan ollaankin menossa. Opetussunnitelman uudistustyö on juuri tekeillä ja tämä uskonto-asia on ollut siellä esillä. Luultavasti uskonto oppi-aineena saa kenkää muiden tärkeämpien tieltä.
vapaa-ajattelijat juuri ajavat, että kaikille olisi oikeasti neutraalia elämänkatsomustietoa.
Kuten useammat teistä kommentoivatkin, uskonnon opetus Suomessa on ehkä tunnuksetonta ja "neutraalia" paperilla, mutta ei oikeasti.
Asiat käydään tunnilla läpi tyyliin, "Jeesus käveli vetten päällä". Varsinkin pienempien oppilaiden on aivan mahdotonta erottaa tätä niistä todellisista faktoista, joita opettaja opettaa, esim. 1+1=2. Lapset pitävät kaikkea opettajan sanomaa samanarvoisesti tosina.
Parasta olisi, että kaikenlainen katsomuksellisuus ja varsinkin uskonnonopetus poistetaan kokonaan esim. luokilta 1-4. 5.-luokasta lähtien, kun oppilaiden käsityskyky on ehkä vähän kehittyneempi, voidaan alkaa keskustella maailmankatsomuksista yhteisessä ET-oppiaineessa.
Kaikki uskontoon viittaavat erityisohjelmat ja kommervenkit tulisi myös poistaa peruskouluista, esim. seurakuntien aamunavaukset, kirkossa käynnit, virrenveisuut jne. Kukin harjoittakoon uskontoa kotonaan.
...jos se kerran on jo nyt tunnustuksetonta, miksi saman tien kaikki ei opiskelisi elämänkatsomustietoa. Eihän siihen ole kuin pieni askel tuosta.
Katselin kerran huvikseni 1.-4.-luokkalaisille tarkoitettua ET:n kirjaa. Kirja siis sisälsi neljän ensimmäisen kouluvuoden koko oppimäärän. Kristinuskosta koko kirjassa oli kerrottu noin 4 sivulla. Jokainen voi tajuta, että noin pieneen sivumäärään kovin paljon tietoa mahdu.
Uskonnon (ev-lut) tunneilla kerrotaan paljon enemmän kristinuskon sisällöstä ihan faktatietoa, myös niitä Raamatun kertomuksia, jotka ovat kuitenkin pohjalla esim. monissa kulttuurimme kaunokirjallisissa teoksissa, kuvataiteessa, näytelmissä ja musiikkikappaleissa. Kyllä ainakin minusta näitä teoksia lukiessa / katsellessa / kuunnellessa elämyksestä puuttuisi paljon, jos ei olisi mitään käsitystä niistä kertomuksista, jotka ovat näiden teosten taustalla. Enkä nyt tarkoita sitä, että pitäisi uskoa näiden kertomusten olevan totta, vaan ihan vain sitä, että tuntee kertomuksen sisällön.
Se on sitten eri asia, kuinka tunnuksetonta uskonnon opetus käytännössä on. Tämä riippuu varmasti pääasiassa opettajasta. Myös kirjasarjoissa näyttää olevan eroa sen mukaan, puhutaanko asioista tosiasioina vain aloitetaanko aina "kristinuskon mukaan" / "Raamatun mukaan" tms. Tosin saattaa olla, että osa näkemistäni kirjoista on ajalta, jolloin uskonnonopetus vielä oli tunnustuksellista.
...ja niillä ei ole mitään ET:n kirjaa käytössä opetuksessa. Joku vihko on, mutta sekin on omia tuotoksia varten.
Katselin kerran huvikseni 1.-4.-luokkalaisille tarkoitettua ET:n kirjaa. Kirja siis sisälsi neljän ensimmäisen kouluvuoden koko oppimäärän. Kristinuskosta koko kirjassa oli kerrottu noin 4 sivulla. Jokainen voi tajuta, että noin pieneen sivumäärään kovin paljon tietoa mahdu.
.
Uskonto on tunnustuksetonta tiettyyn uskontoperinteeseen tutustumista, esimerkiksi luterilaiseen kristinuskoon tai islamiin. Uskonnon tunneilla lapsi tai nuori oppii ymmärtämään omaa (tai vanhempiensa - ihan miten vain) uskonnollista perinnettään; sen syntyä, kehitystä ja siihen liittyviä keskeisiä uskomuksia. Samalla tutustutaan muihinkin uskonnollisiin perinteisiin.
Elämänkatsomustieto taas ei lähde liikkeelle tietystä uskonnosta vaan elämänkatsomuksellisten kysymysten pohdinnasta ylipäänsä. Teemat ovat samat, mutta niitä ei tarkastella uskonnon näkövinkkelistä.