Muita joille lapsen yöhoitoon vieminen vaikeaa??

Vierailija:

Ja vaikka hän ITSE kinuaa mummilaan yökyläilemään =) Silti sitä tulee oltua niin itsekäs, että raaskimme päästää hänet yökyläilemään ehkä keskimäärin 3-4 kertaa vuodessa... Ja silloinkin pitää aina olla joku hyvä tekosyy (=menoa), jotta ei tulisi niin kova ikävä.

Koitan aina kumminkin muistaa kuinka mukavaa itselläni oli isovanhempien luona ja karaista itseäni sen voimalla. Onko minulla oikeus viedä se ilo omalta lapseltani jotta minulla olisi hyvä olla?

Minusta vain on niin ihanaa kun ovat aina kotona yötä. Enpä tiedä miksi lapsia pitäisi välttämättä vielä viedä yöhoitoon, ehtiväthän he hyvin kouluiässäkin olla kavereiden luona esim. Päivähoidossa ovat, mutta minusta yöt kuuluu olla kotona. Ovat kyllä muutaman kerran olleet yökylässäkin, mutta silloin oli todella tärkeää menoa.

ei meillä mitään muuta hoitoa ole tarjolla. Esim. meidän 9v poika ei ole koskaan ole ollut yötä ilman vanhempiaan. Minusta olisi hyvä, jos kouluikäisiä lapsia voisi totuttaa jo olemaan yön pois kotoa, mutta mihinkäs sen lapsen nyt yöksi laittaisi.

Kamala mitkä morkkikset saa jos vie hoitoon ja ite oot menossa esim baariin!!!!! Tuntuu että on tehnyt jotain kamalaa!

Vaikka tiesin että lapset on hyvässä hoidossa, ja pärjäävät, mutta aina oli huoli että mitenhän sielä menee.

Harvoinpa sitä on tullut sitten missään kaksin käytyäkään. On jotenkin oikeampi olo kun lapset on mukana. Meillä siis 2 lasta.



Mä en kans vois ikinä jättää pidemmäksi aikaa lapsia hoitoon jos ei oo ihan pakko. Kohta kyllä on kun tulee synnytys eteen mutta toivon että pääsen pian kotiin. Valmiiksi jo olen itkenyt kun tulee lapsia ikävä!

vielä ollut yöhoidossa. Ei vaan raaskita viedä eikä kyllä ole ollut tarvettakaan.

Se että niitä pitäisi viedä kodin ulkopuolelle nukkumaan on ihan sairasta. Mene itte yöhoitoon, anna lapsen olla jonkun muun kanssa kotona. Mihin tää maailma menee?

... on vaikea jättää lasta satunnaiselle hoitajalle. lapseni 1v 8 kk käy päivisin hoidossa perhepäivähoitajalla, ja se on mielestäni ok, kun hoitaja sama tuttu päivästä toiseen.



mut sitten meillä on aina joskus tilaisuuksia, jossa lapsi pitäisi jättää satunnaiselle hoitajalle hoitoon. esim. ollaan käyty parisuhdekurssilla, johon järkätty lastenhoito. eri kokoontumiskerroilla saattaa kuitenkin olla eri hoitajat ja vaikka olisi samatkin, niin ei lapsi muista niin pitkän ajan takaa. heille on lastani mielestäni tosi vaikea jättää. pyrimme tekemään, että mieheni vie lapsen hoitajille, koska minulle se on niin vastenmielistä. jos minun pitää viedä, pyrin kertomaan etukäteen pojallemme, että nyt hän on pari tuntia hoidossa ja sit viedessä näyttää tosi iloiselta että homma olisi lapsen mielestä kivaa. vaan hän saattaa siitä huolimatta alkaa parkumaan suoraa huutoa, kun huomaa, että äiti aikoo jättää. siinä ei auta vaikka kuinka yrittäisin sanoa iloisesti heihei. turha sitä jättämistä on pitkittääkään, ja niinpä olenkin lähtenyt vain nopeasti pois. lapsi hoitajien mukaan lopettanut pian itkunsa. vaan itselle on saattanut jäädä paha mieli.



samoin lapsemme on joskus olosuhteiden pakosta ollut isovanhemmilla yöhoidossa. isovanhemmat onnesta soikeana, kun saavat lapsemme hoitoon. itseäni asia on saattanut kaihertaa, mutta se on ollut sillä tavalla helpompi, että lapsi ei vierasta isovanhempiaan.

päiväkodissa, mutta vain ja ainoastaan meidän työmatkojen takia. Oli aloittaessaan 2v. Huvittelujen takia ei ole ollut yöhoidossa, paitsi kerran oli kotona hoitaja, joka laittoi nukkumaan.

Miksi pitäisi mahdollisimman pienenä opettaa lapsi olemaan jossain muualla kuin kotona? Kyllä minusta lapsen nukkumapaikka on koti. Ymmärrän tietenkin töiden takia ja tuollaisen lääkärissäkäynnin, mutta en sitä, että totutetaan mahdollisimman aikaisin olemaan jossain muualla kuin kotona.



sehän olisi sama kuin mies olisi pois aina yötä kotoa tai käskisi minun mennä naapurien kotiin nukkumaan, että opin olemaan pois kotoa. Jos minä haluan nukkua omassa sängyssäni niin kai sitä haluaa lapsikin. Hän kyllä ehtii kylästella isovanhempien ja kavereiden tykönä päivälläkin.

Ja vaikka hän ITSE kinuaa mummilaan yökyläilemään =) Silti sitä tulee oltua niin itsekäs, että raaskimme päästää hänet yökyläilemään ehkä keskimäärin 3-4 kertaa vuodessa... Ja silloinkin pitää aina olla joku hyvä tekosyy (=menoa), jotta ei tulisi niin kova ikävä.



Mutta niin me ollaan ihmiset erilaisia. Myös äidit ja isät. Tunnen monta erinomaisen ihanaa ja kaikinpuolin hyvää äitiä ja isää, joille lapsen yökyläily on mitä luonnollisinta :) Ehkä koen ennemminkin olevani itse liikaa lapsessamme kiinni, koska tosiaan hän itse yökyläilisi innoissaan mummilassa useamminkin... Mutta ei sekään tunnu järkevältä, että tekisimme jotain niin, että itselle tulisi huono fiilis, jos se ei ole lapsen kannalta aivan ehdottoman välttämätöntä.



Ja mitä tuohon päivähoitoon taas tulee, on perheiden elämäntilanteet ja ihmiset niin erilaisia, että turha niitä on hämmästellä. Kumma kyllä kaikkien mielestä on ihan luonnollista, että ISÄ voi olla ikävöimättä koko päivän töissä, mutta jos ÄITI tekee saman, siinä on jotain omituista... Vaikka itse olenkin kotiäiti edelleen(!), ymmärrän hyvin muitakin ratkaisuja. Moni kaveri on kertonut alkuun ikävöineensä pienokaisiaan paljonkin hoitopäivien aikana töissä, mutta tottuneensa aika nopeasti ajatukseen, kun on huomannut lasten pärjäävän hyvin ja olevan yhä onnellisen oloisia touhottajia :) Joillekin työ saattaa myös tuoda hyvää tasapainoa arkeen (henkisesti ja taloudellisesti), ja nämä äidit&isät jaksavat sitten iltaisin olla paremmin myös LÄSNÄ, ei vain paikalla. Kukin tyylillään.

että minusta ainakin yökyläily oli mahtavaa! Itselläni on paljon lämpimiä muistoja etenkin lähempää kouluikää (sitä aiemmista tapahtumista harvalla on niin kirkkaita mielikuvia), kun SAIN olla yökyläilemässä välillä mummilassa ja vähän isompana kavereiden luona. Olin myös innokas kesäleireillä kävijä, eikä niistäkään ole kuin hyvää muisteltavaa.



Lapset on erilaisia. Samoin vanhemmat. Jokainen toimikoon omalla tyylillään, kunhan pitävät tuntosarvet kohollaan.

en silti veisi yöhoitoon. Sama pph päivittäin ok, mutta sitten kun pitäisi puolivieraille isovanhemmille tai muille jättää, niin ei tule mitään. Neljään kuukauteen ei ole edes ollut " iltahoidossa" , kunnei koskaan käydä missään ilman lasta. Yökylään en henno jättää, vaikka joskus haaveilenkin kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa. Aina suunnitelen ja mietin, mutta sitten kun tilanne tulee, niin jänistän.



Ikää 1 v ja 7 kk.