Yrittäjänä kohta 2kk eikä vielä yhtään asiakasta

Tarjoaako yrityksesi tuotteita vai pelvelua?



Onko sinulla liiketila jonne voi pistäytyä vai tavoittaako sinut netissä?



Tarjoatko palvelua/tuotteita yrityksille, soitteletko niihin vai lähetätkö kirjallisia tarjouksia?

Suoraan hypännyt tyhjän päälle. Mahdolliset kartoitukset ja mahdolliset potentiaaliset asiakkaat eivät vielä oikeasti ole niitä asiakkaita.

Itse lähdin vuosia sitten yrittäjäksi. Ensin pari vuotta kuitenkin pidin vakiduunini. Varma palkka piti olla. Vihdoin, kun olin vakauttanut paikkani markkinoilla sanoin itseni irti ja jäin kokonaan oman yrityksen "armoille". Päivääkään en ole katunut. Ensimmäiset vuodet aloittamisesta piti kiireisenä. Nyt suunnilleen 10v jälkeen voin ottaa rennosti. Koen suurta vapautta saavutuksistani ja olen saanut koottua hyvän työyhteisön. Loistavia työntekijöitä alaisinani. Enää ei minun juuri tarvitse töitä tehdä itse.



Olen myös usein pohtinut sitä, että toisinkin olisi voinut käydä. Yrittäjyys vaatii rankkojakin valintoja. On punnittava asia niin monelta saralta.

Mainosta itseäsi. Mietin miten voisit saada itsesi tarjolle muulle maailmalle. Mitkä olisi ne reitit jne.

Sitä ennen olet onnekas, jos nollille edes pääset.

...ja ei ole vielä toiminta lähtenyt käyntiin. Osittain johtuu siitä että sain keskenmenon ja vakavat komplikaatiot, enkä voinut tehdä töitä tuona aikana ja siihen mennessä syntyneet asiakassuhteet ehtivät kuihtua. Nyt pitäisi sitten aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Olen menossa messuille, mutta tulee hirmuinen kiire valmisteluissa tuon sairausloman vuoksi, joten en tiedä onko nytkään realistista odottaa että saisin asiakkaita. Seuraava mahdollisuus alallani on sitten puolen vuoden kuluttua.



Yrittäjällä ei ole tällaisessa tilanteessa minkäänlaista perusturvaa, ja se on mielestäni väärin. Samaa mieltä olevat, käykää allekirjoittamassa se kansalaisaloite perustulosta, josta täällä pyörii se ketjukin. Pieni perustulo auttaisi todella paljon esimerkiksi tässä minun tilanteessani ja monissa muissakin sellaisissa tilanteissa, joita elämässä tulee vastaan.



Ap:lle tsemppiä.

sääntö numero yksi: MARKKINOINTI! Eihän siitä sun yrityksetä muuten kukaan voi tietää. Perse edellä puuhunko meinaat mennä?

Vai ajatuksenvoimalla saada asiakkaita?

Kiva, että olet onnistunut. Toivottavasti jonakin päivänä olen itsekin sinun tilanteessasi.



t. 28

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/44

Mä en tiedä ketään jolla ei olisi ollut edes vähän asiakaskuntaa kun aloitti. Tunnen hoiva- ja IT- yrittäjiä.

tutun, joka perusti tietyn alan erikoiskaupan (en nyt mainitse alaa kun on sen verran spesifi että voi tunnistaa). Oli kuulemma liiketoimintasuunnitelma ja kaikki, mutta ilmeisesti hieman epärealistinen: Ei ollut varsinaista kosketusta alaan entuudestaan (toki harrastajana, mutta ei varsinaisia verkostoja), samaan alaan keskittyneitä kauppoja oli ko. kaupungissa muitakin. Lisäksi tuttuni on sen verran ujo ja introvertti, ettei osannut hankkia niitä verkostoja esim. alan messuilla. Myös markkinointi ontui, hän mainosti ainoastaan paikallislehdessä vaikka itsekin keskin monta parempaa markkinointikanavaa (kyseisen alan harrastajien blogien kanssa tehtävä yhteistyö nyt ensimmäisenä esimerkkinä).

Mutta siis, sanomattakin selvää että kauppa ei ollut pystyssä kovin kauaa.

Olen ihan kiukkuinen, kun joka paikassa toitotetaan, että työllistäkää itsenne. Ryhtykää yrittäjiksi! Ja monilla on se kuva yrittääjyydestä, että kun vaan on yritys, niin ostetaan bemari ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista.

Yrittäjäksi pitää olla palo ja hinku. Yhtä kova kuin johonkin rakkaaseen harrastukseen. Yrittäjyydelle saa usein uhrata, varsinkin alussa, ihan kaiken. Ei se onnistu kaikilta, ei kaikki ole sen luonteisia, että osaisi markkinoida itseään tai jaksaisi puurtaa 7 päivää viikossa.

Yrittäjyydestä pitäisi luoda rehellisempi kuva ei tuputtaa sitä kaikille ratkaisuksi.

T. yrittäjäsuvusta