Mentiin kihloihin mutta mies ei suostu pitämään sormusta! Kuulemma ei

Vaikea taas kommentoida ulkopuolisena. Jos miehesi ei voi tai "voi" pitää koruja, niin minkäs sille tekee. Onko sinulle tärkeää se, että miehesi pitää sormusta vai se, että olette menossa naimisiin? Onko miehellesi tärkeää se, että te olette yhdessä ja lupaatte myötä ja vastamäet yms. ?

mulla yks tuttavamies joka ei pidä sormusta (ei myönnä että sellaista edes olisi hänellä) ja sanoo ettei edes ole kihloissa eikä todellakaan ikinä aio mennä naimisiin. Kuitenkin hänen tyttöystävällään (lastensa äidillä) on sormus ja fb:ssa lukee että kihloissa. Ota näistä sitten selvää..



Ehkä miehesi ei halua olla kihloissa kanssasi?

Sinänsä kihlaus (=lupaus naimisiinmenosta) ja sormus ei liity mitenkään toisiinsa eli jos mies vaikuttaa olevan vakavalla mielellä naimisiinmenon suhteen niin en olisi huolissani.

Vaikea taas kommentoida ulkopuolisena. Jos miehesi ei voi tai "voi" pitää koruja, niin minkäs sille tekee. Onko sinulle tärkeää se, että miehesi pitää sormusta vai se, että olette menossa naimisiin? Onko miehellesi tärkeää se, että te olette yhdessä ja lupaatte myötä ja vastamäet yms. ?

Se,että ollaan menossa naimisiin ja siitä merkkinä sormukset. ap

Itsekin inhoan sormuksia ja muita kiristäviä koruja.

Mikä ihmeen pakko sitä sormusta siis on pitää?



Minä pidin aiemmin kihla- ja vihkisormusta, mutta koin sen äärimmäisen hankalaksi ja ahdistavaksi. Töissä sormukset olivat koko ajan tiellä ja niiden alle meni kaikenlaista ikävää töhnää. Nyt sormukseni ovat kauniissa sydänrasiassa takanreunalla.



En pidä mitään muitakaan koruja tai rannekelloa. En myöskään meikkaa, sillä koen senkin ahdistavana naamarina.

Jos ei pidä, niin ahdistus lienee todellista eikä liity kihloihin mitenkään. Jos taas vain sormus nyt ahdistaa, on ehkä keskustelun paikka.

Tosin hänellä ei kihlasormusta vaan vihkisormus.



Valitti vielä puoli vuotta häiden jälkeen, että sormus tuntuu oudolle. Juurikin "ylimääräiselle" ja ihmetteli, miten mä voin pitää kaikenmaailman koruja, kun ne "tuntuu"! :D



Noh, jos olisi aina kulkenut alasti, varmaan vaatteetkin "tuntuisi" oudolle. Ja lämpimistä maista Suomeen muuttaneethan kokee aluksi käsineiden pitämisen käsissä tosi inhottavan tuntuisena.



Mutta kaikkeen tottuu. Mies käytti sormusta ensin juhlissa, töissä erikoisemmissa tilanteissa (asiakastapaamisissa, bileissä, jne, kun halusi tuoda esille, että on naimisissa ja esitellä sormustaan. :) ) ja silloin minun kanssani, kun pyysin.



Nyt se useampina aamuina sujauttaa sormuksen sormeen ihan oma-aloitteisesti ja välillä se unohtuu käteen yönkin yli. On itsekin kummastellut, että miten siihen sormukseen alkaa tottua.



Tavaroita kantaessa sormusta ei voi pitää, kuulemma: se painaa ja naarmuttuu. No, en mäkään käytä sormuksia, jos kannan jotain raskaita laatikoita tai jos vaikka tiskaan.



On se mullekin tärkeä juttu, että mies pitäisi sormusta. Meillä on siitä erinäiset keskustelut käyty ja mies on alkanut ymmärtää, että tykkään, kun hänet on "rengastettu". :) Hänestä on söpöä, että se sormuksen käyttäminen on mulle niin tärkeää.



Kyllä se sun mies oppii sitä sormusta varmaan käyttämään. Ajan kanssa, pikkuhiljaa. Pyydät, että tietyissä tilanteissa pitää. Ja voitte myös kokeilla toisen sormuksen hankkimista - meillä mies valkkasi itse niin leveän sormuksen, että voikin tottumattomasta tuntua oudolle. Olen ehdottanut, että hankitaan hänelle arkisormukseksi joku ohkaisempi rinkula.

Vaikea taas kommentoida ulkopuolisena. Jos miehesi ei voi tai "voi" pitää koruja, niin minkäs sille tekee. Onko sinulle tärkeää se, että miehesi pitää sormusta vai se, että olette menossa naimisiin? Onko miehellesi tärkeää se, että te olette yhdessä ja lupaatte myötä ja vastamäet yms. ?

Se,että ollaan menossa naimisiin ja siitä merkkinä sormukset. ap

Se on pelkkä metallinpala

ei "voi" pitää myöskään mitään ketjua, samasta syystä.



Itse se mua kosi aivan omasta vapaasta tahdostaan, ja suhde on omasta näkökulmastani ainakin oikein hyvä.



Ehkä sitten tosiaan teen liian ison numeron tästä. Ehkä en tajua mitään aistiyliherkkyyksiä riittävästi, kun ei ole kokemusta. Olen ajatellut, että se tottuu kyllä, kunhan vaan pitää sitä sormusta... Mutta jo päivän jälkeen aina ottaa sen viimeistään pois. ap

En voi pitää mitään koruja,en edes vihkisormusta.Henkinen sitoutuminen on helyjä tärkeämpää.Luota rohkein mielin onneesi.

Mieheni ei pidä sormusta aina työnsä puolesta, kun aseiden kanssa ei saisi pitää. Omassa työssäni ei aina suositella sormuksia tai koruja, mutta pidän silti, salilla en pidä, koska on aikoinaan sormus taittunut salitreeneissä.

Ei se, ettei miehesi pidä sormusta, sitä tarkoita, ettei haluaisi olla kihloissa.



Ainakin mun mies toistelee vieläkin usein, että "mitä ROUVA" ja "vaimoni" ja katsoo hempeästi. Hänelle selkeästi tosi tärkeä juttu se naimisiinmeno.



Ja hanakasti on esittelemässä ihmisille: "niin, tässä on VAIMONI", oikein korostaa sitä. :D Ja häiden jälkeen usein tuntemattomampien kanssa aloitti, että kun hänkin on nyt sitten mennyt tuossa naimisiin.



Eli varmaan se sormus vaan tuntuu epämukavalle. Ehdota sen sijaan tatuointia. ;D



Miehen isä ei kuulemma koskaan käyttänyt sormusta hääpäivän jälkeen ja hukkasikin sen lopulta. No, nyt miehen vanhemmat eronneet, joten ei merkitystä. Omalla isälläni taas sormus ollut aina siitä lähtien, kun se sormeen laitettiin. Ei ole ottanut sitä koskaan pois ja nyt se on "syöpynyt" sormeen niin, ettei sitä saisikaan irti kuin poikki leikkaamalla. :) Miehet ja ihmiset vaan on erilaisia.

No siis pitääkö se ikinä mitään koruja tai kelloa? Jos ei pidä, niin ahdistus lienee todellista eikä liity kihloihin mitenkään. Jos taas vain sormus nyt ahdistaa, on ehkä keskustelun paikka.

Minäkään en pidä vihkisormusta päivittäin. Mulla on valtavasti koruja ja aina vähintään joko korvakorut, kaulakoru tai rannerengas, mutta en omistanut yhtäkään sormusta ennen kihloja, koska sormus sormessa on fyysisesti ahdistava tunne. Jos ja kun mulla on vihkisormus, räplään sitä koko ajan, stressaan siitä, että se joko putoaa tai jää jumiin ja muutenkin pidän koko kapinetta inhottavana.

Jos mennään miehen vanhemmille tai esimerkiksi työpaikan juhliin yhdessä, laitan sormuksen jos muistan.

Miestä ei ole alun jälkeen haitannut, vaikka hän pitääkin omaa sormustaan aina. Sitouduimme kuitenkin ensisijaisesti muihin juttuihin kuin sormuksen käyttämiseen.

Mutta jos miehelläsi ei ole ongelmia muiden sormusten kanssa, on tosiaan juttutuokion paikka.

Olen miettinyt, onko tämä sormusjuttu mulle nyt näin äärimmäisen tärkeä siitä syystä, kun edellisessä suhteessani mies oli sitoutumiskammoinen, ei ikinä halunnut kihloihin eikä naimisiin eikä kosinut, vaikka oltiin vuosikausia yhdessä ja mä silti aina vaan kovasti odotin kosintaa ;(



Eli nyt kun vihdoin olen "päässyt" kihloihin, haluaisin, että se miehen sitoutuminen muhun näkyis myös ulospäin. Ymmärtääkö kukaan tätä logiikkaa...?

Tajuan toisaalta järjellä olevani typerä ja lapsellinen tässä asiassa, mutta tunteilleen kun ei oikein voi mitään :( ap

Mies pitää sormusta, minä en. En vaan yksinkertaisesti pysty! Muita koruja käytän, kaulassa on aina ketju (pelkkä ohut ketju, ei muuta) ja korvissa muutama koru. Kelloakin käytän. Sormukseen en ole tottunut. Se tuntuu "ylimääräiseltä", harjoittelusta ja totuttelusta huolimatta. Kun käytän sormusta juhlissa ja muissa erityisemmissä tilanteissa, sormessa tuntuu pitkään käytön jälkeen inhottava "haamusormus". Onneksi mieheni ymmärtää eikä ole ottanut tilannetta kynnyskysmyksenä.

Mä en pysty pitämään kaulakoruja, miehellä kesti kauan tajuta se ja oli vähän luokkaantunut kun en käyttänyt lahjaksi ostamiaan koruja.

Musta tuntuu että mä tukehdun jos kaulassa on koru.Sama juttu poolopaidoissa jne.



Sormukset ja rannekorut on ihan ok, mutta en hirveä fani niihinkään ole. Totuttelin sormuksiin ja pidän niitä kuitenkin.

kihloissa, mutta ei meillä ollut mitään sormuksia. Mies kosi, sillä oli silloin mulle sormus, mutta se oli liian iso ja en voinut pitää. Kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta ei sillä ole mitään tekemistä sormusten kanssa.



Kun mentiin naimisiin, hankittiin molemmille sormukset. Itse en voi aina pitää sormusta ihottuman vuoksi ja välillä unohdankin sen. Mies pitää sormusta aina välillä. Meidän liitto ei kyllä ole mistään koruista kiinni.



Isäni ei ole koskaan pitänyt kihlasormustaan. Hän on tehnyt töitä alalla, jossa käsissä ei saa olla mitään helyjä, eikä sitten ole pitänyt sitä muutekaan. Äidillä sama juttu, mutta hän pitää koruja juhlissa. Isä ei.



Sitä paitsi, tunnen miehiä, jotka pettävät sormus sormessa eli siitä pettämisajattelusta.

ollut 16 vuotta naimisissa enkä pidä kihla- enkä vihkisormuksiani.



Syynä työ, jossa niitä ei saa pitää.

Minäkään en pysty pitämään mitään koruja. En ketjuja, renkaita tai sormuksia. Korvikset ok ja silmälasit pakko olla, mutta kaikki muu on poissuljettu.

Eipä tuo ole miestä vielä haitannut, ei hänelläkään ole ja luotamme toisiimme kyllä ilman sormuksiakin.



Miksi pitää näin iso numero tehdä. Ihankuin haluaisit sormuksella vain osoittaa muille "omistavasi" miehen. Ei lupaa hyvää suhteen tulevaisuudelle, mikäli jo nyt olet noin omistushaluinen.

Rehellisesti sanottuna pidän sormusta vain avovaimoni läsnäollessa. Muutoin olen ilman, sillä haluan naisten ymmärtävän olevani vapailla markkinoilla. Flaksi käy helpommin.