Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jotka ovat exänsä kanssa tekemisissä, lähes kuin perheenä?
03.02.2013 |
Me asumme erillämme, koska emme vain tule toimeen toistemme kanssa saman katon alla. Tarvitsemme siis molemmat tilaa. Ja on ihanaa kun mies ottaa lapsen kotiinsa ja saan ihan omaa aikaa. Voi mennä pari-kolme päivää ettemme tapaa, mutta sitten saatamme nähdä taas päivittäin. Käymme kahvilassa, shoppailemassa, syömässä. ex tulee meille jne. Ollaan oltu mökkeilemässäkin. Joskus päädymme samaan petiin.
Ex sanoo ettei halua muita, vaikka vapaa onkin, ja haluaa olla. Minä taas olen tilaisuuksille avoin, joten tiedä sitten miten tämä kuvio päättyy.. Haluaisin periaatteessa olla vain exäni kanssa, mutta hän ei ole mikään varma tapaus, jonka varaan voi laskea. Itse havittelen kuitenkin pysyvyyttä ja yhteistä elämää jossain vaiheessa.
Saimme lapsen tosi pian tapaamisemme jälkeen, ja isäksi tulo oli kova paikka miehelle. Meillä oli rajuja riitoja. Vasta nyt oikeastaan tutustumme toisiimme tässä lapsen hoidon lomassa. Mies rakastaa lasta kovasti. Ja kai hän jotain minuakin kohtaan tuntee, kun kerta haluaa olla tekemisissä muutenkin.
Miltä kuulostaa? Onkohan meillä yhteistä tulevaisuutta vai mennäänkö näin hautaan asti?
Kommentit (3)
Kaikki juhlat vietämme yhdessä, hän tapaa lastaan aina minun luona n.4 kertana viikossa ja soittelemme vähintään kerran päivässä. Mutta emme harrasta seksiä, ja voin sen sanoa että sinunkin kannattaa alkaa päättä että joko olette yhdessä tai sitten jatkaette noin mutta en suosittele seksin harrastamista, se hankaloittaa suhtautumista esim. Uuteen mahdolliseen kumppanien/ eksän kumppaniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harrastin myös seksiä eksäni kanssa,vaikka kaikki muu yhteielo olikin jo loppu.Seksilläkö te määrittelette suhteen laadun?
Ja toivot selvästi vaikka mitä, eli riippuvuussuhde yms. Mutta joo, me ollaan tekemisissä, erottu eikä todellakaan samaan petiin eksytä. Mutta voidaan käydä kahvilla puhumassa lasten asioista, autetaan puolin ja toisin ja voidaan tehdä lasten kanssa asioita kimpassa. Ei mikään ongelma kun on rajat selvät ja tunteet myös. Liitto on ohi, vanhemmuus ja sen sekä yhteisen historian kautta muodostunut ystävyys ei. Av-mammoista kun pysyy erossa niin voi vielä löytyä ihan täyspäiset kumppanitkin, joille normaali kanssakäyminen ei ole ongelma. Lapsille on selvää ettemme ole pariskunta. Silti olemme heidän perheensä. Aina.