Mikä tekee toisista ihmisistä suositumman kuin toisista?

Toiset kerää ihmisiä ympärilleen, saavat ystäviä ja ovat suosittuja joukossa kuin joukossa. Toiset taas ei pääse ns. piireihin eivätkä saa uusia ystäviä vaikka haluaisivat ja yrittäisivät. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen.



Olen luonteeltani aika ujo, hiljainenkin ja varovainen. Tekeekö se ihmisestä sellaisen, ettei siihen haluta eikä kannatakaan tutustua?

Toki myönnän, että voi se olla vaikeeakin. Ehkä me annamme itsestämme tahtomattamme kuvan, ettemme halua olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Mutta sitten kun ryhmään pääsee mukaan, niin miksi olo on aina ei-tervetullut. Tuntuu siltä, että kukaan ei edes kiinnitä huomiota että olen mukana. Puhutaan päälle, keskeytetään eikä kukaan kysy mielipidettäni tai muuten kysele kuulumisiani.



Minulla ei juurikaan ystäviä ole. Kaikki ne ihmiset, joihin olen elämäni aikana tutustunut; kaverustunut ja muutamaan jopa ystävystynyt, ovat jossain vaiheessa kaikoneet elämästäni. He ovat saaneet uusia ystäviä, eikä minulle enää ole tilaa.

Enkä oikein osaa uusiinkaan ihmisiin tutustua. Naapurustossa on oma pieni sisäpiiri, johon ei tällaisella hiljaisella takapenkin taavetilla ole tilaa. Eikä kukaan halua tutustuakaan minuun.



Tervehdin aina naapureita, koetan jäädä juttusille tilaisuuden tullen mutta eivät nämä tilanteet koskaan johda mihinkään sen enempään.

Pari kaveria minulla on, joihin pidän yhteyttä aina välillä; pyydän välillä lenkille, kutsun kylään, laitan tekstiviestejä ja kyselen kuulumisia. Mutta koskaan ei minuunpäin olla yhteydessä. Koskaan ei minua kysytä lenkille, iltaa istumaan saati soiteta… Ainoastaan lahjakoneeksi kelpuutetaan; kummilapseni syntymäpäivänä sekä jouluna.



Vaikka olenkin hiljainen ja aika varovainen ihmisten suhteen, niin en omasta mielestäni nyt niin vastenmielinen ole.

Olen hoikka, ihan tavallisen näköinen äiti-ihminen. Pukeudun muodikkaasti ja pidän hygieniastani huolen. Enkä juoruile ja puhu ihmisistä pahaa. Viihdyn kotona, en ole mikään rämäpää. Käyn töissä ja teen normaalit kotiaskareet siinä missä muutkin. Ehkä minä vaan sitten olen niin tylsä persoona, ettei minusta kukaan saa mitään irti.



Mukavaa olisi, jos joku aina silloin tällöin tulisi, vaikka yllättäenkin ovelleni, pyytäisi lenkille tai ihan mitä vaan. Sanoisi vaikka että keitäppäs nyt teet niin rupatellaan. Mutta ei, en kelpaa edes tähän.