Apua masennukseen

Yritä ratkaista ne ensin ja katso jääks masennus jäljelle.

Eihän tuota kukaan jaksa yksin! Kuulostaa, että olet uupunut.

Käyn kunnallisessa terapiassa, viime kerrasta on kaksiviikkoa. myöskin olen MTT (mielenterveystoimsito):n asiakas. sitä kautta olen saanut lääkityksen. Syksyllä annosta nostettiin tuohon 15mg juuri siitä syystä että olin entistä alakuloisempi. En tunne että olis auttanut, päin vastoin. Mun nmies ei ymmärrä että mä olen sairas. Mä kaipaan oikeasti pois, pois kotoa johonkin laitokseen vaikka. Olen uupunut. en jaksa arkea. Jokainen päivä on ponnistelua. Minulle kaatuu kaikki siivous pyykit lapset.. en jaksa enää. no menen siis huomenna terkkariin ja vaadin jotain. mitä ilmoitan töihin? että mä menen nyt pöpilään? paska.

Minä parannuin. Oloa kesti noin viisi vuotta. Ilman lääkkeitä. Ympäristönvaihdos auttoi mua eniten. Muutin siis toiseen mahaan toisellle puolelle maapalloa. Joku siellä vanhassa paikassa mätti. En tiedä mikä mutta alkaa ahdistaa kun ajattelen silloista tilannettani, vaikkei mulla ongelmia ollutkaan.

olet parantunut, palasitko kotiin? oliko sulla lapsia, miten mies suhtautui? just kattelin vuokra-asuntoa, auttaisiko pois lähteminen ap

en ole parantunut, en todellakaan. Vanhalle paikkakunnalle en pysty palaamaan, en voi vielä edes ajatella mitään muuta kuin olemista. Olen ihan sekaisin kaikesta. enkä tiedä vielä auttaako tämäkään, mutta katsotaan päivä kerrallaan. Eihän tämä olo voi ikuista olla?

Onko sinulla monta lasta?

Nyt on menossa taas tiukka alamäki. Loppu vuosi oli rankka kaikilla tavoilla. elämässä oli paljon muutosta, paluu työelämään. Mulla on kasvanut tunne siitä että en jaksa tehdä mitään. Vähän aikaa sitten padot aukes. Mä itkin ja huusin ja oikeasti vajosin sellaiseen kuoppaan että täältä en yksin pääse pois. Mies vaan totesi että mä inisen. Tätä kirjoittaessa mä itken niin paljon että rillit huurtuu. mä en jaksa tätä elämää. Ahdistuksen määrä on aivan sanoin kuvailematon. Mitä mä teen? Menenkö huomenna terkkariin ja sitä kautta psykologiselle vai miten mä toimin? múlla on masennuslääkitys, sepram 15mg ollut vuoden. välillä on ollut tiukkaa sen kanssa. Tää tunne on hirveä en mä pysty edes sanoin kuvailemaan fiilksiä.

Äkkiseltään kuulostaa kyllä siltä että osana hoitoa pitäisi ehdottomasti olla apua arjesta selviämiseen, ihan millä tapaa hyvänsä; perhetyöntekijä, maksettu lastenhoitaja ajoittain, siivooja tms jos mies nyt ei tällä erää pysty avuksi olemaan.



Siitä ei kannata lisästressiä ottaa että mies ei tee sitä tai tätä jne, parisuhteen setvimiselle on varmaan aikansa siinä vaiheessa kun olet toipumassa. Ja jos arjessa on mitään ylimääräistä suorittamista, kehottaisin katselemaan että onko se ihan todella tarpeellista juuri nyt vai onko tärkeämpää saada sinut kuntoon.



Apua pyytääkseen ja etsiäkseen pitää toki tiedostaa itse se että on oikeasti uupunut ja olla välittämättä siitä että mies ei ehkä ongelmaa tajua ja saattaa pitää apua naurettavana ajatuksena.



Pitkittynyt stressi pistää kehon, hormonit, mielialan yms aivan sekaisin ja jotta ne saadaan kuntoon usein tarpeen on



-hyvä terapia (vanhojen stressitekijöiden käsittely, tunteiden käsittely, elämän hallinta jne),

-riittävä uni ja lepo (keho ei pysty itseään korjaamaan jatkuvassa stressitilassa, pidemmällä aikavälillä tervekin ihminen saattaa vain seota jos ei saa tarpeeksi lepoa)

-hyvä ravinto (kehoa ja mielialoja kuormittavat ja heilauttelevat sokeri, puhdistettu vehnä jne pois. Magnesiumin, d ja b vitamiinien sekä hyvien rasvahappojen saanti tappiinsa tukee hermostoa. Ja mahdolliset vatsan toiminnan häiriöt kuntoon niin että vitamiinit ja hivenaineet imeytyvät jne).

-kevyttä rauhottavaa liikuntaa (uinti, kävely, jooga) joka kohentaa mielialaa muttei stressaa kehoa

-meditaatio, rentoutusmenetelmät jne jotka auttaa stressiin, tunteiden hallitsemiseen jne.

-ihmissuhteet ja ympäristö kuntoon (vaikea pysyä terveenä jos omassa ympäristössä on ne tekijät jotka tekevät sairaiksi ja rakkaus ja huolenpito auttavat taas puolestaan jaksamaan)

-mitä tulee alkoholiin se usein auttaa hetkellisesti mutta samalla myös kuormittaa kehoa, sotkee aineenvaihduntaa jne joka saattaa syventää ajan kanssa masennusta



Selkeää varmaan on kun katselee noita asioita että todellinen toipuminen tosiaan vie aikaa ja arjessa tarvitsee tilaa toipumisprosessille. Toivottavasti siis pystyisit siis järjestämään apuja ja aikaa jostain sen verran että pystyisit noihin juttuihin kiinnittämään huomioita ja pikkuhiljaa saamaan asioita paremmalle tolalle.

viikonloput on ihan helvettiä, kauheasti pitäisi tehdä ja saada aikaan. mies puuhailee omiaan, remppaa jotain. en kerkeä olla lasten kanssa. vedän pään täyteen että olo olis edes vähän parempi.



oikeesti ilman huutoa ei saa au´pua yhtään. mirskin vaan puhuu että sitä ja tätä pitäis tehdä että lapsilla menis koulu oaremmin, mutta miksi se ei tee mitään? odottaa etä minä teen. lapsetkin tietää tän, koska eivfät koskaan pyydä isältä mitään, aina vaan äitäitäititäitiäiti!!! mua vaaditaan tekemään kaikki. :,(



ap

viikonloput on ihan helvettiä, kauheasti pitäisi tehdä ja saada aikaan. mies puuhailee omiaan, remppaa jotain. en kerkeä olla lasten kanssa. vedän pään täyteen että olo olis edes vähän parempi. oikeesti ilman huutoa ei saa au´pua yhtään. mirskin vaan puhuu että sitä ja tätä pitäis tehdä että lapsilla menis koulu oaremmin, mutta miksi se ei tee mitään? odottaa etä minä teen. lapsetkin tietää tän, koska eivfät koskaan pyydä isältä mitään, aina vaan äitäitäititäitiäiti!!! mua vaaditaan tekemään kaikki. :,( ap

jätä alkoholi. se ei sua auta. sulla taitaa olla alkoholi ongelma. alkoholin käyttö masentaa normaaliakin ihmistä. nousuhumala tuntuu hyvältä, lasku vie sut alimpaan helvettiin+morkkis. mies ottaa vastuun lapsista, sää hoidat vaan ittes ja pyydät paremman lääkkeen, venlafaxin voisi olla hyvä. noiden lääkkeiden kanssa ei saa edes käyttää alkoa. toiseksi alat tehdä lasten kanssa jotain kivaa, että ne saa tuntea että rakastat niitä vaikka oletkin sairas. jatkuva terapia ja kunnon lääkitys ja sairaloma.

Minulla on masennus takanani, mutta kausittain on vielä alavireisiä jaksoja. Minäkin olen äiti ja lapset kyllä väsyttävät, etenkin kun toinen on autistinen ja usein tuntuu etten jaksaisi hänen outoa käytöstään yhtään (siis sillä hetkellä)...



Alkoholi parantaa oloasi hetkellisesti ja on siis ok jos rentoudut yksin silloin tällöin. Se ei kuitenkaan ole jokapäiväinen ratkaisu eikä tosiaankaan paranna oloasi pitkällä aikavälillä- älä vaan ala juomaan enempää!



Taidat olla itsellesi aika tiukka? Mitä jos vaan ulkoistaisit itsesi esim. lapsenhoidosta edes yhtenä päivänä viikosta? Kouluikäisten lasten pitäisi hoitaa läksynsä ym. jo itsenäisesti, älä stressaa heistä liikoja.

Parempi lääke kehiin ja keskusteluapua.

Ei tarvitse noin pahasta olosta kärsiä

Apua saat kun vaan jaksaisit hakee.

Tsemppiä sulle!

Huomenna heti aamusta puhelin käteen

Jos etsisit jonkun yksityisen psykiatrin, joka mielellään on perehtynyt psykoterapioihin. Varaisit ajan hänen vastaanotolleen. Tätä kauttaa pääsisit mahdollisesti oikeaan psykoterapiaan.



Etsi oman paikkakuntasi yksityisiä psykiatreja ja psykoterapeutteja. Monilla on molemmat pätevyydet. Netistä löytyy paljon yhteystietoja.



Vaikeus monille on se, että se maksaa. Psykoterapiakustannuksiin voi saada kompensaatiota joko Kelalta tai sairaanhoitopiiriltä, joskus kunnaltakin. Itselle jää kuitenkin aina maksettavaa. Siihen kannattaa suhtautua kuin sijoitukseen paremman tulevaisuuden puolesta.

sieltä saat lähetteen psykiatrian polille ja lääkärin, siis psykiatrin vastaanotolle. Puhu lääkärissä että haluat terapiaa ja olet valmis sitoutumaan hoitosuhteeseen apua saadaksesi. Psykiatrian polilla sitten alkaa hoito, joka voi olla keskustelua psykiatrin tai psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja lääkehoito voidaan panna kuntoon. Sepramin jälkeen on tullut parempia masennuslääkkeitä esim. essitalopraami (Cipralex, Escitalopram) ja paljon muitakin on. Jos mies on noin tollo, älä odota häneltä apua vaan hae sitä ammattilaisilta. Vaikka ei olisikaan noin epäempaattinen, usein läheiset eivät pysty auttamaan tehokkaasti koska saattavat olla jopa osa ongelmaa.



Masennuslääke on hyvä kainalosauva, mutta se ei muuta elämän olosuhteita muuksi eikä opeta huolehtimaan itsestä paremmin. Siihen tarvitaan terapiaa. Itse olen käyttänyt lääkitystä 5 vuotta ja nyt lopettelen, pian päättyy myös toinen vuosi kognitiivista psykoterapiaa.



Onnea ja voimia matkaan, olkoon kevät valoisampi!

Käyn kunnallisessa terapiassa, viime kerrasta on kaksiviikkoa.

myöskin olen MTT (mielenterveystoimsito):n asiakas. sitä kautta olen saanut lääkityksen. Syksyllä annosta nostettiin tuohon 15mg juuri siitä syystä että olin entistä alakuloisempi. En tunne että olis auttanut, päin vastoin.



Mun nmies ei ymmärrä että mä olen sairas.



Mä kaipaan oikeasti pois, pois kotoa johonkin laitokseen vaikka. Olen uupunut. en jaksa arkea. Jokainen päivä on ponnistelua.



Minulle kaatuu kaikki siivous pyykit lapset.. en jaksa enää.



no menen siis huomenna terkkariin ja vaadin jotain. mitä ilmoitan töihin? että mä menen nyt pöpilään?



paska.

Aina on joku pielessä mikään ei ole hyvin. Lapset valehtelee, huijaa kusettaa minkä ehtivät. vanhin kusee housuihin. en mä jaksa.



Mies on tietoinen kaikesta mutta ei ota vastuuta.



Nyt päätin että lapsen läksyt on isän vastuulla. Koululle ilmoitan että soittavat vast edes miehelle.

sekin vituttaa.



EIkö näitä pitäisi jotenkin jakaa?



Mä en saa edes kysiä lakattua kun on aina jotain.

olen surkea tapaus

ap

ja hakenut apua..



(Itse en huomannut olevani masentunut ja vaivuin psykoosiin)



tietenkin voit mennä psykiatriseen sairaalaan, mutta eivät ne siellä ihmeitä pysty tekemään; oman kokemukseni mukaan eivät oikeastaan tee muuta kuin säilövät aikansa ja laittavat pihalle, kun ovat aikansa katselleet toipumista.



Itse olin kesällä hoidossa ja en voi sanoa saaneeni tuolta mitään. Muistan vain hosuvan psykiatrin jota kiinnosti saada minulle dg. Osaston henkilökunta ei oikeastaan ollut kiinnostunut minusta ihmisenä vaan tapauksena ja se ikävä kyllä näkyi kohtelussa. En tullut kuulluksi vaan ainostaan nähdyksi. Ei minun hätääni ymmärtänyt kukaan..



Minulla ei ollut hyvä olla laitoksessa, ei kotona ei oikeastaan missään. Jokainen päivä on selviytymistä huomiseen, enkä tiedä kauanko jaksan. On niin paha olla, että kohta taas lähtee taju.



Itse en usko lääkkeiden parantavan mitään, ne turruttavat ainostaan ja sekään ei ole pitkän ajan päälle hyvä.



Omalla kohdalla tein kipeän ratkaisun, otin vaatteeni ja muutin toiselle paikkakunnalle yksin toipumaan.



Voimia Sinulle

olet parantunut, palasitko kotiin?

oliko sulla lapsia, miten mies suhtautui?



just kattelin vuokra-asuntoa, auttaisiko pois lähteminen



ap

tiedän että ei se auta, mutta mikään muu ei auta...



ap

olet parantunut, palasitko kotiin?

oliko sulla lapsia, miten mies suhtautui?

just kattelin vuokra-asuntoa, auttaisiko pois lähteminen

ap

en ole parantunut, en todellakaan. Vanhalle paikkakunnalle en pysty palaamaan, en voi vielä edes ajatella mitään muuta kuin olemista. Olen ihan sekaisin kaikesta.

enkä tiedä vielä auttaako tämäkään, mutta katsotaan päivä kerrallaan.

Eihän tämä olo voi ikuista olla?