Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Masentunut puoliso "joka päivä samaa paskaa"
01.02.2013 |
En tiedä mitä tekisin, kumppanini on selvästi masentunut. Kulunut vuosi on ollut raskas, on tapahtunut suuria muutoksia elämässä.
Tuntuu pahalta kuulla että yhteinen perhe-elämä ei miellytä. Ei tämä omasta mielestänikään joka päivä mitään päivänpaistetta ja hattaraa ole, mutta olen onnellinen perheestäni. Elämästä. Arjesta. Miehestä ja lapsesta.
Lapsi on nyt vuoden ikäinen, ei kauheasti usko kieltoja ja kokeilee rajojaan - mikä siis on normaalia!
Mies ei tätä jaksa, kiroilee kokoajan lapselle ja kiukuttelee... Jos isä ja lapsi jäävät kahden kesken, mies katsoo vaan televisiota ja unohtaa koko ympäröivän maailman. Lapsi on "oman onnensa nojassa" sillä mies ei noteeraa tätä mitenkään, ei vaihda vaippaa eikä anna ruokaa.
Tuntuu tosi pahalta. Miten voin piristää miestäni? Jos yritän sanoa jotain mukavaa ja kannustavaa, on vastaus aina jotain tylyä ja lyttäävää. Yritin yksikin ilta kertoa kuinka onnellinen olen siitä että olemme yhdessä ja kuinka paljon häntä rakastan. Kuinka onnellinen olen lapsestamme, kauan toivotusta, suuresta haaveesta! Vastaus oli vaan "ai onks sun mielestä tää elämä jotenki parempaa ku ennen? ennen oli niin helppoa. Nyt me ei koskaan edes päästä ulkomaille, tai ainaki se maksaa ihan saatanan paljon enemmän ja ei voi mitään kivaa tehdä. Vituttaa että joka päivä on ihan samaa paskaa eikä tää koskaan muutu miksikään."
Tuntuu kurjalta ihan vaan lapsenkin puolesta, mies ei ole ollenkaan oma itsensä. Lapsi on ollut miehelle kaikki kaikessa, rakkaus tuntuu vaan jotenkin kadonneen.. Muutos miehessä on tullut nyt parin kuukauden sisällä ja tuntuu että pahempaan suuntaan ollaan menossa. Miten voin pelastaa tämän uppoavan laivan?
Mitä voin tehdä, mies ei suostu uskomaan että on mahdollisesti masentunut, ei halua asiasta puhua ja en tiedä millä sanoilla voisin hänen taakkaansa helpottaa. Auttaisikohan jos lähden lapsen kanssa vaikka pidennetyksi viikonlopuksi pois, jotta mies saa omaa aikaa..
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole sun asiasi kannatella toista aikuista. Voi tukea ja auttaa, jutella, käykää vaikka kaikki yhdessä kävelyllä ja jutelkaa. Meille juttelu on silloin helpompaa.
Miehesi on jo päättänyt lähteä perheestä. Hän ei vain haluaisi kantaa vastuuta erosta, joten hän tekee elämäsi mahdollisimman veemäiseksi ja vaikeaksi. Hän aikoo nyt ruikuttaa sinulle niin kauan että tajuat lähteä lapsen kanssa.
Jos et lähde, alkaa ryyppääminen, ehkä fyysinen väkivalta, tai sitten miehesi alkaa pettämään sinua. Ehkäpä kaikkia kolmea. Ehdota eroa miehellesi, ja katso kuinka hän piristyy ja reipastuu silmin nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovatko läheisiä?
Mistä miehesi on saanut päähänsä ettei enää voisi mennä minnekään, uskon että hän ei pysty sopeutumaan jostain syystä muuttuneeseen perhetilanteeseen, ottamaan paikkaansa isänä. Onko hänellä itsellään ollut hyvää isän mallia? Jos ei, ei ole ihme ettei löydä omaa tapaansa olla muuttuneessa elämäntilanteessa.
Voisiko ihan vain tämä pimeä vuodenaika vaikuttaa? Ainakin pahentamalla jos ei nyt ihan pelkästään ole syynä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista!
Lääkäriin on vaikea toista pakottaa, kun ei usko minkään olevan vialla. Ja hän on siis ollut tähän asti mitä loistavin isä, nyt kaikki on vaan ihan päälaellaan. Mikään ei kiinnosta ja hymyä en ole miehen kasvoilla nähnyt aikoihin.
Viime aikoina olemme riidelleet paljon ja ilmapiiri on ollut nihkeä, juurikin miehen "saamattomuuden" vuoksi. En ole tajunnut ajatella asioita mieheni kannalta ja olen kiukutellut hänelle varmasti paljon turhastakin. Tuntuu pahalta etten ole huomannut hänen ongelmaansa, vaan olen vielä syyllistänyt siitä että hän ei vaan aina jaksa. Kuitenkin kun olen kysynyt, että vaadinko liikaa, on vastaus ollut aina ei. Tiedän ettei masentuneella ole helppoa, siksi haluaisinkin tehdä jotenkin hänen olonsa paremmaksi. Mutta tuntuu etten osaa tehdä mitään oikein, kun mikään ei kelpaa.
Jos esimerkiksi teen aamusta lähtien suursiivouksen ja sitten ruokaa, en kuule mitään positiivista, vaan ainoastaan "puolen tunnin päästä täällä näyttää samalta kuin et olisi koskaan siivonnutkaan. Miksi tuhlaat aikaa turhaan?"
Onko sitä heti masentunut jos lapsille niin monotoninen ja hyvä elämä tuntuu itsestä paskalta? Ei minun mielestä ole välttämättä aina kyse masennuksesta. Elämä vaan on välillä paskaa, parisuhde paskaa, työ paskaa, opiskelu paskaa. Mutta kun jaksaa jonkun puoli vuotta tai vuoden odottaa, kyllä se kesä sieltä taas tulee ja kaikki onkin taas ihanaa- hetken. En tajua ollenkaan tuota psyykkaa paska olo pois- ajattelua. Tai mikä vielä pahempaa- nappaa nappi suuhun ja ongelmat väistyy. Elämä nyt vaan on paskaa ja sitten kuolee pois. Ei sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista!
Lääkäriin on vaikea toista pakottaa, kun ei usko minkään olevan vialla. Ja hän on siis ollut tähän asti mitä loistavin isä, nyt kaikki on vaan ihan päälaellaan. Mikään ei kiinnosta ja hymyä en ole miehen kasvoilla nähnyt aikoihin.
Viime aikoina olemme riidelleet paljon ja ilmapiiri on ollut nihkeä, juurikin miehen "saamattomuuden" vuoksi. En ole tajunnut ajatella asioita mieheni kannalta ja olen kiukutellut hänelle varmasti paljon turhastakin. Tuntuu pahalta etten ole huomannut hänen ongelmaansa, vaan olen vielä syyllistänyt siitä että hän ei vaan aina jaksa. Kuitenkin kun olen kysynyt, että vaadinko liikaa, on vastaus ollut aina ei. Tiedän ettei masentuneella ole helppoa, siksi haluaisinkin tehdä jotenkin hänen olonsa paremmaksi. Mutta tuntuu etten osaa tehdä mitään oikein, kun mikään ei kelpaa.
Jos esimerkiksi teen aamusta lähtien suursiivouksen ja sitten ruokaa, en kuule mitään positiivista, vaan ainoastaan "puolen tunnin päästä täällä näyttää samalta kuin et olisi koskaan siivonnutkaan. Miksi tuhlaat aikaa turhaan?"
tarkoitan tällä miehellä on perhe ja hän kaipaa leppoisaa lapsetonta elämää, kun taas joku lapseton mies voisi olla valmis antamaan mitä tahansa että saisi perheen. Harmi että ihmiset eivät voi olla tyytyväisiä elämiinsä.
Ja tuo kuullostaa niin tutulta, minusta tuntuu että hänellä tosiaan on isyyskriisi (ottakaa ihmeessä heti yhteyttä omaan lasten-neuvolaa ja perheneuvolaan). Voihan se olla masennustakin (itse miehesi parhaiten tunnet), joten mars heti apua hankkimaan. Ei kannata antaa tilanteen jatkua liian pitkään...
Onko sitä heti masentunut jos lapsille niin monotoninen ja hyvä elämä tuntuu itsestä paskalta? Ei minun mielestä ole välttämättä aina kyse masennuksesta. Elämä vaan on välillä paskaa, parisuhde paskaa, työ paskaa, opiskelu paskaa. Mutta kun jaksaa jonkun puoli vuotta tai vuoden odottaa, kyllä se kesä sieltä taas tulee ja kaikki onkin taas ihanaa- hetken. En tajua ollenkaan tuota psyykkaa paska olo pois- ajattelua. Tai mikä vielä pahempaa- nappaa nappi suuhun ja ongelmat väistyy. Elämä nyt vaan on paskaa ja sitten kuolee pois. Ei sen enempää.
Tää on kyllä toisaalta ihan totta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko aloittaja vielä palstoilla? Luin viestin, ja kuin meiltä. Sillä erotuksella, että mies varmaan ikänsä ollut perusnegatiivinen. Nyt tämä lapsiperhearki ja tasapaksu työ, niin kyllä on mies ankea ja koko perhe kärsii. Sanoo tosiaan että elämä on paskaa, aivan sama kaikki, ei jaksa panostaa. Hieman on raskasta moisen kanssa. Miten teillä nyt menee? Mä en tiedä mitä keksiä.
Kauheinta on juuri tuo, kun ihminen itse ei tajua tilaansa. On kamalan vaikeaa pitää yllä elämäniloa, kun toinen kiskoo mukanaan kuoppaan:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toki mahdollista, että on masennusta. Miesten masennus kun ilmenee juuri ärtyvyytenä. Mutta voihan olla kyse myös siitä, että lapsiperhearki ei olekaan niin kivaa (vaimon huomio on keskittynyt lapseen, se voi tuntua pettymykseltä).
vuoden ollut tuollainen eikä aio mennä lääkäriin..? Eilö olisi pikkuhiljaa aika tehdä jotain?
Meillä sam as tilanne sillä erotuksella, että mies oli jo pettänyt. Varmaan sunkin, näkyy just ärtyvyytenä. Erottiin. Siitä syystä että mies ei apua suostu hakemaan eli minun osalta ei ole valoa tunnelissa.
Pettäminen (merkityksettömät 1 illan jutut) voi olla miehillä oire masennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sam as tilanne sillä erotuksella, että mies oli jo pettänyt. Varmaan sunkin, näkyy just ärtyvyytenä. Erottiin. Siitä syystä että mies ei apua suostu hakemaan eli minun osalta ei ole valoa tunnelissa.
Pettäminen (merkityksettömät 1 illan jutut) voi olla miehillä oire masennuksesta.
Valitettavasti näin oli meilläkin. Mies oli koko ajan kärttyisä ja elämä paskaa. Taustalta paljastui pettämistä, yksi pidempi suhde ja useita yhden illan juttuja. Erottiin kun lapsi oli kahden vuoden, oli ihan pakko, koska olisin sairastunut siihen samaan paskaan itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on jo päättänyt lähteä perheestä. Hän ei vain haluaisi kantaa vastuuta erosta, joten hän tekee elämäsi mahdollisimman veemäiseksi ja vaikeaksi. Hän aikoo nyt ruikuttaa sinulle niin kauan että tajuat lähteä lapsen kanssa.
Jos et lähde, alkaa ryyppääminen, ehkä fyysinen väkivalta, tai sitten miehesi alkaa pettämään sinua. Ehkäpä kaikkia kolmea. Ehdota eroa miehellesi, ja katso kuinka hän piristyy ja reipastuu silmin nähden.
Noinko neuvotaan myös miestä jonka vaimo on masentunut ja uupunut pikkulapsiaikana?
Masennus on sairaus, joka ei piristämällä parane vaan tarvii oikeata lääketieteellistä hoitoa.
Alue: Aihe vapaa
niin raahaa se lääkäriin!