Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa tämä yksipuolinen kummius! Miten toimisitte? Minulla on
29.01.2013 |
kaksi sisarusta, sisko ja veli, molemmilla lapset joiden kummi olen. Molemmat myös ovat minun ainokaisen lapseni kummeja. Asumme kaukana toisistamme, joten emme tapaa käytännössä ikinä. Minä olen yh-opiskelija ja hyvin pienituloinen, molemmat sisarukseni ydinperheellisiä joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä.
Kumpikaan ei muista kummilastaan eli minun lastani mitenkään, ei jouluna, ei synttäreinä. Itse olen tähän saakka laittanut - halunnut laittaa! - säännöllisesti muistamiset molempien lapsille, lähettänyt postitse lahjat, vaikkei ois ollut aina varaakaan. Nyt vaan kiehui yli, kun ei viitsitä enää edes kiittää! Siskolle laitoin just viestiä, kun olin tyttärelleen ostanut talvihaalarin, ja koska en ollut koosta aivan varma (ei vaivautunut vastaamaan viestiini, kun kysyin tytön nykyistä vaatekokoa), laitoin kuitin mukaan, jos haluaa vaihtaa. Mitään ei kuulunut, joten laitoin tekstarin ja kysyin tuliko se perille ja oliko oikea koko/muuten mieluinen. Ei taaskaan vastausta, joten soitin. Sisko kiireisenä ja vaivautuneena "ai sultako se oli? Joo oli ihan sopiva!" Ja kaamee kiire lopettaa puhelu.
Onko muilla tällasta? Ei paljon motivoi olla vain yksipuolinen lahja-automaatti, kun ei ikinä tavata (kaikilla omat kiireensä), mun lapsi ei kiinnosta heitä vaikka on kummilapsi samaten, ja mitään arvoa ei anneta sille, että omista vähistä varoistani huolimatta oon aina muistanut kummilapsiani. Paha mieli =(
Kommentit (19)
Teilla oli varmaan lapsuudenkodissa jotain ongelmia?? Ne ikävä kyllä jatkaa eloaan lapsuuden jälkeenkin jos niitä ei selvitetä. En ikinä olis siskoilleni noin tyly! Ja varsinkin jos itsellä menis hyvin ja siskolla tiukkaa, auttaisin kaikin tavoin. Monet sisarussuhteet on kyllä- olen huomannut tosi pimeitä ja tulehtuneita. Sinuna laittasin lapsille jonkun kivan pienen muistamisen ja kortin; ja jos siskosi on noin mäntti, kirjoittaisin lapselle jotain kivaa, innostavaa, persoonallista; jotta hän saa jonkinlaisen tunteen susta- kummitädistään. Hyväksyntää ei kannata lahjoilla hakea, se pitäs olla läheisissä ihmissuhteissa ihan olemassa- ja jos ei ole, älä alennu "ostamaan". Sinuna yrittäisin puhua siskon kanssa ja saada välit läheisiksi, jos ei onnistu niin sitten pieni muistaminen lapselle ja siinä kaikki. Sisaruksesi ovat oikeasti typeriä moukkia kun eivät kummilapstaan edes mitenkään muista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kerro meille miksi olet?? Mikset muista siskosi lasta, omaa kummilasta?
Ei kai kukaan haalaria kummilapselleen osta, ei edes sisko, haloo. Oletko provo?? Rikas mummo voi ostaa haalarin, ei ainakaan köyhä sisko. Lähetä synttärikortti ja kustu kylään. Jos jotain lähetät, niin kudo sukat tai lähetä pipo.
kun kerran sun sisaruksia ovat. Veli saattaa olla jopa niin urpo, ettei vaan tajua laittaa mitään muistamisia lapsellesi. Siskosi on ilmeisesti muissa maailmoissa kiireiden tms. takia, mutta kumpikin selvästi ajattelemattomia.
Reilusti vaan sanot, että kurjalta tuntuu kun yrität itse oman leiviskäsi hoitaa parhaalla tavalla. Jos ei tule muutosta, niin älä siltikään jätä oman kummilapsesi lahjomista kokonaan, vaan pienennä panostusta. Tuo talvihaalari on selkeästi liian kallis lahja!!
Ikäväähän tuo on. Mun kolmella lapsella on jokaisella yksi kummi tai kummipariskunta, joka ei muista mitenkään, vaikka me taas laitetaan kummeillekin joulumuistiaiset vähintäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omien kummilastesi lahjominen ja käytä nekin rahat omaan lapseesi. Anna paketti lapsellesi ja sano että se on "kummilahja".
Harvinaisen pöljät sisarukset sulla, ap. Otan osaa.
Miksi ostat kalliimpia lahjoja kuin mihin sulla on varaa? Kuka ihme muutenkaan ostaa talvihaalarin kummilapselle, jonka vanhemmat ovat vakavaraisempia kuin lahjan antaja itse? Haalarien ja tuon tyyppisten juttujen ostaminen on vanhempien tehtävä. Itse en edes haluaisi, että kummit ostaisivat omalle lapselleni tuollaisia. Kummien tehtävä on ihan toinen.
Ikävää toki, että sisaruksillasi ei ole käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän siskoni vaatemaun, ja tiedän että se on töissä kiireinen eikä ehdi alemyynteihin juoksemaan niin etsimällä etsin tyttärelleen just tasan sellasen haalarin, mitä tiedän sen toivoneen tytölleen, ja jota ei ihan mistä tahansa löydä. Ja sitten toinen ei edes noteeraa, että se oli multa! Oikeasti tuli itku.
Me ollaan riitaisasta kodista, jossa äidillä ollut pahoja mt-ongelmia, ja ne ongelmat ovat aiheuttaneet meille kaikille omia henk.koht.ongelmia..Ollaan kuitenkin oltu läheisiä aiemmin, ja mä oon yrittänyt yhteyksiä ylläpitää välimatkasta huolimatta. Nyt vaan tuntuu, (sisarukset perheellistyi myöhemmin kuin minä)että olen menettänyt heidät tosiaan jollain tasolla. Ei kai elämiä voi väkisin jakaa, jos toista osapuolta ei vaan kiinnosta. Oon niin pettynyt ja väsynyt tähän. ap
lahjojen puolesta vähän samanlaista. Mutta muutoin siskoni on mitä mainion kummitäti lapselleni (ainokaiseni), mikä on tietysti tärkeintä. Mutta esim. viime jouluna ostin itse useamman arvokkaan lahjan hänen jo isoille lapsilleen (joista toinen on kummilapseni, mutta molemmat toki erinomaisen rakkaita); myös olen itse huomattavasti vähävaraisempi kuin siskoni, mutta tykkään kuitenkin törsätä jouluna läheisiini. Siskoni puolestaan ei ostanut yhtä ainokaista lahjaa omalle lapselleni (kummilapselleen), mistä tuli mulle vähän paha mieli, kuitenkin vietettiin joulu yhdessä... No, olin itse tietysti ostanut mieluisia lahjoja hänellekin, ja hän vielä uskoo pukkiin, eli ei tullut tietoon, ettei kummilta ollut yhtään. Kuitenkin siskon selitys oli, ettei halunnut ostaa "mitään krääsää", oli kuulemma kierrellyt etsimässä jotain, muttei mikään ollut miellyttänyt _häntä_...
Mutta, kuten sanottu, itsepä tykkään ostella kun löydän jotain mistä tiedän heidän tykkäävän, ja toisekseen, muuten ei ole kyllä siskon kummikäytöksessä valittamista, on oikeasti läsnä ja tykkää viettää aikaa kummilapsensa kanssa, joten otin kantaa vain tuohon (itse valitsemaani...) "lahja-automaatin" rooliin. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää, että sinulla moukkamaisia sisaruksia. Sinuna jättäisin muistamiset kokonaan väliin, kun eivät nuo edes kiitä niistä.
Sinuna laittaisin myös heille viestiä tyyliin "Olen muistanut kummilastani säännöllisesti. Koska vastavuoroisuutta ei ole, enkä edes ole kiitosta saanut, jätän yksipuolisen lahjanoston tästä eteenpäin sikseen. Minua loukkaa tämä aika lailla."
Soita tuo IRL, jos vain kiukultasi pystyt - ja ilmaise siis, että tunteitasi on loukattu, eikä tuo ole hyvien käytöstapojen mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetä sen sijaan kirje tai kortti jossa on kuulumisia.
ovat mestareita tässä lajissa. Ryhdytään kummiksi, kuskiksi, autetaan ja lainataan kun ei osata sanoa EI. Ja näitä aloituksia täällä riittää ja riittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän siskoni vaatemaun, ja tiedän että se on töissä kiireinen eikä ehdi alemyynteihin juoksemaan niin etsimällä etsin tyttärelleen just tasan sellasen haalarin, mitä tiedän sen toivoneen tytölleen, ja jota ei ihan mistä tahansa löydä. Ja sitten toinen ei edes noteeraa, että se oli multa! Oikeasti tuli itku.
Me ollaan riitaisasta kodista, jossa äidillä ollut pahoja mt-ongelmia, ja ne ongelmat ovat aiheuttaneet meille kaikille omia henk.koht.ongelmia..Ollaan kuitenkin oltu läheisiä aiemmin, ja mä oon yrittänyt yhteyksiä ylläpitää välimatkasta huolimatta. Nyt vaan tuntuu, (sisarukset perheellistyi myöhemmin kuin minä)että olen menettänyt heidät tosiaan jollain tasolla. Ei kai elämiä voi väkisin jakaa, jos toista osapuolta ei vaan kiinnosta. Oon niin pettynyt ja väsynyt tähän. ap
siskolleni ja sanoisin et toivoisin enemmän läheisyyttä. Mä olen myös riitaisasta kodista missä vanhemmat sekoili ja se jätti jälkensä meihin lapsiin. Olen aikuisena nähnyt paljon vaivaa (ja niin on nyt sisarenikin) että löytäisimme toisemme. Yhdessä olemme saaneet hälvennettyä lapsuuden kurjia juttuja ja jopa lähenytty vanhempienkin kanssa. Yksin tätä ei voi tehdä, jos toinen ei lähde mukaan. Mut kannattaa yrittää!
vain ilmoitti minulle, kun esikoista odotin, että hän ryhtyy kummiksi. Kierrellen ja kaarrellen koitin sanoa, että en häntä halua kummiksi. Sisko piti päänsä, eikä ymmärtänyt. Sitten alkoi sanelu, keitä saisi kutsua ristiäisiin, mitä siellä tarjottaisiin yms. ja kyllä hän tulee eteen seisomaan muiden kummien kanssa.
Valehtelin siskolle, että pappi ei hyväksynyt sitä, että eteen tulee seisomaan kirkkoon kuulumaton, joten siskolla ei ole sitten edes kummitodistusta.
Pitää itseään niin kauhean tärkeänä, mutta ei voi koskaan tulla edes katsomaan lasta. Kaikki muu menee aina edelle, ostaa synttäri yms. lahjat ja hänhän onkin aivan paras omasta mielestään, kun korvaa sen, ettei tule käymään (välimatkaa noin 30 min) ostamalla isoja lahjoja...
Jouluna sain sitten riidan yhteydessä, että ei hän ole mikään kummi, kun ei kuulu kirkkoonkaan. Eipä ole sen jälkeen kuulunut mitään ja koitti riidan aikana syyllistää minua kaikesta. En tunne edes huonoa omatuntoa, kun vihdoin sain sanottua suoraan, että en jaksa enää sitä alistamista ja jos en tee niin kuin hän tahtoo, niin neiti rupeaa pitämään mykkäkoulua. Ihanan rauhaisaa ollut!
Haalarin ostaminen on minustakin liiallinen lahja, ne maksavat alessakin kuitenkin sen 60 e helposti. Ihana ele kyllä, että etsit mieluista ja toimitit kummilapselle. Itse olisin varmaan soittanut kaupasta, että hei täällä olis nyt tällainen Racoon puoleen hintaan, haluatko tämän, voin postittaa, jos laitat rahat tilille. En olisi maksanut haalaria siis itse, mutta olisin etsinyt sen kummilapselle.
Kummilapsi on kuitenkin syytön äitinsä ongelmiin, joten sinuna muistaisin lasta edelleen, jos on mahdollista, että teillä on lapsen kanssa jonkinlaiset välit joskus. Lähetä kortteja, joku pieni muistaminen joskus, mutta älä hassaa rahaa tuonne enää. Kutsu lapsi kylään, tehkää pikinik tai menkää leffaan koko porukka edulliseen päivänäytökseen.
Tuntuu siltä, että siskollasi ei ole kaikki ihan kunnossa, ihan ihmeellistä käytöstä.
kysyn siskoltani ensin, että tarvitseeko kummilapseni haalarit ja millaiset olisi hyvät.
En itse tuosta vaan osta.
Voihan se olla, että hänellä on jo niitä haalareita ja ostit vielä sellaiset, mistä lapsi ei tykkää.. ja kuten sanoit, ei hänellä ole aikaa mennä niitä vaihtamaan.
Tai jos hän tuntee olonsa kiusaantuneeksi lahjoistasi muuten vaan.
Olipa syyt mitkä tahansa, niin tökerösti kyllä käyttäytyi. Lopeta lahjomimen.
mene kylään viettämään laatuaikaa kummilapsen kanssa. rahat saat siitä että säästät lahjoissa. perillä tietenkin loisit niiden sikojen piikkiin ja vaivaat koko ajan kaikella.
lopuksi sanot että näänää olisit ollu kiitollisempi.
noin isoja lahjoja, jos rahat on vähissä ja varsinkin, jos suhtautuminen on tuollaista. Jotain aivan tosi pientä tyyliin sukat/kalsarit. Lapset ilahtuu myös aineettomista lahjoista, esim kirjeet, puhelinsoitot, läsnäolo. Pyydä lapsi joskus kylään teille, vaikka asuukin eri puolella Suomea.Ihana kummi olet!