Millaisessa kyläpaikassa ET viihdy?

anoppilassa, vaikka haluaisin. En vain pääse samalle aaltopituudelle. Anoppi on ihminen, joka haluaa olla aina oikeasssa.Jos erehtdyn kertomaan, miten teen esim jonkun ruuan, hän parahtaa, ettei HÄN KOSKAAN tee noin. Ja kertoo sitten OIKEAN TYÖTAVAN. Jos kerron jotain perheemme posittivisia asioita, hän kääntää nekin pakkaselle. Ikäviä asioita en viitsi edes kertoa, koska siunailu ja päivittely ei meinaa loppua. Keskustelu on kuin kahden raakalaudan hankaamista toisiinsa.



Olen kokeillut hymistelyä, hänen tekemiensä asioiden kehumista ja jopa liioteltua ruuasta kiittämistä ja neuvojen kysymistä. Mikään ei oikein auta ja tilanne on aina vaan hankala.

Meillä on parikin ystäväperhettä, joiden kodeista tuli remontin myötä kaikuisia ja hälyisiä. Lasten äänet ja muu sellainen jotenkin korostuu. En tiedä mikä muutoksen asunnoissa aiheutti. Ihmiset ovat ihania, mutta vierailut ovat minulle raskaita koska en jaksa olla kauaa metelissä.

Jos ei ole kirjoja, mattoja eikä verhoja, koti kaikuu pahasti.

Lisäksi minusta tuntuu, että uusi lattia on molemmissa paikoissa jotenkin "kopiseva". Onko se laminaatin ominaisuus vai asennusvirhe?

Siis sellaisessa jossa pitäisi vaan pönöttää fiinin kahvipöydän ääressä ja keskustella korostetun sivistyneesti. Lasten pitää olla hiljaa ja huomaamattomia. Tällaisissa emme viihdy lainkaan, vaan rennommissa paikoissa mieluummin.

Millaista tämä rennompi vierailu on käytännössä?

Mistä puhutaan, mitä tehdään, miten istutaan ja missä?

Istutaan vaikka olohuoneessa tai jossain takkahuoneessa, heitetään läppää ihan mistä vaan, saa puhua jopa innostuneella tai tuohtuneella tms äänellä, lapset saa leikkiä ja meluta eikä kukaan katso pahasti...

Mun vanhemmat on pahimmanlaatuinen pönötyspaikka, siksi allergiani sitä kohtaan. He ovat olevinaan hienoja ihmisiä ja heillä täytyy siksi pönöttää paskajäykkänä, puhua kulturelleista ja älyllisistä aiheista vaan, lasten täytyy olla kuin patsaat tai katsotaan todella pahasti ja moititaan kasvattamistamme... Emmepä siksi usein siellä käykään.

Pari tuttavaani on sellaisia, että kutsuvat kyllä kylään, mutta eivät ole oikein keskustelutaitoisia. Ei siinä mitään, olen seurallinen supliikki-ihminen, keksin kyllä jutunjuurta. Mutta tuollaisessa paikassa on tosi raskasta käydä kylässä, kun on koko ajan itse vetovastuussa siitä, että keskustelu pysyy yllä.



Minusta isäntäväen pitää huolehtia, että vieraat viihtyvät eikä niin, että vieraat viihdyttävät isäntäväkeä. Pahinta on se, jos on kutsuttu useita toisilleen vieraita pariskuntia ja kaikki muut ovat sellaisia, etteivät juuri sanaa suustaan saa. Sitten minä tunnen itseni hölmöksi, kun yritän pitää keskustelua yllä ja höpisen koko ajan.



Tosin monet on sanoneet, että juuri siksi olen hyvä vieras, kun muuten heidän kutsuilla on tylsää. :P



Ikävää on myös, jos on kutsuttu kylään lasten nukkumaanmenoaikaan. Ja sitten äiti, se minun ystäväni, jota olen tullut tapaamaan, viettää 2 tuntia lapsia nukuttaen ja minä istun olohuoneessa juttelemassa hänen miehensä kanssa, jonka tapaamisesta en olisi ollut niin kiinnostunut.



Se on kurjaa myös, jos on ihan saastaista kyläpaikassa. Yhdellä tuttavaperheellä on keittiön tuolien päällyset ja lattiat aina niin tahmeita ja lian peitossa, että pitää erikseen laittaa päälle huonommat ja muutenkin pesuun menossa olevat vaatteet, jos menee heille kylään. Valkoisia housuja ei voi edes ajatella.



Toisessa perheessä taas saa pelätä, saako ruoasta ruokamyrkytyksen. Kerran olen saanut. Keittiössä notkuu aina likaisia astioita ja roskapusseja ja perheen kissat syö niistä roskiksista ja sitten hengailee ruokapöydällä - yök. Samassa perheessä on olohuoneessa kissanhiekka-astioita, niiden keskellä ei ole kiva istua.



Yhdessä paikassa on kiukkuinen, pureva koira. Ja paha haju homeen vuoksi.



Muuten ei haittaa, vaikka olisi sotkuista ja saisin raivata istumapaikan tavaroiden alta. Kunhan ei ole LIKAISTA. Ja ihan sama, onko hieno vai tavallinen koti. Ihmisistä se viihtyminen on kiinni.



Ja noiden likaisten kotienkin ihmiset on niin mukavia, että silti heilläkin viihtyy, vaikka vähän ellottaa. :)

-kylmä sisäilma, 18-19 astetta ja mahdollisesti vielä tuuletusfriikki, en halua palella

-kuuma sisäilma, yli hellerajan ja mahdollisesti tunkkaista ja pahanhajuista, en halua hikoilla

-kamala hälinä, melu, huudetaan toisten yli ja lapset säntäilevät

-kovin päihtyneitä henkilöitä

-riitaisa talonväki

-hirveän likaista, niin että sukat tarttuvat lattiaan tms., sekaisuus ei haittaa vaan vain likaisuus, jos ei tiedä mihin uskaltaa istua



Muuten viihdyn monenlaisten ihmisten seurassa aina lapsista vanhuksiin ja koulutuksella, ammatilla tai titteleillä sekä miljööllä?tarjottavilla ei ole merkitystä vapaassa ihmistenvälisessä seurustelussa

jossa emännän tai isännän katse mittelee koko ajan minua ja tekemisiäni:



ovella silmät pysähtyy takin repsottavaan nappiin ja taskusta pilkottavaan nenäliinaan. Kun ulkovaatteet saa päältä pois, pysähtyy katse vatsaani sillä silmällä, että taas on kiloja kertynyt.



Kahvipöydässä tarkkaillaan, montako keksiä otan ja seurataan liinalle putoavia murusia. Auta armia, jos kahvia läikkyy, sillon katse jää paikoilleen ainakin minuutiksi.



Liiallinen kyttääminen, yyyyyh. Muutama tällainen tuttava on, välttelen paikkoja ja tapaamisia mahdollisimman pitkälle.

En viihdy yhden tuttuni luona, jonka koti on täydellisen tip top siisti (on siivonnut ennen vierailua varmaan 3-5 tuntia), ruokaa & herkkuja yms. on tarjolla yltäkylläisesti montaa eri lajia, useimmat itse tehtyjä ja sitten on yleensä vielä jotain "spesiaalia" ohjelmaa järjestetty lapsille. Kyseessä on lapseton sukulaisnainen, oman lapseni kummi. Ja tällaista ylisuorittamista siis ihan tavallisella kyläilyllä, ei ole kyse mistään juhlasta, jolloin ymmärtäisin kaiken hieman paremmin.

Kyläilyä edeltää monen päivän puhelinrumba, jossa kummitäti kyselee tarkkaan lapseni mieltymykset ja suunnittelee ruokavalion jne. Tuossa kyläpaikassa tulee tunne, että tässä suoritetaan jotain täydellistä idylliä, siellä ei voi olla rennosti ja relasti oma itsensä ja varsinkin lasten puolesta pitää koko ajan jännittää, etteivät sotki ja riehu liikaa. Ja kokoajan pitäisi muistaa olla kehumassa, miten hyvää ruokaa ja kaunis sisustus jne. jne.

Silti kummitäti on omalla tavallaan tosi kiva ja mukava, tuo hänen täydellisyyden tavoittelunsa vain on tosi raskasta.

Toivottavasti en ole sun lapsen kummitäti!

Tosin mun luona lapset syö sitä samaa, mitä aikuisetkin... Mutta mulla on esim. kaverien lapsille omat nimikkomukit kyläilyä varten. :D

Mutta joo, tykkään tehdä tarjoilut aika vimpan päälle. Usein olen keksinyt jotain uutta ja spessua, jota tarjoan, ainakin yhden jutun. Yleensä itse tehtyä. Ja mies tykkää tarjota vieraille samppanjaa tai jotain muuta erikoisempaa.

Enkä tykkää, että meillä riehutaan... Ja siivoan kyllä ennen vieraita. Kynttilä- ja kukka-asetelmia meillä on kotona muutenkin jo omaksi iloksi, vieraat aina luulee, että heitä varten tehty... :)

Lapsille yritän keksiä vähän jotain ohjelmaa, että viihtyisivät. Meillä on Wii ja siihen pelejä, usein joku askartelujuttu tms. lapsivieraita varten.

Luulin, että on kohteliasta huolehtia, että vieraat viihtyy... Sori. :)

puhuu koko ajan eikä anna muille perheenjäsenilleen suun vuoroa. Jos kysyn jotain perheen mieheltä, joka on sukulaiseni, vaimo vastaa hänen puolestaan. Samoin jos yritän jutella lasten kanssa jotain niin emäntä, eli lasten äiti, alkaa puhua lasten asioista. Muutenkin puhuu koko ajan joko lapsista tai omasta työstään, joka ei ole kauhean kiinnostava. Hän on kiinnostunut meidän lapsten asioista mutta ei meidän aikuisten, ei ikinä kysy meiltä mitään - eikä tee kyllä mieli kertoakaan.

Tämä nainen hallitsee koko perhettä ja elää vahvasti lastensa kautta - yhä vielä, vaikka vanhempi on jo muuttanut kotoa.

Haluaisin jutella rauhassa hänen vaimonsa kanssa, joka on ystäväni. Tai lastensa kanssa, joihin minulla on läheiset välit. Mutta aina, kun sinne menee, ukko puhuu kaikkien päälle omia puolityhmiä vitsijuttujaan ja kukaan muu ei saa suunvuoroa. Raivostuttavaa.

JOskus vain koti (on se vuokrakämppä tai uusi okt) ei vain tunnu kodilta. Se liittyy ihmisiin - jos he eivät ole vilpittömiä ja rakastavia ei seinilläkään ole merkitystä.

Ja joskus on ollut isolla rahalla tehty hieno sisustus ja komeat seinät ja sisällä pelkkää tyhjää.

Mieluisin kyläpaikka on sellainen missä tuntee olevansa rakastettu ja toivottu - enemmän perheenjsen kuin "vieras".

Jostain syystä meillä on aina paljon porukkaa, vähintään 2-3x kuukaudessa tulee joku meille perheineen syömään, meillä piipahdetaan iltasella kahville. Ehkä meillä on sellainen koti jossa vieraat tuntee itsensä osaksi perhettä:)

Ihmiset viihtyy meillä ihan liian hyvin. Tullessaan sanovat, että mun pitää sitten klo 20 lähteä. Klo 21 sanovat, että pitäisi kyllä jo mennä, mutta voinks mä istua vielä vähän aikaa? Ja sitten lähtee joskus klo 22-23 pintaan. :)

Ei sillä, saa meillä olla vaikka yötä.

Olen itse aikanaan altistunut ja nyt alkaa pienikin määrä hometta ahdistaa heti. Tuntuu, että tukehdun. pakko päästä pois. Tosi harmi, koska ystäviäni haluaisin nähdä ja isäntäväkeä talonsa kunto ei vaivaa välttämättä lainkaan, tai toisessa ääripäässää ovat homeloukussa, mutta mä en vaan pysty olemaan. Nykyään koetan sopia tapaamiset aina muualle, mutta ekaa kertaa johonkin paikkaan mennessään tuota ei vielä tiedä.

epäjärjestys on tiettyyn rajaan saakka ihan ok, ei meilläkään ole aina tavarat paikoillaan. Ei myöskään häiritse jos esim. eteisessä on jonkun verran hiekkaa ja vaikka tiskipöydällä muutama likainen astia, tarkoitan sellaisia OIKEASTI kunnolla likaisia: tahmaiset lattiat, pölykoirat hyppii polville, joka paikassa tahroja, vessanpönttö ryönäinen jne.



Samoin jos kodissa on huono tai kovin levoton tunnelma, eli tuntuu että esim. parisuhteessa on kriisi ja pidetään kulissia yllä tai lapsi käyttäytyy koko ajan huonosti (aggressiivinen, huutaa paljon tms.) enkä nyt puhu vaikka vauvan normaalista itkemisestä.

ne neuroottisen siistit kodit on myös ahdistavia.

epäjärjestys on tiettyyn rajaan saakka ihan ok, ei meilläkään ole aina tavarat paikoillaan. Ei myöskään häiritse jos esim. eteisessä on jonkun verran hiekkaa ja vaikka tiskipöydällä muutama likainen astia, tarkoitan sellaisia OIKEASTI kunnolla likaisia: tahmaiset lattiat, pölykoirat hyppii polville, joka paikassa tahroja, vessanpönttö ryönäinen jne.

Samoin jos kodissa on huono tai kovin levoton tunnelma, eli tuntuu että esim. parisuhteessa on kriisi ja pidetään kulissia yllä tai lapsi käyttäytyy koko ajan huonosti (aggressiivinen, huutaa paljon tms.) enkä nyt puhu vaikka vauvan normaalista itkemisestä.

muutamia "helmiä"

-kyläpäikasta annetaan ohjeet, ketä meistä saa tulla kylään

-rouva piikittelee toisten kuullen miestään, joka sattuu olemaan veljeni. Luuleeko, että minä alan kouluttamaan veljeäni?

-sukulaisperheeseen oli aina kutsuttu tupa täyteen muitakin vieraita, ja tunsimme olevamme pahnanpohjimmaisia

-mies ja vaimo jäävät väittelemään eivätkä lähes huomaa lähtöämme

-pullia on lautasella vähemmän kuin syöjiä

JOskus vain koti (on se vuokrakämppä tai uusi okt) ei vain tunnu kodilta. Se liittyy ihmisiin - jos he eivät ole vilpittömiä ja rakastavia ei seinilläkään ole merkitystä.

Ja joskus on ollut isolla rahalla tehty hieno sisustus ja komeat seinät ja sisällä pelkkää tyhjää.

Mieluisin kyläpaikka on sellainen missä tuntee olevansa rakastettu ja toivottu - enemmän perheenjsen kuin "vieras".

Jostain syystä meillä on aina paljon porukkaa, vähintään 2-3x kuukaudessa tulee joku meille perheineen syömään, meillä piipahdetaan iltasella kahville. Ehkä meillä on sellainen koti jossa vieraat tuntee itsensä osaksi perhettä:)

Ihmiset viihtyy meillä ihan liian hyvin. Tullessaan sanovat, että mun pitää sitten klo 20 lähteä. Klo 21 sanovat, että pitäisi kyllä jo mennä, mutta voinks mä istua vielä vähän aikaa? Ja sitten lähtee joskus klo 22-23 pintaan. :)

Ei sillä, saa meillä olla vaikka yötä.

Meillä on tiettyjä "vakioillallisia" joita on pidetty jo 16-17 vuotta, ja aina tiettynä päivänä - se on kaikkien kalenterissa varattuna pysyvästi:) Ei tarvitse edes varmistella tuletteko tälläkertaa:)

Ja tosiaan, jos meille piipahdetaan pikaisesti kahville klo 17 vielä klo 23 otetaan pientä iltapalaa.... Omat jo aikuiset kotoa muuttaneet lapset käy vähintään jokatoinen vl kotona syömässä, usein kaveritkin kutsuvat itsensä mukaan...