Mistä, lapseton, uskot jääväsi paitsi? Lapsettomat miehetkin, vastatkaa!
Ethän vastaa, jos et usko jääväsi mistään paitsi!
Kommentit (15)
tappiin asti kiristyneistä hermoista, hillittömästä rahanmenosta, jatkuvasta pelosta lasten hyvinvoinnin ja terveyden puolesta...
todellakin onneton olen.
tappiin asti kiristyneistä hermoista, hillittömästä rahanmenosta, jatkuvasta pelosta lasten hyvinvoinnin ja terveyden puolesta...
todellakin onneton olen.
...aloituksen tarkotus nostaa lapsellisten itsetuntoa?
"Kertään noilta tyhmiltä luusereilta tietoa siitä, mistä ne jää paitsi, ja sit pilkataan ja naureskellaan niille!"
Olisin halunnut lapsia, mutta vaikea endometrioosi tuhosi unelmani.
Lapset ovat hilpeitä ja hauskoja. Energisiä. Iloisia. Avoimia uusille kokemuksille. Leikkisiä. Touhuavia. Ehtiviä. Nopeita. Hupaisia. Suloisia.
Heidän kanssaan joulu, pääsiäinen ja kesälomat olisivat aivan erilaisia. Koristelu ilahduttaisi lapsia.
Heidän kanssaan voisi askarrella, retkeillä ja käydä museoissa, näytelmissä, puistoissa ja näyttelyissä.
Rakastan piirrettyjen katsomista, joten ns. lapsikulissi olisi mukava saada mukaan seuraksi. ;)
...aloituksen tarkotus nostaa lapsellisten itsetuntoa?
"Kertään noilta tyhmiltä luusereilta tietoa siitä, mistä ne jää paitsi, ja sit pilkataan ja naureskellaan niille!"
Yritän käsittää, miksi tunnen jääväni paitsi niin monesta lapsettomana. Muiden kokemusmaailmaa peilaan omaani.
häiritsevistä tekijöistä: Lapsen kirkumisista, minussa roikkumisista, oman rauhani pilaamisesta. Jään paitsi siitä, etten saisi itse päättää, miten aikani vietän.
tappiin asti kiristyneistä hermoista, hillittömästä rahanmenosta, jatkuvasta pelosta lasten hyvinvoinnin ja terveyden puolesta...
todellakin onneton olen.
kuvittelet ihmisten hankkivan edes sen yhden lapsen? Saati toisen, kolmannen jne.?
Siis sinänsä varmaan on ihan hyvä, että ottaa tuollaisen asenteen, jos ei lapsia saa, se ei sitten tunnu niin pahalta.
Sen sijaan jos tuollaisia höpöhöpöjä rakentelee päänsä täyteen, niin jossain vaiheessa siitä päästä voi tulla aika pipi.
Lapsettomanakin olen elänyt lapsiperheessä, joten mistään muusta en koe jääneeni paitsi. Lapsi tuli perheeseeni vasta esikouluikäisenä.
Jään paitsi kiukuttelevista uhmiksista, umpimielisistä teineistä kavereineen, valvotuista öistä ja rahanmenosta. Enkä pääse vanhempainiltoihin tai kaupittelemaan ylihintaisia sukkia työkavereille jalkapallojoukkueen turnausmatkarahaston kartoittamiseksi.
Niin joo, ja valkoinen sohvani pysyy valkoisena...
paitsi synnytyksestä, yöheräilyistä, kasvatuksesta ja varmasti isoista huolista koskien omaa lasta.
Yleisesti ottaen pidän paljon lapsista ja veljen lapset ovat minulle hyvin läheisiä. Minulla on myös kolme kummilasta. Näiltä saan paljon positiivisia kokemuksia liittyen lapsiin, joten niistä en jää paitsi. Vain noista vastuuseen ja huolehtimiseen kuuluvista asioista jään paisti.
tappiin asti kiristyneistä hermoista, hillittömästä rahanmenosta, jatkuvasta pelosta lasten hyvinvoinnin ja terveyden puolesta...
todellakin onneton olen.
kuvittelet ihmisten hankkivan edes sen yhden lapsen? Saati toisen, kolmannen jne.?
Siis sinänsä varmaan on ihan hyvä, että ottaa tuollaisen asenteen, jos ei lapsia saa, se ei sitten tunnu niin pahalta.
Sen sijaan jos tuollaisia höpöhöpöjä rakentelee päänsä täyteen, niin jossain vaiheessa siitä päästä voi tulla aika pipi.
hankkivat lapsen biologisen taipumuksen vuoksi. Kellään meistä ei ole kokemusta siitä, mitä se on, ennen kuin sen kokee. Kaikki perustuu siis mielikuviin. Tämän lisäksi jokainen kokee oman vanhemmuutensa yksilöllisellä ja uniikilla tavalla, ei koskaan täysin samoin kuin muut.
tappiin asti kiristyneistä hermoista, hillittömästä rahanmenosta, jatkuvasta pelosta lasten hyvinvoinnin ja terveyden puolesta...
todellakin onneton olen.
kuvittelet ihmisten hankkivan edes sen yhden lapsen? Saati toisen, kolmannen jne.?
Siis sinänsä varmaan on ihan hyvä, että ottaa tuollaisen asenteen, jos ei lapsia saa, se ei sitten tunnu niin pahalta.
Sen sijaan jos tuollaisia höpöhöpöjä rakentelee päänsä täyteen, niin jossain vaiheessa siitä päästä voi tulla aika pipi.
mutta tuotahan se vanhemmuus on. Toki se on paljon muutakin ja ennenkaikkea positiivisia asioita mutta myös noita mainittuja negatiivisempia juttuja.
Jään paitsi äidin pyytteettömästä rakkaudesta lapseensa ja siitä tunteesta, kun lapsi rakastaa vanhempaansa. En näe, millainen oma jälkeläiseni olisi ja millaisen ihmisen voisin kasvattaa. Olen etäällä kaikesta perhemaailmasta, kaikista vain perheille tarkoitetuista jutuista (esim. lasten puuhamaat). En koe raskautta ja synnytystä. En sitoudu mieheeni sillä tavalla koko loppuiäksi, että hän olisi aina lasteni isä.
Nämä nyt on toki minulle vielä aikaisia mietintöjä, kun olen 26-vuotias ja ehkä joskus myöhemmin saatan lapsia vielä saada.