Olen jatkuvasti SAIRAAN PAHALLA PÄÄLLÄ! Auttakaa!

kun sain lääkäriltä Sepram- lääkityksen. Toki muutkin masennuslääkkeet varmaan auttaa.

viime torstaina lääkäri määräsi mielialalääkkeet koska olen sairastunut masennukseen.

lapsi 3kk ja tämä alkoi joku kk sitten kun imetys loppui (yritin parhaani kyllä ja olisin toki halunnut imettää). liittyykö tämä imetyksen lopettamiseen?

helpottaa kun saa nukkua kunnolla!!!

Synnytyksen jälkeen menee pitkään ennenkuin asettuvat jos asettuvat :) Mulla reilu vuosi synnytyksestä ja saan kierron mukaan hepuleita. Joku lääkitys pitäs kai saada, mutta ennemin hoitaisin luonnollisesti.

Samoin minipillerit lisäsivät raivareita ja lopetni niiden käytön. Luulis olevan muutakin hoitoa kuin mielialalääkkeet.

Älä vaadi itseltäsi liikoja. Joulutorttuja saa kaupasta.



Toinen juttu on, että yritä saada lepoa. Voisitko saada apua siltä mieheltäsi, muilta sukulaisilta, mistä tahansa.



Tuollainen kiukku ainakin minulla liittyy väsymykseen. Vauva-aikana voi periaatteessa saada tarpeeksi tunteja nukutuksi, mutta jos se on kovin pätkissä, niin lopputulos ei ole yhtä virkistävä kuin yhtäjaksoinen uni.



Tuo kiukku voi olla myös oire synnytysmasennuksesta. Se ei likimainkaan aina iske HETI synnytykse jälkeen, voi joskus alkaa jopa vasta vuodenkin kuluttua. Synnytysmasennuksen oireita on juuri lyhytpinnaisuus ja ilon katoaminen elämästä.



Sinuna minä ensin yrittäisin saada lepoa ja jos se ei ala auttaa asiaa (siihen voi mennä viikko, pari, ennen kuin alkaa vaikuttaa), niin juttelisin neuvolassa asiasta ja pyytäisin aikaa lääkärille. Synnytysmasennusta ei kannata jättää hoitamatta, se vaikuttaa paitsi sinuun, myös koko perheeseesi!

.. helpottaa jos tajuan itse rauhoittua, ottaa rennosti ja antaa asioiden tapahtua vaan. kyllä meinaa palaa hihat aina välillä tähän arkeen kun esim. autoon mennessä saa juosta viisi kertaa sisälle kun aina on joku vielä..



vauva tuo mukanaan sellaista jatkuvaa " hereilläoloa" , ei voi enää vaan olla omissa ajatuksissaan. pitää jatkuvasti ajatella, organisoida ja järjestää. elämä muuttuu..



mutta sitten kun lapsi kasvaa, menee äidin aika yhä enemmän ja enemmän lapsen mukanaan tuomaan hässäkkään, kunnes taas koittaa aika, jolloin kaverit alkavat kiinnostaa ja voi luottaa yksin menemään esim. ulos.



eli yritä nukkua, rauhoittua ja ajatella, että se mitä teet kotona on elämän tärkeintä sinulle nyt. ei mikään muu.



ja ymmärrän myös miehen kotona olemisen tuoman vihaisuuden. minua ainakin ärsyttää jos joutuu siinä vielä aikuistakin passaamaan, vaikka oikeestaan senhän pitäisi kantaa osansa vauvastakin jne. kun on ihan yksin kotona, niin on paljon selvempää. tietää, että joutuu hommat hoitmaan yksin ja sillä hyvä. ei tartte huudella, pesetkö sä pyllyn vai minä ja mulla olis tässä oikeestaan jotain muuta. ai jaa, et siis liikuta taaskaan evääsi siitä sohvalta, minä menen sitten pesemään.. prkl...



näin ainakin meillä =)

samanlaista , nyt kilpirauhashormonikorvaushoito eikä enää pinna pala

hermostumista.



En imetä ja vauva on nukkunut jo pari kuukautta pääsääntöisesti pitkiä yöunia.

Mulla menee kuppi nurin nyt ihan joka asiasta, joka ikisestä takapakista esimerkiksi. Jos vauva jonain yönä herääkin kolmelta syömään, niin olen todennäköisesti seuraavan päivän aivan hermoheikko. Toisaalta voi hermoiluni johtua muistakin asioista, mutta yritän sanoa, että ihan kaikki vastoinkäymiset tai muut ikävämmät jutut suorastaan vituttaa ihan yli äyräiden.



Ei siinä muuten mitään, mutta nyt en pysty enää niin hyvin salata hermostumisiani vauvalta. Eilen juuri kirjoitin tänne, kuinka räyhäsin miehelleni ja vauva luuli, että räyhään hänelle. En halua, että lapsi joutuu pelkäämään mua tai saa musta sellaisen kuvan, että hermostun koko ajan ja huudan. Selkeästi oma äitini oli sellainen. Menetti aika usein hermonsa, kun olin lapsi ja HUUUUUSI. Ehkä tässä on sitäkin, että yritän liikaa olla kiltti ja herttainen äiti, mitä en selvästikään ole =(



Mutten sulkisi tuota mielialahäiriötäkään pois.. hmm.



Ap

pari päivää ennen menkkoja. Joten uskon, että voi olla hormonaalista tai sitten masennustakin.

mutta nyt tätä on jatkunut jo useamman viikon ihan ilman menkkojakin. Krääh!



Ap

Siis jos on masennuksesta saikulla versus pyörätuolissa, niin on vähän eri homma, miten tätä lähtis purkaan.

Hän on kuitenkin paranemassa eli ei lopullisesti yhtä huonossa kunnossa. Tällä hetkellä hän pystyy kyllä osallistumaan vauvan hoitoon, mutta toimii myös itse jatkuvasti jaksamisensa äärirajoilla, mikä kiristää kaikkien mielialaa vielä entisestäänkin. Hänen pitäisi olla aika paljon vuodelevossa ja minun pitäisi huolehtia hänelle ruokaa ja vastaavat jutut. Eli voi hoidella vauvaa vaikkapa vuoteessa vauvaa ruokkien tai muuten seurustellen.



Ap