Luetko kirjoja? Lukeeko miehesi?

lähinnä dekkareita ja historiallisia romaaneja tulee luettua kun on lukukausi. Mutta välillä voi mennä vuosia ettei huvita lukea mitään. Paitsi Aku Ankan taskukirjoja vessassa, niitä luen aina aamupaskalla :D

mies ehkä kerran vuodessa Aku Ankan.



Arvatkaa kumpi on se korkeammin koulutettu ja paremman yleistiedon omistava meillä?

nykyromaaneja mieluiten, esikoiskirjailijat kiinnostaa. Mies lukee enemmän vanhempaa kirjallisuutta, Kafkaa, Baudelairea, lisäksi elämäkertoja. Lapsetkin lukee paljon.

Mies lukee kotimaisia dekkareita. Minä luen 1800-luvun klassikoiita ja valittuja paloja nykykirjallisuudesta. Teinipoika lukee sarjakuvia.

haluaisin lukea enemmän jos olisi aikaa. En lue dekkareita, kaikki muu sit käy.

Mies tykkäis eniten lukea jotain hauskoja juttuja, mutta niitä ei oikein ole kuin jotain Paasilinnaa. Pitää yleensä tyytyä sotakirjoihin, politiikka-aiheisia ja joskus dekkareitakin ja elämänkertoja.

Mä luen eniten historiallisia romaaneja ja muuten romanttisia mutta jännittäviä. Joskus ihan ihmissuhdehömppäkin tekee hyvää. Dekkareita nykyään harvemmin. Viimeksi luin Kaari Utriota, mies luki Veitsen terällä (ostettiin toisillemme joululahjaksi), en tiedä mitä miehellä on tällä hetkellä menossa, itse olen lukenut viime aikoina vain lehtiä. Tyttärelle ostin jouluksi Game of Thrones kirjasarjan englanniksi.

Minä luen monenlaista: historiaa, filosofiaa, mystiikkaa, dekkareita, elämäkertoja, muistelmateoksia, psykologiaa, teosofiaa, rajatietoa...



Mies lukee lähinnä dekkareita ja tiedekirjoja.

Tai lukee, mutta ei romaaneja. Itsellä dekkarikausi menossa. Opiskeluaikana haaveilin aina siitä, ettei tarvitse lukea tentteihin. Meni kuitenkin aika kauan, ennen kuin löysin taas lukuinnon. Tosin tällä hetkellä yritän selvitä Rowlingin uudesta, kun dekkarisarjan seuraava osa oli lainassa jollakulla. *ärinää*

Paitsi dekkareita, joita en siedä. Parhaiten nappaa klassikot ja pakosta tietenkin tenttikirjat. Mies lukee harvoin, mutta yleensä lukiessaan lukee itseään kiinnostavia yhteiskunnallisia klassikoita.2

Tytär fantasiaa ja dekkareita, mies historiaa ja dekkareita, minä historiaa ja chick-litiä ja kotimaisia naiskirjailijoita, miksikä sitä kutsuisi.



En oikein voi kuvitella eläväni ihmisen kanssa, joka ei lue. Se on minulle niin tärkeä asia.

En oikein voi kuvitella eläväni ihmisen kanssa, joka ei lue. Se on minulle niin tärkeä asia.

mutta kai jotkut eivät hanki sitten sivistystä muulla tavoin.

T

En oikein voi kuvitella eläväni ihmisen kanssa, joka ei lue. Se on minulle niin tärkeä asia.

teinin pihalle, kun harrastaa vaan urheilua, eikä lue kuin Aku Ankkaa.

luetaan - aina kun mahdollista! Tuntuu ihan hassulta ajatella, että joku EI lue, kun itse yrittää imeä sivun tai kaksi aina kuin ehtii - vaikka vessakäynnillä tai hiuksia kuivatessa, jos ei muuten...



Pääosin menee "kevyehkö" fiktio psykologia-fantasia-historia -jännitys-twistillä. Omia lemppareita esim. Maggie Stiefwaterin Shiver-sarja, Laini Taylorin Daughter of Smoke and Bone ja Days of Blood and Starlight, George R.R. Martinin Song of Fire and Ice -sarja, Patrick Rothfussin Kingkiller Chronicle -sarja, alkuaikojen Patricia Cornwellin Scarpetta -sarja, Marion Zimmer Bradleyn Mists of Avalon, Orson Scott Cardin Ender's Game. Niin ja James Herriotin kirjat! Miehen kanssa meillä on samanlainen kirja- ja elokuvamaku, kilpaillaan samoista kirjoista heti niiden ilmestyttyä. Luen mieluusti englanniksi, koska kirjat saa nopeammin ja on kiva lukea kieltä, jolla kirja oikeasti on kirjoitettu - jotenkin ymmärtää kirjailijaa paremmin. Toki on erittäin hyviä suomentajia mutta olen tehnyt sitäkin, että olen ostanut suomennoksen luettuani alkuperäisen kirjan, jotta lukee ns. alkuperäisen teoksen.

vaikka ei luekaan:)



no ehkä olette sen jostain lukeneet.

En oikein voi kuvitella eläväni ihmisen kanssa, joka ei lue. Se on minulle niin tärkeä asia.

mutta kai jotkut eivät hanki sitten sivistystä muulla tavoin.

Lukeminen estää hankkimasta muuta sivistystä?

olisi täysin lukemattoman kanssa jutella kirjallisuudesta. Ja se olisi sääli, koska kirjakeskustelut on aivan ihania.

Uskotteko , että silti voi olla erittäin tietoinen asioista

vaikka ei luekaan:)

no ehkä olette sen jostain lukeneet.

Onko joku väittänyt ettei voisi?

En oikein voi kuvitella eläväni ihmisen kanssa, joka ei lue. Se on minulle niin tärkeä asia.

mutta kai jotkut eivät hanki sitten sivistystä muulla tavoin.

Lukeminen estää hankkimasta muuta sivistystä?

Mutta tuo oli toki myös minulta oletus, että tuon kirjoittaja oletti, että ihmiset jotka eivät lue, eivät voi olla sivistyneitä ja kykeneviä fiksuun keskusteluun tai näkemyksiin. Tai olla hankkineet tietoa monilla muilla tavoin ja näin kykeneviä keskusteluun ja jopa älylliseen sellaiseen.

Myönnän, minäkin luin rivien välistä, kuten kai sinäkin tuohon viimeiseen vastaukseen vedoten.

Itsekin rakastan lukemista, mutta ei se ole millään tavoin merkinnyt mitään ,vaikka mieheni ei lue kirjoja. Hän on silti paljon tietävämpi asioista, kuin minä ja sitä paitsi korkeasti kouluttautunut, toisin kuin minä:)

Vaikeaa olisi täysin lukemattoman kanssa jutella kirjallisuudesta. Ja se olisi sääli, koska kirjakeskustelut on aivan ihania.

Kun itselle lukeminen on tärkeää, niin mielellään sen jakaa puolison kanssa. Ja on sama tapa viettää aikaa. Me makaillaan paljon vierekkäin lukemassa. Olisi aika rasittavaa jos toinen pyörisi vaikka koko ajan remontoimassa kun itse tykkäää lukea. Lika barn leka bäst.

Minä dekkareita ja historiaa (joku wallanderi ties monettako kertaa kesken), mies fantasiaa ja tietokirjallisuutta. 11vee poika on tullut äitiinsä ja lukee mieluiten kauhujuttuja, 9vee poika eniten sarjiksia. (koulutusta vanhemmilla amiksen verran, jos sillä nyt on väliä). En minäkään voisi kuvitella että puolisona olisi ihminen joka ei lue; ei siksi että pitäisin sivistymättömänä vaan tuntuisi kuin toinen olisi toiselta planeetalta.