Lue keskustelun säännöt.
Miehen tyhmät jutut...
25.01.2013 |
Minä olen ihminen joka miettii tarkkaan mitä sanoo. Seurauksena puhun ehkä vähän, mutta asiaa. Sen sijaan mun mies on lörppäsuu, joka möläyttelee ties mitä. Puhuu tietävästi asioista joista ei tiedä oikesti mitään, tämä johtaa usein noloihin tilanteisiin ihmisten ilmoilla. Kamalinta on kuitenkin se kun mies kertoo "hauskoja" juttujaan joille ei tule loppua, ja jotka EIVÄT OLE hauskoja. On tuskastuttavaa istua vieressä muiden seurassa kun mies jaarittelee ja yrittää saada muita nauramaan, ja muut vain tuijottavat ihmetellen että mitä tuo yrittää. Vihaan noita tilanteita.
Ei miehelle oikein voi tuosta huomauttaakaan, ettei pahoita mieltään. Alkaa kuitenkin pikkuhiljaa raivostuttamaan kun mies ei osaa sensuroida itseään yhtään, aikuisen ihmisen pitäisi siihen kyetä. Kenenkään mielestä ei ole hauskaa kuulla minkä huvittavan sisäpiirivitsin naapurin Kalle kertoi viisi vuotta sitten kalastusreissulla. Ei noita juttuja kukaan tajua ja kuulostavat siltä etteivät olleet hauskoja ja fiksuja alunperinkään. Ja sitten vielä pädetään jostain mistä ei ole oikeaa tietoa... Yleensä paikalla on aina joku kenellä sitä tietoa on ja taas saa hävetä.
Onko kellään muulla puolisoa joka ei aina mieti mitä suustaan päästää?
Kommentit (7)
Mies oli niin ja niin herttainen ja ystävällinen kun tapasitte, vai mitä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden seurassahan ei saa puhua, kun käyttämänsä ripsivärin merkistä.
On ihan samanlainen. Hirmu itsekäs selittäjä, joka kertoilee tyhmiä juttujaan vaikka kesken toisen ihmisen lauseen. Kyllä minä sitä välillä töninkin, kun se ei tajua. Sitten se on vielä sellainen, että jos puhutaan jostain yhtään järkevämmästä aiheesta, niin sitä ärsyttää jos ihmiset keskeyttää sen mietiskelyn, kun se ei saa sanottua mitä ajattelee kovin nopeasti. Onpa kiva varmasti kesken kiihkeän ryhmäväittelyn odotella, että yksi keskustelija saa sanottua jotain, varsinkin kun se on aina jotain itsestäänselvää...
Mutta niin, mieheni on suhteessa huomaavainen, mukava ja ihana, joten se kompensoi tätä kärvistelyä julkisella paikalla :D
puolisolla ihan hyvät ja mielenkiintoiset jutut, mutta ei osaa lopettaa ajoissa. Ne on toistettava monta kertaa eri sanoin, vaikka kaikki on tajunnut jo ekasta kerrasta. Lisäksi joskus jaarittelee ihan liian pitkään jostain aiheesta, joka ei muita kiinnosta.
On se vähän kiusallista, välillä sitten vaan keskeytän ja ohjaan puheen muualle.
Mutta mistäs sitä tietää, millainen vatipää olen itse, kun pääsen puhumaan :D Ei omaa puhettaan osaa analysoida.
Mun mies on sosiaalisissa tilanteissa huono. Ei oikein osaa jutella mitään small talkkia. Puheensa menee helposti sellaisiksi faktojen lateluksi, kääntää hauskat keskustelutilanteet haudanvakaviksi väittelytilanteiksi ja viittaa puheissaan erilaisiin "luotettaviin" lähteisiinsä (netti, TM:n testit, "joku uusin tutkimus").
Häneltä puuttuvat eräänlaiset tuntosarvet siitä, mitä kannattaa kenenkin seurassa puhua. Saattaa möläyttää juuri syöpään sairastuneen isäni läsnäollessa lukeneensa, että juuri kyseiseen syöpään sairastuminen johtuu liian vähäisestä liikunnasta ja epäterveellisestä ruokavaliosta ja että ihan hyvä vaan, että veronmaksajien rahoilla ei tarvii kustantaa kalliita hoitoja, kun niin ja niin iso prosentti sairastuneista kuolee pian. Joskus tajuaa möläyttäneensä, joskus ei. Ei auta siinä vaiheessa, "mut en mä sua tietenkään tarkoittanut"-selitykset.. Jälkikäteen kun olen näistä hänelle maininnut, että miettisi vähän mistä puhuu ja kenen seurassa, niin hän on ihan äimistynyt, suorastaan minulle närkästynyt, kun eihän hän siis tarkoittanut sillä puheellaan mitään. Ei siis todellakaan tajua juttujensa loukkaavuutta, epäsopivuutta tai jopa satuttavuutta :(
Jos äiti on laittanut pöytää tarjolle vaikkapa leikkeleitä leivän päälle, niin alkaa esitelmät sen ehkä sisältämästä natriumglutamaatista, kuinka TAPPAVAA se on, ja kuinka HÄN ei ikinä syö eineksiä siitä syystä. Äitini on sitten ihan nolona ja vaikeena, kun on kehdannut laittaa tarjolle tälle ihmiselle jotain niin ala-arvoista. Mies sais pitää oikeesti suunsa kiinni, ei siihen yhteen siivuun kuole?!
Ei ole aikaisemmin oikein osannut vitsailla seurassa, mutta nyt on keksinyt äijäporukoissaan takuuvarman hauskan aiheen, josta vitsailee minun sukuni seurassa. Eli puhuu ihannoivaan sävyyn pettämisestä, rakastajattarista, nuorempaan vaihtamisesta, siis vitsivitsivitsi.. Mutta ei ole ymmärrettävästi kauhean kivaa vitsailua minun vanhempieni mielestä.
Eli kyllä! Häpeän mieheni puheita, monestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos mies pitäisi päänsä kiinni koko ajan tai vain hymähtelisi ja toistelisi mitä toiset sanoivat niin ap ei olisi tyytyväinen. Häntä ahdistaisi miehen hiljaisuus ja mörkömäisyys.
On helvetin vaikea olla ap:n aviomies.
Joskus sitä ihan kiusallaan täräyttää noloja juttuja ap:n kuullen. Ap:ta pitää koulia.
isä oli tuollainen ja äiti sitä potki aina pöydän alta jalkoihin.