Tulen hulluksi 11v. pojan kanssa.
Poika on tällä viikolla saanut joka päivä Wilmaan merkintöjä unohtuneista läksyistä. Sen lisäksi tänään tapahtunutta: Pojalla oli treenit klo 17 ja sitä ennen piti syödä, tehdä läksyt ja pakata treenikassi. No, kun tulin kotiin viedäkseni pojan treeneihin, oli läksyt osin tekemättä, ruoka just aloitettu (ei siis ehtinyt syödä loppuun) ja kassi pakkaamatta. Autossa poika muisti, että treenikassista puuttuu pelishortsit. No ei se mitään, verkkarit käy. Ja joo, juomapullo puuttuu kans.
Vietyäni pojan treeneihin ja ollesani juuri ruokakaupassa poika soittaa, että toinen kenkä puuttuu. Hain pojan pois treeneistä kun eihän siellä mitään ilman kenkiä tee. Mentiin kotiin, ei näy kenkää. Ei muuta kun etsimään sitä toiselta hallilta jossa viimeksi on treenit ollut. Siellähän se oli, löytötavaroissa. Onneksi.
Mä en tajuu mitä mä teen ton pojan hajamielisyyden kanssa. Ei auta rangaistukset, ei kannustamiset, muistuttamiset ei mikään. Kaiken lisäksi mies on työmatkalla, ei siitäkään yhtään apua muistutteluun ja vahtimiseen.
Kommentit (10)
Meillä samanikäinen poika ja vähän samanlaisia kokemuksia, vähemmän unohduksia mutta saattaa pälättää tunnilla tms. lisäksi.
Olen itsekseni pähkäillyt, että kun on käytössä rangaistukset ja palkinnot, niin muuta ei ole tehtävissä. Täytyy vain hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on. Ei muuten ole helppoa...
(Vastasin siis jo aiemmin). Lapsen pitää myös saada kokea omien tekojensa seuraukset eli jos ei ole tossuja niin ei pelaa. Tätä yritän aina muistutta itselleni - jos ei viitsi lukea kokeeseen, niin kärsiköön huonosta numerosta.
pakkohan mun oli se kenkä sieltä hallilta hakea, muuten olis loppunut pojan harrastus siihen. Mistä se poika olis kengät itselleen taikonut? Tänään toki jäi treenit väliin.
ap
ja olisit hakenut vasta kun treenit muutenkin loppuu, etkä sinkoillut pitkin ja poikin pojan puolesta. Kasvatat mammanpoikaa.
Sain itse lapsena jatkuvasti negatiivista palautetta unohtelusta, sekä rangaistuksia ja huutoa. Kukaan ei kuitenkaan muistanut opettaa minulle miten asiat muistetaan ottaa mukaan.
Ei sitä taitoa rangaistuksen pelossa opi.
Mitä jos keskustelisitte pojan kanssa yhdessä ongelmasta ja miettisitte sopisiko pojalle vaikka jonkinlainen tarkastuslista treenipäiviä varten, josta voisi käydä sitten tarkastamassa onko kaikki muistettu. Tai taskuun mahtuva kortti tyyliin "katso onko kaikki pelikamat mukana, ota avaimet, sammuta valot"
Kyllähän unohteluja sattuu aikuisillekin.
läksyt tekemättä, syömättä ja kamat pakkaamatta. Ei tarvi kovin monta kertaa jäädä pois niin oppii huolehtimaan.
Mulla kans 2 taivaanrannan maalaria, joilla ei kyllä mitään tulis tehtyä, jos paapottas tohon malliin.
Ryhdistäydy äitinä ja vaadi lapseltasikin panostusta harrastukseen, kouluun yms. Etuudet pois mm. kuljetus harrastukseen jos ei hoida omaa osuuttaan.
Miksi laitat lapsen kärsimään, jos hänellä ei ole vielä valmiuksia hoitaa asioitaan. Sinä olet äiti ja lapsi on lapsi. Ole äiti ja anna lapsen olla lapsi.
Kyllä aikuisena sitten ehtii olla aikuinen. Jää kotiäidiksi ja relaa. Rakasta lastasi. Suomessa lapsia yritetään itsenäistää aivan liian varhain.
Anna sen kärsiä seurauksista, niin oppii huolehtimaan. Olisit antanut istua siellä treeneissä ja etsiä itse kenkänsä.