Suutarin lapsilla ei ole kenkiä- päteekö teilläkin tuo sananlasku?

lapsemme osaa jo 1-vuotiaana käyttää käännösmuistia sujuvasti ja kääntää jo omalla toiminimellä yksinkertaisia tekstejä!

Mies tietotekniikan DI ja kaikki maailman mustat laatikot löytyy. Lapset ymmärtävät tietotekniikasta muutakin kuin netissä surffailun ja pelaamisen mahdollisuuden.



Itse olen yhteiskuntatieteilijä ja lasten yleissivistys siltä alalta ylittää varmasti monen aikuisen tason.



Lapset 9 ja 11.

olen sosiaalityöntekijä. Aikuinen (muualla asuva) lapseni on toimeentulotuen varassa. Hänellä on ADHD ja muutakin, ja ei ikinä osaa huolehtia sen hakemisesta ajoissa saati sitten liitteistä. Passitan omaan sossuunsa vaan ;(

Mieheni on putkimies, mutta meillä viikko tolkulla vessan viemärit tukossa ja samoin lattiakaivot. Että sellaista.

Kodin putkimiestä :)

Pätee, töissä olen äärimmäisen säästäväinen kaikessa, pyrin optimoimaan hankinnat ja pidän raha-asiat järjestyksessä. Siviilissä taas armoton tuhlari ja luksuksen perään hanakka.

ja kodinhoitohuone on jo useamman vuoden odottanut spotteja törröttäviin johdonpäihin, eli pätee.

Poikaa ei kiinnosta tietokoneet ollenkaan :) haluaa vain käyttää sitä nettiin, ms officeen jne.



Jos tarvitseee jotain asennella, sen tekee joko minä tai isänsä.

Työskentelen kenkäkaupassa ja koko perheen kengät on laadukkaita, kestäviä, kauniita jne. ja ennenkaikkea kotimaisia.



Mieheni on rakennusalalla, ja koti on hienosti remontoitu (sisustus tosin tökkii, mulla ei oo sen suhteen silmää :/ )

Olen kotisiivooja ja välillä hävettää kun meillä on niin sotkuista ja pölyistä. Saunaa en ole pessyt yli vuoteen ja se ällöttää mua. En vaan saa aikaiseksi...



Saan jatkuvasti pidettyä puhtaana vain keittiön, vessan ja kylppärin, pölyt ois pyyhkimättä varmaan kuukauden, jos mieheni ei pyyhkis niitä...



Mut pomoni asunnossa käytyäni en olisi uskonut olevani siivousyrittäjän asunnossa. Keittiö ja vessa oli ihan järkyttävässä kunnossa. Yrittäjä tekee usein (niin kuin tässäkin tapauksessa) sen virheen, että haalii töitä niin paljon, että kotihommat jää tekemättä.

Tavallaan joo pätee. Töissä olen tosi ahkera ja painan hulluna hommia. Kotona olen aika laiska esim. siivoamaan.

Lastenlääkäri olen, ja lapset saavat kyllä d-vitamiininsa, olin raskausaikana varsin "huolellinen" terveyteni suhteen ja lievästi kehitysongelmainen lapsi on viety ajoissa kaiken maailman terapioihin. Ehkä yhden lapsen atooppinen ihottuma tarttis vähän ahkerampaa rasvausta ja toisen lapsen puheterapialäksyt vois olla vähän paremmassa otteessa...

pätee teen työkseni vaatteita ja lapseni pukeutumisesta ei aina uskoisi sitä. Saattaa olla joinakin päivinä pari numeroa liian pienet vaatteet yllä. Eikä meillä ole ylimääräisiä vaatteita kaapissa. Minulla vaan ei aina ole aikaa tehdä lapselle ja periaattessa en osta vaatteita.

Mutta todella usein ns. Vaikeimmat tapaukset ja tukea tarvitsevat lapset ovat perheistä joissa äiti on päiväkodissa töissä. Itse olen nyt raskaana ja monesti mietinkin, että käykö meillä myös näin.

Äitini on hoitokodin emäntä, ja minä olen ollut kaikissa kotitaloustöissä koko ikäni ihan avuton. Nyt vasta reilusti parikymppisenä olen omine nokkineni opetellut siivousaineiden käyttötarkoituksia ym...

oon hammaslääkärin tyttö ja hampaat tulee pestyä sen kerran päivässä ja karkit maistuu!

Ja ainut lääke meidän kaapissa on vanhentunut Pronaxen-pullo. Yhtenä päivänä pääni särki ja join desin Pronaxenia, joka hyvin auttoi. Lapsia on 2 eikä kummallaan ole ollut yhtään antibioottikuuria elämässään.

Käsityöalalta valmistunut, eikä meillä ees 10v osaa kunnolla virkata... On se kyllä ihan kätevä käsistään, mutta se ei tosiaan ole mun ansiotani :D Eikä meillä oo juuri muuta itse tehtyä ku villasukat.



Mies on insinööri... joten... noh. :D