Suutarin lapsilla ei ole kenkiä- päteekö teilläkin tuo sananlasku?

olen rekkakuskin tytär joka onneton auton ratissa, enkä ajokortin puolestakaan saa vetää edes peräkärryä (saati sitten osaisi).

Olen silmälääkäri ja mun silmiä on joku kattonut 80-90 luvun vaihteessa opiskellessa. Itse määrään itselleni lasit, perheenjäsenien silmiä ei ole tutkittu koskaan.

Minuun pätee. Mulla on pukuompelijan koulutus ja hiihtelen äitini vanhoissa, kulahtaneissa rytkyissä.

Olen suuhygienisti ja en vaan saa aikaiseksi viedä lasta tarkastukseen. Itse kyllä päivittäin tarkkailen hampaita, pestään 2x/pv huolellisesti, ksylitoli käytössä jne jne mut kuitenkin. Ja hammashoitolaa varten pitäis ottaa töistä vapaata...

mielenterveys- ja ihmissuhdealalla, mutta itse täynnä selvittämättömiä ristiriitoja ja keskellä ihmissuhdeongelmia, enkä ole varma miten tästä selviän.

kovin kiinnostunut lasten koulusta tai läksyistä. Hyvin pärjäävät siitä huolimatta.

Olen töissä työkkärissä, mutta armeijasta kotiutunut poikani ei tule asiakkaaksi, koska ei katso siitä olevan mitään hyötyä. Viettää päivänsä kotona ilman töitä ja opiskelua.

joka on tosi rakentava ja rauhallinen kasvattaja töissä, mutta kotona ihan muuta.



Enkä tosiaan ikinä tarkista lasten läksyjä.

talo on vähän kesken, ollut jo aika kauan. Ollaan molemmat rakennusalalla.

Ja välillä tuo sananlasku pätee kohdallani.

Yksi lisää ilmoittautuu. Ja läksyjä en tee minä, vaan lapseni. Nimen rustaan paperihin, kun tuovat kynän mukanaan.

olen itse IT-alalla, ja IT-asiamme ovat kohtuullisella tolalla, vaikka varmuuskopioita saisikin olla enemmän.



puolisoni on laskentatoimen kiemuroissa mukana, ja välillä meidän budjetointimme ja rahankäyttömme on ihan.. noh, sellaista.

en vie lapsia lääkäriin kovin herkästi. En oikein jaksa pikkuvaivoista kiinnostua kun hoidan työssäni vakavasti sairaita ja kuolevia ihmisiä. Varsinkaan miehen kolotukset ja man-flut eivät empatiaa sytytä. Töissä sitä kuuntelee kärsivällisesti vanhojen ihmisten vaivoja ja heitä palvelee. Meillä on isot kasat vanhentuneita lääkkeitä jotka pitäisi viedä apteekkiin mutta kun en muista. Peruslääkevalikoima meillä kyllä on aika hyvä. Carbomixiäkin löytyy.

Olen kiinteistönvälittäjä ja meidän perhe asuu meidän tarpeisiin sijainniltaan, kooltaan ja tilaratkaisuiltaan vääränlaisessa kodissa, vaikka rakas koti silti on. En vaan jaksa ruveta etsimään uutta ja myymään ja ja ja... Seli seli :)

Mies on mikrotuessa töissä ja meillä on omat koneet ihan sontaa. Ne kaatuilee, käyttis pitäisi asentaa uusiksi, tehdä vikatutkimusta jne. Sama juttu kaikissa kolmessa koneessa. Mies ei vaan jaksa ja mä en myöskään viitsi, vaikka osaisinkin.

ja koti on sisustettu täysin mauttomasti, mitkään värit ja tavarat ei sovi yhteen, kirppareilta ja huutonetistä haalittuja, sukulaisilta saatuja. En välitä miltä näytän, en meikkaa enkä käy kampaajalla. Vaatteet on mitä sattuu. En vaan jaksa enää disainata tai suunnitella omaa elämää ja kotia. Näin on ihan hyvä. Noh, tyyli se on tietty tämäkin.

Kehitän työkseni valmisruokatuotteita. Arvata saattaa, että sitä tavaraa meillä syödään paljon. Varsinkin lapset...

"en vie lapsia lääkäriin kovin herkästi. En oikein jaksa pikkuvaivoista kiinnostua kun hoidan työssäni vakavasti sairaita ja kuolevia ihmisiä. Varsinkaan miehen kolotukset ja man-flut eivät empatiaa sytytä. Töissä sitä kuuntelee kärsivällisesti vanhojen ihmisten vaivoja ja heitä palvelee."



Tää vois olla mun kirjoittama

2 biologia, lapsi kyllä tuntee monia aikuisia paremmin yleiset kasvit ja elukat + hallitsee omatoimisesti kierrätyksen (ts. tietää mitkä jutu menee bioon jne.)

Tässä kylässä tuskin kenelläkään on niin kehnokuntoisia autoja kuin meillä. Mitä niitä suotta korjaamaan ja huoltamaan ennen aikojaan, korjataan sitten kun on pakko. Tai vähän sen jälkeen.

Katsastusaika on yleensä varattu siimeisenä mahdollisena katsastuspäivänä varttia vaille neljä.