Olisitko surullinen, jos pitäisit (vähän myös suvun painostuksesta)
juhlat täyttäessäsi 50 vuotta ja jälkeenpäin huomaisit, ettet ole itse kelvannut yhteen ainoaan valokuvaan, joita perhe ja kutsuvieraat räpsivät muuten ahkerasti koko juhlien ajan kaikesta mahdollisesta - toistensa koruja, koiria, kukkia ja kattausta myöden? Mitään poseerauskuvia ei tosin pyritty ottamaankaan.
No, on sentään olemassa yksi kuva, jossa siivoan jälkiä syli täynnä roskia vieraiden lähdettyä, joten ehkä eivät sitten menneet aivan hukkaan kampaaja eivätkä vaateostokset, kun oli siisti siivooja...
Kukaan ei edes ole ihmetellyt, missä päivänsankari sitten oli, kun kuvapinoja on katseltu. Sen sijaan on oltu iloisia, siitä miten hyvin juhlat tulivat dokumentoitua, kun kaikista ja kaikesta on kuvia.
Kommentit (4)
vaan että sattumalta et nyt vaan ollut kuvassa. Jos olisit antanut edes pienen vihjeen jollekin siitä, että tahtoisit itsestäsi kuvia, niin varmasti sinustakin olisi otettu kuvia.
Ihan omaa suhtautumista muuttamalla säästyy paljolta mielipahalta ja surulta maailmassa.
Olisin surullinen jos olisin pitänyt juhlat suvun painostuksesta. Tai tehnyt yleensäkään yhtään mitään painostuksesta.
Perheeni ja sukuni tietävät, että inhoan valokuvassa olemista enkä tykkää, että itseäni kuvataan.
Kaikki osaavat jo kunnioittaa toivettani, että minusta ei oteta kuvia enkä ole mukana kuvissa.
Ja erityisesti siitä, että arvostanko itseäni niin vähän että en "vaatinut" otettavan jotain poseerauskuvia itsestäni yhdessä läheisten kanssa/pelkästään itsestäni.
Olen nimittäin huomannut että välillä on ihan hyvä olla itsekäs.