Repeäminen synnytyksessä

Todella inhottavaa ettei sinua synnytyksen jälkeen tuettu. Sanottiinko sinulle mitään alapään tilanteesta jälkitarkastuksissa? Kysyttiinkö sinun vointiasi neuvolakäynneillä? Toivon todella että varaat ajan gynekologille vaikka yksityiseltä puolelta. Etsi sellainen henkilö joka ottaa tuskasi todesta ja alkaa tehdä asialle jotain. Voit päästä korjausleikkaukseen jos tarve vaatii (ilmeisesti vaatii sillä sinulla on kipuja ja vaikeuksia ulostamisessa yms.) Toivon sinulle kaikkea hyvää ja tsemppiä!

leikkurissa spinaalissa sitten kursittiin kokoon.Tästä on nyt aikaa kohta 23 vuotta.



No- emättimen alareuna ärsyyntyy joskus vieläkin,varsinkin takaapäin asennoissa, pierujen ja löysän ulosteen pidätteleminen haasteellista vieläkin. Muuten sitten kaikki ok,ja kaksi synnytin vielä tämän jälkeen alakautta. Tietysti alakerran ulkonäköön vaikutti, mutta ei oikeastaa kukaan kumppaneista isosti moittinut.

Synnytyksen jälkeen minut kokoon kursinut lääkäri sanoi puoltavansa seuraavissa synnytyksissä sektiota. Ulosteenkarkailuakin oli aluksi. Jälkitarkastuksessa ei asiaa kommentoitu kummemmin, mutta sain ilman- ja virtsankarkailun takia ajan fysioterapiaan. Se ja aika auttoi. Kävin fysiossa puoli vuotta, 1kk välein. Seksi ei oikein sujunut ennenkuin noin vuosi synnytyksestä. Silloin loppui myös pahimmat pidätysongelmat. Nyt yli kaksi vuotta synnytyksestä, virtsankarkailu on enää satunnaista rasituksesta johtuvaa, silloin kun rakko on täynnä. Aika yleistä se on ihan normaalin synnytyksenkin kokeneilla. Voisin varmaan jumpata vähän lisää. Ilmaa pystyn pidättämään, tosin kyky on heikompi kuin ennen, mutta pystyn elämään sen kanssa. Minulla oli tikkejäkin vielä 5kk synnytyksestä. Niitä jouduttiin leikkelemään pois kun tulivat ulos ihosta. Oli ommeltu ei-sulavalla langalla se peräaukko, koska sulavat olisivat sulaneet ppois liian nopeasti.

Ehdottaisin että soitat neuvolaan ja vaikka et heidän asiakkaansa enää ole niin voisit kysyä mihin ottaa yhteyttä kun asia koskee synnytyksestä jäänyttä vaivaa. Voi olla että joudut terveyskeskuslääkärin kautta menemään gynelle, joka arvioi tilannetta. Jos on mahdollista niin voit toki soittaa äitiyspolille ja kysyä miten synnytyksestä jääneiden vaivojen kanssa toimitaan.

Minulle sanottiin suoraan että sektion saan jos haluan. Lääkäri sanoi jopa että jos uudelleen raskautuminen asian takia pelottaa, niin voin ottaa jo etukäteen yhteyttä äitiyspoliin. No olen nyt raskaana, enkä ole ottanut yhteyttä äitiyspoliin, olen asiasta neuvolassa sanonut ja siellä sanottiin ettei asia ole vielä ajankohtainen näin alussa. Seuraavalla neuvolakerralla kyllä vaadin saada ajan, koska asia on ruvennut vaivaamaan ja pelottamaan etten saakaan sektiota. Ei ne synnytyskivut pelota, mutta en halua vaipoissa kulkea loppuikääni enkä kyllä haluaisi kokea niitä kipuja mitä oli synnytyksen jälkeen. Edellisen synnytyksen papereissa lukee että mahdollisuus uuteen vastaavaan repeämään on 7%. Ja lääkäri sanoi ettei ne vanhan repeämän uudelleen korjaukset yleensä onnistu. Eli en lähde edes kokeilemaan alatiesynnytystä.

Olin todella maassa synnytyksen jälkeen lähes vuoden juuri tuon saman asian kanssa. Onneksi oli se mukava fysioterapeutti, joka ymmärsi ja antoi uskoa tulevaisuuteen. Toivottavasti saisit ongelmasi selvitettyä.

repesin ensimmäisestä (kolmannen/neljännen asteen repeämät) ja sen lisäksi vuosin verta runsaasti. Jo jälkitarkastuksessa (oli siis sama lääkäri kuin minut ompeli) sanoi, että ommeltiin vähän liian kiinni ja antoi lähetteen kynekologiselle puolelle. Siellä sitten tehtiin pieni korjausleikkaus. Kannattaisi ottaa yhteyttä äitiyspoliin ja kysyä onnistuuko lääkärin vastaanotto tai sitten menet vaikka yksityiselle gynelle. Itse en uskaltanu toista synnyttää alateitse vaan hain jo etukäteen sektioluvan äitiyspolilta. Terveyskeskuksesta sain lähetteen. Sanoin suoraan että lapsiluku on tässä jos sektiota ei luvata. Kävi hyvä tuuri, että sekin lääkäri oli sama kuin minut ompeli. Lapsille tuli silti viisi vuotta ikäeroa. Seksi alkoi sujua vasta tuon korjausleikkauksen jälkeen, mutta sattui edelleen. Mutta aika kyllä aika hyvin korjaa tilannetta. Nyt ei ole enää muuta vaivaa kuin vaikeus ilmanpidätyksessä.

Kurja juttu sulle käynyt, ja etenkin se että henkinen tuki on jäänyt puuttumaan sapettaa tosi paljon. Uskomatonta että naisia voidaan kohdella tuolla tavoin! Alapään kunto ja mahdolliset kivut kun vaikuttavat niin paljon niin monella elämänalueella (lapsiluku, pidätysongelmat, seksiongelmat,itsetunto jne) että on suoranainen oikeusmurha että sut on jätetty oman onnesi nojaan. Nää on juttuja joita tapahtuu tosi monelle synnytyksessä, vaikka niistä ei oikein puhutakaan. Vaurioita tulee ja niiden kanssa sitten "pitää vaan elää" tai leimautuu jotenkin hankalaksi akaksi.



Ota oikeasti yhteyttä gyneen jotta saat tietoa ongelmasta ja mahdollisesti myös kirurgista apua vaivoihin. Ei tuo ole oikein, että kituutat kipujen ja falskaavan alapään kanssa ja jätät tekemättä lapsia ( jos niitä toivot lisää). Sektio luulisi tuollaisten repeämien jälkeen pääsevän automaattisesti, olen ainakin siinä uskossa että vanha arpikudos aiheuttaa synnytyksessä uudet repeämä ( pahemmatkin) koska se ei jousta samalla lailla kuin terve kudos.



Tsemppiä sulle! Hae rohkeasti apua. Ongelmasi koskettaa monia.

Ei ole normaalia että jää pysyväksi tuollainen vaiva.

Mulle kävi samoin, oli kuin olisin omaa tekstiäni lukenu... Esikko syntyi 4 vuotta sitten ja repesin samalla tavalla.



Pääsin fyysisistä kivuista eroon noin vuosi synnytyksestä, eli vihlonnasta ja paineentunteesta esim. Sitten kävin fysioterapeutilla treenaamassa lantionpohjaa. Mulle jäi kohdunlaskeuma ja rektoseele (peräsuolen laskeuma). Eli vieläkin joudun painamaan välilihaa kun ulostan. Henkisesti auttoi terapia, kävin noin vuoden ajan psykoterapeutilla. Olin sen verran pahasti masentunut. Vannoin että toista lasta ei tule.



Nyt on kumminkin uusi pikkuinen vauveliini tuossa vieressä tuhisemassa. Synnytin alakautta ja synnytys oli niin helppo että ei oo tosi! Ei tarvinnut tikata yhtään, ihan pieni nirhauma tuli alapäähän. Olisin saanut sektion jos olisin halunnut, eli sen takia ei kannata jättää lapsia hankkimatta että pelkää synnytystä!!!



Selviät kyllä mutta hae apua jos vähänkin tuntuu että et jaksa yksin!! Mulla vei pitkään selvitä siitä ekasta synnytyksestä. Nyt noin neljän vuoden jälkeen, kahden lapsen äitinä, voin sanoa että SELVISIN.



Anna itsellesi aikaa.

asteen repeämä, sekin selvis kuukausien päästä, vähättelivät ettei muka mitään olis tapahtunut. Meni vuosi että pystyi yhdyntään ja pari vuotta yhdyntä teki kipeää, nyt 5 v jälkeen alan olla kunnossa joskin taas synnytys edessä n. viikon sisään, saa nähdä mitä tuhoa aiheuttaa tällä kertaa.

synnytyssalissa vai leikkaussalissa tekikö sen kirurgi vai kätilö?



Näin vakavaa vammaa ei saa koskaan korjata kätilö synnytyssalissa.



Sinulla on oikeus korjaavaan leikkaukseen jonka tekee asiantunteva kirurgi. Sinulla on oikeuksia vaadi niitä. Ruotsissa on tehty tutkimus näistä "vammautuineista naisista" on ilmennyt karkeita hoitovirheitä. Esim. kätilö on "kursinut" huolimattomasti vaikeat repeämät, jotka kuuluvat ehdottomasti leikkaisaliin kirurgin pöydlle. Korjaavaleikkaus on tehtävä välittömästi.

synnytyssalissa vai leikkaussalissa tekikö sen kirurgi vai kätilö? Näin vakavaa vammaa ei saa koskaan korjata kätilö synnytyssalissa. Sinulla on oikeus korjaavaan leikkaukseen jonka tekee asiantunteva kirurgi. Sinulla on oikeuksia vaadi niitä. Ruotsissa on tehty tutkimus näistä "vammautuineista naisista" on ilmennyt karkeita hoitovirheitä. Esim. kätilö on "kursinut" huolimattomasti vaikeat repeämät, jotka kuuluvat ehdottomasti leikkaisaliin kirurgin pöydlle. Korjaavaleikkaus on tehtävä välittömästi.

synnytyslääkäri salissa. Hän taisi tehdä kaikkensa,että tulos olisi hyvä,näin käsitin.

Paineen tunne hävisi minulla muutamassa viikossa ja seksi onnistui myös ihan ok sitten parin kuukauden kuluttua. Mieheni sanoo että mun (vaikka mun mielestä ei ole kaunis enää) pimpsa on sievempi kuin hänen eksänsä,joka ei ollut revennyt.Tiedä sitten... Mulle tehtiin kaksi eppariakin,ja ihan näitä näkyviäkin repeämiä tuli.

Imukuppisynnytys oli siitä syystä että lapsi ei päässyt ulos koska napanuora oli 3,5 kertaa kaulan ympärillä ja sitä ei kätilöt eikä synnytyslääkäri heti tajunneet vaan tuyönsivät imukupin sinne kanavaan ja alkoivat vetää.

Olen näin jälestäpäin ihmetellyt,että miksi ei pelottanut toinen synnytys....olis ollut järkevää vaatia sitä sektiota, mutta silloin siitä sektion mahdollisuudesta ei puhuttu(1990).

t3

mutta imukuppi ja emättimen suuntaiset syvät repeämät. Luokiteltiin 2 asteeksi, koska suunta oli sisään eikä kohti peräaukkoa. Minulle ei näistä kerrottu oikein mitään vaikka olin sairaalassa tosi huonossa kunnossa menetettyäni paljon verta. Kotiin lähtiessä oli debriefing ja yllättäen juuri vuoroon tullut minulle vieras kätilö alkoi jutella että "kurja juttu, sinullehan tuli tosi syvät ja pahat repeämät...". Kiva kuulla se tuossa vaiheessa. Synnytin ilman kivunlievitystä eikä ompeluakaan varten puudutettu (lääkäri ompeli synnytyssalissa, ei kirurgi), taisin olla jossain kipushokissa. Suurimmat traumat itse synnytyksestä tulikin tuosta ompelusta.



Paineentunne ja särky alapäässä jatkui vajaan vuoden. Seksi onnistui, mutta oli kivuliasta eikä todella kiinnostanut. Yskiessä ja nauraessa saan olla tarkkana ettei pissat tai ilmat karkaa, tätä voisi toki itsekin parantaa aktiivisella jumpalla. Toinen lapsi tuli 2v ikäerolla ensimmäiseen ja niinikään alakautta. Muutamalla tikillä selvittiin ja sain niihin kunnon puudutuksen, vaikka lääkkeettä sujui itse synnytys.



Suurin vaiva näin 6 vuotta ensimmäisen ja 4v toisen lapsen jälkeen on se, että emättimessäni ei ole juurikaan normaalia tuntoaistia eli vain klitorisorgasmi onnistuu eikä seksi juuri kiinnosta kun ei ole mitenkään tyydyttävääkään.



Voimia vastaavien ja pahempien kanssa kärsiville!

leikkurissa spinaalissa sitten kursittiin kokoon.Tästä on nyt aikaa kohta 23 vuotta.

No- emättimen alareuna ärsyyntyy joskus vieläkin,varsinkin takaapäin asennoissa, pierujen ja löysän ulosteen pidätteleminen haasteellista vieläkin. Muuten sitten kaikki ok,ja kaksi synnytin vielä tämän jälkeen alakautta. Tietysti alakerran ulkonäköön vaikutti, mutta ei oikeastaa kukaan kumppaneista isosti moittinut.

Oma mieheni nimittäin jätti minut samoista syistä. Hän hoki että alakertani on kuin pommin jäljiltä ja hän ei enää siihen koske. Gyne ja lääkäri väittävät edelleen että kaikki on ihan normaalin rajoissa eikä aihetta korjausleikkauksiin ole, vaikka itsekin tiedän että mikään ei ole enää kunnossa eikä koskaan tule olemaan.

Erosta on nyt pian 8 vuotta enkä ole ollut eron jälkeen enää kenenkään miehen kanssa suhteessa enkä sängyssä, syynä häpeä. Ei varmaan moni edes tiedä että avioliitto voi päättyä myös tällaisesta syystä.

t. loppuelämän selibaatti repeämien vuoksi

Minulla tuli ihan normi repeämä ja "ei tarvita tikkejä kuin ihan vain näon vuoksi".



Todellisuudessa tikkejä oli ommeltu useammassa kerroksessa ja tämä harjoittelija oli käsittääkseni ommellut ompeleet "liian kireälle" tai jotain.



Noh... ihmettelin miksi on paikat niin kipeänä, mutta jälkitarkastuksessa selvisi, että ompeleet/paikat olivat revenneet ja haavat vielä auki. :( Ja parannuskeino/hoito tähän auki revenneeseen, vuotavaan haavaan (joka oli peräaukkoon asti) oli... ei yhtikäs mikään.



Olo on kuin alapää olisi täysin silpottu, eikä paljoa tee mieli minkäänlaista läheisyyttä enään miehenkään kanssa harrastaa. Tästä siis 2,5 vuotta aikaa.

häpeävät kertoa vaivoistaan. Ja siksi asiasta ei puhuta julkisesti tai hyvin niukasti. Vaikea vamma johtaa aina tietynasteiseen eristäytymiseen. Päivä on suunnitelta tarkoin miten sen toteuttaa ettei tule ikäviä yllätyksiä. Normaali istuminen ei onnistu tai se on vaikeaa ja kivuliasta vuosienkin jälkeen. Entä seksi? Se on menneiden kesien muisto :( Ja miksi? Koska maailman kaikilla naisilla on timmit pyllyt vain yksi on maailman rumin löysin ja haisevin.(psykosomaattinen oire)Kukaan ei sano ääneen että juuri minulla on käynyt näin (häpeä estää saamasta apua)



Kuka näitä naisia sitten voi auttaa? Nainen itse tulemalla ulos kaapista. Jos lääkäri vähättelee asiaa esim. "on nähty pahempaakin " niin älä luovuta. Vertaileminen toisiin auttaa vain hetkisen unohtamaan oman helvetin ja alistumaan.

Kiitos ihanista vastauksista, kyllä se helpottaa oloa kun tietää ettei ole ainoa joka näiden asioiden kanssa painii. Kamalaa miten nainen saa tässä maailmassa kärsiä. Oikein "innolla" odotan että mitähän on sitten vaihdevuosi-iässä kun jo nyt on hankalaa. Niin, olen käynyt synnytyksen jälkeen kahdessa jälkitarkastuksessa, toisen neuvolassa ja toisen synnytyssairaalan äitipolilla. Lääkärit suhtautuu kyllä empaattisesti mutta heidän kiinnostuksensa loppuu kyllä siihen fyysiseen puoleen. Molemmissa tarkastuksissa on sanottu että hyvin on parantunut, ei jatkoja. Ilman karkailua voi olla kuulemma vielä vuosi synnytyksestä. Eipä taida lantionpohjalihasjumppakaan kaikkea korjata ja neuvolalääkäri sanoi niiden olevan tosi hyvässä kunnossa. Olen menossa yksityiselle gynekologille puhumaan näistä vaivoista. Jospa siitä jotain apua olisi.



Joku kysyi sitä kuka korjasi vauriot. Mut ompeli kasaan sama lääkäri joka veti vauvan imukupilla ulos. Ihmettelen vaan sitäkin miksei epparia leikattu. Eivät kuulemma ehtineet, kumma kyllä olivat kuitenkin ehtineet puuduttaa. Ja miksi käsketään ponnistaa ihan hulluna jos se pää tuli liian nopeaan muutenkin. Monia kysymyksiä risteilee päässä edelleen. Jälkihoitoon olen pettynyt eikä ole minkäänlaista intoa uuteen vauvaan. Ei huvita seksi, ei. Eikä varsinkaan sektiosta taistelu mahdollisessa uudessa raskaudessa. Keisarileikkaus ei houkuttele, on iso leikkaus kuitenkin mutta jos repeäisin uudelleen ja pidätyskyky menisi niin siitä en enää henkisesti selviäisi.

että ne kivut oli karseat kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen, ei tarvinnut istua eikä seistä. Ruoka ei maistunut yhtään ja hemoglobiini oli matalalla. Kaiken tämän ansiosta myös imetys meni perseelleen. Vieläkään en tiedä paljonko oikeasti menetin verta. Ja kyllä tässä valitettavasti aika katkera on vaikka yrittää ajatella positiivisesti.